Miksi nainen järjestelee yhä kaikki perheen juhlat?
Huono Äiti sai avautumisen miehen osallisuudesta:
”Juhlat! Rippijuhlat, synttäri juhlat kastejuhlat, valmistujaiset yms mitkä tahansa juhlat. Useampi lapsi ja jo aikoja sitten eronneet vanhemmat.
Äiti leipoo, siivoaa sekä sisältä että ulkoa, ajaa nurmikot ja pensasaidat, kerää kukat, laittaa tukat ja vaatteet kuosiin h-hetkeä varten ja mitä tekee isä?! Käy suihkussa ja kampaa oman tukkansa, jos kerkeää.
Onko kaikki miehet samanlaisia, tekeekö muka joku mies jotain juhlien eteen, maksaako edes kulut? Oon ihan järkyttynyt miten yleistä tämä on, hävetkää miehet!”
”Äiti pyörii aamusta asti kiireisenä, leipoo lisää herkkuja, koristelee taloa ja laittaa ruokaa valmiiksi. Isä heräää lopulta vasta lounasaikaan ja istuu sitten sohvalle katsomaan televisiota. Äiti pyytää häntä auttamaan nurmikoiden leikkaamisessa, mutta isä kieltäytyy väsymykseen vedoten.
Lopulta juhlat alkoivat ja vieraat saapuivat. Äiti oli väsynyt ja stressaantunut, mutta onnellinen lapsensa puolesta. Isä sen sijaan näytti tyytyväiseltä ja rentoutuneelta. Hän istui pöydässä ja jutteli vieraiden kanssa, eikä edes tarjonnut apua äidille tarjoilussa tai siivoamisessa.
Juhlat onnistuivat lopulta hyvin, mutta äiti oli pettynyt isän asenteeseen. Hän mietti, miksi naiset niin usein ottavat vastuun kaikesta kotitöistä ja lastenhoidosta, kun taas miehet saavat vain rentoutua ja nauttia. Miksi naiset suostuvat tähän?
Ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tilanne oli hämmentävä. Oli selvää, että äiti teki kaiken työn, kun taas isä sai vain kunnian juhlista. Tämä herättää kysymyksiä sukupuolirooleista ja tasa-arvosta nykyaikana. Onko oikein, että naiset tekevät suurimman osan kotitöistä ja lastenhoidosta, kun taas miehet saavat keskittyä omiin harrastuksiinsa ja rentoutumiseen? Tämä on kysymys, johon jokaisen pariskunnan on vastattava itse.”
Mitä mieltä olet? Kuka teillä tekee juhlat?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
21 vastausta artikkeliin “Miksi nainen järjestelee yhä kaikki perheen juhlat?”
Uusimmat artikkelit
Yhdessä järjestetään. En omi kaikkea päätösvaltaa, niin hommat menee enemmän tasan. Mies saa päättää tarjoilut ja hoitaa niiden leipomiset ja hankinnat. Jos ei hoida, niin ei ole tarjoiluja. Jos näyttää ettei homma etene, kysyn mitä olet ajatellut tarjoilla, mitä olet ajatellut koristeluista jne.
En anna miehen ottaa mitään juoksupojan ja apulaisen roolia päättämällä kaikesta itse. En ole diktaattori, jonka mielihalujen ja visioiden mukaan kaikki pitäisi järjestää. Tähän taitaa moni yksin raatamiseen uupuva nainen kompastua.
Äidit ovat passanneet poikansa pilalle. Ethän sinä vaan tee samalla tavalla? Lisäksi monesti miehen järjestelyt ei sinäänsä kelpaakaan naiselle, vaan niitä pitää arvostella, kritisoida ja kyseenalaistaa.
Meillä oli yhdet juhlat. Sanoin että minä (mies siis) voi hoitaa järjestelyt. Tilasin koko seurueelle pöydät ravintolasta (ja olisin maksanut koko leikin). Sen jälkeen olisimme voineet tulla viettämään iltaa meille ja napostella jotain pientä.
Tämä ei naiselle kelvannut. Kaikki toiminta olisi pitänyt tapahtua meillä kotona. No luovuin avusta enkä sen jälkeen ole sitä juhlien suhteen tarjonnut. En myöskään ole jaksanut kuunnella uhriutumista, kuinka paljon työtä näiden juhlien järjestelyissä oikein on.
Säälittävää tämä koko huono äiti brändi, en oikein ymmärrä koko pointtia. Onko siinä tarkoitus mollatata miehiä vai naisia? Ei kuitenkaan taida olla ihan tätä aikaa enään. Ja vielä teidän ravintola postauksiin, ymmärtän että miehesi Ilkka Lääveri on ammattilainen ja osaa asiansa, mutta itse et taida täysin vielä ymmärtää, että teidän ravintola helsingissä, ei ole Michelin tähden arvoinen, teillä on ainoastaan maininta, ei siis tähteä. Luston ravintolastanne tullut vaan huonoa palautettaa, lähinnä palvelusta. Point being, et ole ravintola alan ammattilainen itse ja se ei käy epäselväksi. Suosittelisin hieman nöyryyttä peliin, elämä kyllä opettaa, usko vaan.
Meilå tehdään yhdessä, mutta sen hintana on se että mies voivottelee viikon etukäteen ja toisen jälkikäteen, miten oli niiiiiiin rankkaa. Itse en valita kun en näe pointtia valittaa, juhlat on päätetty pitää. Tulkitsen, että.vaikka hän pyytämättä hoitaa puolet, kuitenkin olettaa että periaatteessa vaimon kuuluisi hoitaa kaikki ja se että hän hoitaa osuutensa, on joku suuri palvelus minulle.
Kuopuksen isä sukulaisineen järjesti hienosti pienokaisen kastejuhlan tarjoiluineen. Omalle vastuulleni jäi kaikki viralliset asiat esim pappi, paikka ym.
Ex puolisoni sen sijaan ei osallistunut mihinkään isompien lasten juhlissa. Kaikki jäi itselleni hoidettavaksi…. Eli sanoisin täysin henkilöstä kiinni kiinnostaako olla osana ja apuna perheen yhteisissä juhlissa ym suunnitelmien teoissa.
Puistatti lukea. Meillä kotona mies auttaa minkä pystyy ja osaa. Pyritty aina tasapainottelemaan. Toki minä jostain syystä vedän isomman stressin aina kaikesta ja saatan väsyttää itse itseni kun en hoksaa aina kysyä apua, mutta mies onneksi vuosien jälkeen tietää ja hoksaa kysyä jos näyttää että nyt menee vaimolla puhti. Jos mies ei pistäs tikkua ristiin niin olisi varmaan ajat sitten jäänyt eksäksi. Yhdessä sitä asutaan eikä kumpikaan oo toisen vanhempi ku kumppani jonka kanssa taivalletaan ja yhdessä sovitaan mitä hoidetaan, kuka hoitaa ja miten. Näin ainakin meillä ja homma toiminut kohta 20-vuotta.
Just tässä tuskailin samaa asiaa, kun oli yhteisen lapsen synttärit eilen. Isä oli kyllä tilannut pari kakkua, hoiti niiden haun ja maksun. Siltä osin asia ok. Mä kävin kaupassa ja leivoin piirakan. Lauantaina isä oli 5 tuntia torilla ”aamukahvilla”, kun mä leivoin ja tein ruoan. Synttärisankari 4v. reippaasti ja mua rasittavasti avusti mukana. Olisi ollut helpompaa leipoa ilman lasta. Klo 14 isä saapui kotiin ja istahti sohvalle puhelin kädessä. Lykkäsin rätin ja ikkunanpesuaineen kouraan. Pesi sentäs lapsen kanssa ikkunoista sormenjäljet sisäpuolelta, enempää en ollut pyytänytkään. Jälleen istahti sohvalle ja nukahti jalkapallon ääreen. Oli herättänyt meidät kaikki vapaapäivänä klo 7 herätyskelloonsa…
Sunnuntaina juhlapäivänä isän suurin ongelma oli pöytäliina pihapöydälle ja lapsen lelut olohuoneen lattialla. Ehdotin imuroimista, kun oli roskia lattialla ja jauhopölyä keittiössä. Ei kuulemma tarvinnut… Jostain syystä kahvinkeitto jäi mulle.
Päätin kyllä, että seuraavilla synttäreillä muakaan ei pahemmin mikään häiritse. Nyt siivosin keittiöstä myös hänen tavaroitaan pois.
Nurmikon muuten leikkasi, mutta terassi varmaan jäi harjaamatta koko kevään roskista…
Juuri noin se on. Miehet pesevät kätensä kaikista kodin töistä selittämällä että se tekee jota se eniten kiinnostaa.
Jos en tekisi juhlien eteen mitään, ei olisi mitään juhlia. Mies on täysin kykenemätön järjestämään mitään. Itse järjestän niitä (nykyään lähinnä lasten synttärit) koska lapsen ilo on minulle ykkösasia.
Ei meillä ainakaan nainen hoida juhlia yksin.
Mies hoitaa siivoukset, nurmikot ja kaikenlaista muuta oheistoimintaa. Nainen hoitaa ruoka puolen.
Voisin miehenä hoitaa koko roskan ihan vaan ettei tarvitsisi katsoa sitä stressaamista, mutta silloin ei mennä naisen tarkkojen ohjeiden ja mielen mukaisesti. Silloin on itse vastuussa omasta stressaamisesta ja turha syyttää muita, koska ei pysty joustamaan.
Ei miestä koskaan kiinnostanut juhlia muita, ellei ollut kyse ryyppyjuhlista..Odotti luonnollisesti että minä järjestän kaiken, varsinkin äitinsä pyynnöstä! Kuten ehkä arvaattekin, niin miestä tietenkin kehuttiin näistä juhlista. Muutin pois ja edelleen järjestän kaikki juhlat, tällä kertaa kuitenkin vain omille sukulaisilleni.
Järjestin 4vk synnytyksestä lapsen kastejuhlan. Miestä ei näkynyt kun oli aina jotain muuta tärkeämpää. Ajoin laajan nurmikon kun oli ajamatta synnytyksen jälkeen, siivosin ok.talon ja leivoin osan tarjottavista ym ym. Kaste kirkossa ja sieltä kotiin vieraiden kanssa. joille tarjoilut siinä imettämisen ja muun lapsenhoidon välissä. Kukaan ei kysynyt tarviitko apua vaan nauttivat tarjoulusta (se toki tarkoituskin) Kun piti imettää uudestaan niin pyysin jos tämä isähenkilö kaataisi tarvittaessa kahvia. Siihen oma äitini ja anoppi kuorossa, että kyllä nykyään on hyvä kun miehetkin osallistuvat kaikkeen. Tuosta nyt 30v mutta kummasti tuo on jäänyt mielleen. Tuo isähenkilö on nyt ollut jo pidempään ex, onneksi!
Mun ristiäisissä oli kuuleman mukaan sama juttu. Kun äiti kaikkien järjestelyiden jälkeen ja tarjoilujen välissä oli menossa makkariin imettämään mua hän totesi sohvalla istuvalle isälleni että sä voit sen aikaa hoitaa kahvitarjoiluja.
Siihen anoppi rupesi meuhkasmaan kuinka hänen poikaansa ei voi noin passuuttaa. Tuore isä tarvii välillä lepoa hänkin ja kyllä sitä on ennenkin äidit pystyneet vauvanhoidon ohella hoitamaan kotityöt ja vieraiden kestitsemisen. Ei vauva ole syy Heittäytyä avuttomaksi.
Kultainen 80-luvun alku kun sukupuoliroolit olivat vielä selkeitä.
Tätähän se meilläkin oli yhdessä ollessa. Mä suunnittelin, siivosin ja hoidin kaikki, pienet lapset siinä mukana. Mies saattoi käydä hakemassa konditoriasta tilaamani kakun jos olin tuossa mennyt helpomman kautta.
Juhlien aikana mä hoidin tarjoiluja ja vahdin ja autoin lapsia. Mies joka on sosiaalisesti paljon taitavampi istui rennosti viihdyttämässä vieraita ja syömässä pidemmän kaavan mukaan. Lopulta mies oli se jota kiiteltiin enemmän juhlista koska hän oli se joka loi tunnelman, oli mukana kaikkien ottamissa kuvissa ja jäi ihmisille mieleen. Juhlien jälkeen mies jäi lepäilemään kun oli vatsa niin täynnä ja väsähtänyt olo. Mä sain siivota ja hoitaa lapset yökuntoon.
Nämä osaltaan syitä sille miksi miehestä tuli ex. Eron jälkeen seuraaviin juhliin hän ilmestyi luokseni. Ei ollut osallistunut mihinkään, ei edes kuluihin. Saati että olisi ostanut lapselleen lahjaa. Sama juttu parina jouluna. Hän ja tyttöystävänsä tulivat mun luokse joulupöytään ilman että toivat mitään mukanaan tai tarjosivat apua missään. Edes lasten viihdyttämisessä sillä välin kun mä laitoin ruokia. Lahjoja ei tuotu yhdellekään lapselle kun ”en mä oikein tiedä mistä ne tykkää ja saahan ne muutenkin kaikkea”. Toisilleen olivat hankkineet paketit siihen avattaviksi. Lähtiessään kyselivät mihin voivat pakata mukaan syötävää seuraavaksi päiväksi.
Mulla noi juhlat nostivat esille vanhaa ärsyynnystä ja tein ratkaisun josta moni on mua myöhemmin kritisoinut. Jätin kutsumatta ex:n sukulaisineen meidän kodin juhliin, jopa lastensa syntymäpäiville. Rippijuhliin tili aikanaan kutsuttua, samoin esikoisen ylioppilasjuhliin. Mulle noi toimivat hyvänä muistutuksena siitä miten hyvin asiat on nykyään ja kuinka kivoja ja rentoja juhlia meillä on ollut uudella perhekokoonpanolla.
Moni piti julmana lapsiakin kohtaan sitä että heidän isäänsä tai tusen puolen isovanhempia ei kutsuttu edes syntymäpäivilleen. Mä ajattelin sen sijaan että juhlien järjestäminen ja itse juhlat onnistuivat multa paljon kevyemmin kun ex ei ollut siinä, sama hänen sukulaistensa suhteen. Olin myös paremmalla tuulella ja rennompi, mulle jäi mahdollisuus seurustella vieraiden kanssa ja syödä rauhassa. Mä näin positiivisena että lapsille jäi myös tällainen kuva äidistä juhlissa. Sen jälkeen kun uusi mieheni tuli kuvioihin tilanne helpottui ensisestään koska hän osallistuu kaikkeen. Isällä on ollut mahdollisuus järjestää itse juhlia lapsille ja suvulleen jos hän olisi sitä halunnut.
Täysin oikein tehty, ei lasten tarvitse nähdä noin törkeää käytöstä isältään. Miten isä kehtaa jättää lapset ilman lahjoja, mutta aivan pokkana ojentaa niitä tyttöystävälle, ja vielä lasten edessä?! Hyi että miten ilkeää toimintaa!
Minä tein juhlat, kun juhlat yksin, myös exän lapsille Ed. Liitosta. Kävin kaupassa, maksoin kaiken, siivosin, leivoin, järjestelin paikat ja juhlien jälkeinen siivous. Exä ei tikkua ristiin laittanut. Sama joulut, ostin lahjat kaikille omasta pussista, penniäkään en saanut rahaa. Exä säästi rahaa, minun rahat meni kaikki elämiseen, synttäreihin, jouluihin yms. Ei kyllä osallistunut mihinkään muuhunkaan. Itse kaikki lasten asiat hoidin yksin.
Me ollaan erottu kuusi vuotta sitten. Lapset asuvat minun kanssani, lasten isä toisella paikkakunnalla. Tänä kesänä järjestämme kolmannet rippijuhlat eron jälkeen. Lasten isä tilaa pari kakkua, tulee meille siivoomaan, laittaa pihan ja pystyttää katoksen. Minä hoidan kutsut, teen loput hankinnat, kokkaan, leivon ja.. no organisoin kaiken. Toimii hyvin.
Siksi kun näiden miesten äidit ovat passanneet heidät pilalle. Itse aion opettaa oman poikani myös näihin ns. ”naisten töihin” johon kuuluu myös juhlien laitto. Eipähän voi sanoa ettei kotona ole vaadittu
Ehkä ennen olikin ” miesten työt ja naisten työt”. Nykyään kyllä miehet osallistuu mutta jos ei niin se on kyllä ihan naisten pätemisen tarpeesta johtuvaa. Naiset haluaa tehdä mielensä mukaan johon ei miesten näkökulma sovi. Siksi nainen tekee kaiken. Ja voi kitistä sosiaalisessa mediassa kuinka on niin niin väsynyt kun on niin paljon tekemistä ja ihan yksin 😲 todellisuudessa mies varmasti hoitaa niitä asioita joita hänellä on lupa tehdä. Siis naisen lupa.
Meillä vaimo tekee suurimman osan moisien juhlien järjestelyistä.
Miehenä teen jotain minäkin, mutta aivan varmasti vähemmän.
Minusta siihen on ihan ilmeinen syy:
Minä en edes haluaisi mitään juhlia järjestää ja kutsua sukua ja ystäviä ja tuttavia meille tungeksimaan, vetää ärsyttäviä juhlatamineita ylleni ja esittää, että paskaakaan kiinnostaa jonkun kuulumiset.
Kun vaimo kerran moisen ruljanssin ja rasittavan tilaisuuden väen vängällä haluaa järjestää, niin on ihan luontevaa, että hän enimmän osan tekeekin.
Joillekin naisille vain iskee jokin superäiti vaihde päälle kun on oman lapsen juhlista kysymys. Kaikki vaan pitää olla viimeisen päälle ja kaikki tarjoiluthan on ehdottomasti tehtävä itse. Niitähän sitten pitää on sen seitsemän sorttia vaikka tiedettäisiin jo etukäteen että edeltävälle viikolle sattuu pitkät työpäivät. Ja ainahan nyt ehtii askarrella vähän koristeita. Kaikki tietää käsitteen Bridezilla, tämä on jotain vastaavaa, mutta eri juhlat.