Taikasauva sanoisi wiiuuh ja olisit itsenäinen oma itsesi, ilman lapsia. Houkuttaisiko?

Ruuhka-aikaan kauppajonossa, kun kaikkia nälättää, väsyttää, hikoiluttaa ja v*****aa, saattaa ajatus poksahtaa mieleen. Himpura, voi kumpa näitä pikkupilttejä ei olisi koskaan edes hommannut!? Mutta kuinka auvoa se elämä sitten olisikaan ollut, sitä pohtii postia laittanut Dancing Queen.

”Lienee suuri tabu ottaa puheeksi se, että miettiikö kukaan äiti tai isä koskaan sitä miksi kummassa tuli hankittua lapsia?! Kyllä minä nimittäin rullaan päässäni, että mitähän olen vauvakuumeissani oikein miettinyt, jumankauta!

Elämä olisi niin paljon iisimpää ilman muksuja. On lapsettomia kavereita, jotka reissaavat todella paljon. Itsekin haluaisin, mutta ei ole meidän laumalla mitään saumoja ja sitä paitsi se olisi sitten sitä bamse-klubia sekä lastenallasta. Ei siinä paljon romanttisia kynttiläillallisia tai skootteriajeluita harrastettaisi. Romantiikasta puheen, olen varma, että parisuhteemme olisi paremmassa hapessa ilman lapsia. Kukaan ei aiheuttaisi jälki-istuntoja tai rikkoisi vahingossa naapurin ikkunaa. Kaikista näistä syntyy kiihkeitä tilanteita puolison kanssa, mutta ei sillä tavalla kiihkeitä, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Elämä olisi halvempaa. Voisimme asua keskustakämpässä, vaikka kivassa kaksiossa, kulkea julkisilla kulkuvälineillä ja laukata leffoissa, teatterissa ja ulkona syömässä. Aika monta tähtiravintolaa tulisi testattua sillä rahalla, joka uppoaa talvikenkiin ja rikkoutuneisiin ulkohousuihin.

Elämä olisi vapaampaa. Voisi ottaa äkkilähdön, muuttaa paikkakuntaa tai työpaikkaa lennosta, sen sijaan, että saa miettiä jatkuvasti kouluja ja lapsen kaveripiirejä plus harrastuksia, joiden vuoksi olemme nyt kuin tatit täällä lähiössä.

Elämä olisi myös terveellä tavalla itsekkäämpää. Kukaan ei sairastuisi vatsatautiin juuri huippujuhlia ennen tai vaatisi sinua harrastusnäytökseen samana iltana kuin olisi kiinnostava konsertti. Voisi valita menonsa ja tulonsa juuri kuten itse tahtoisi.

Ehkä se elämä olisi myös tyhjempää. Miten ihmeessä sitä käyttäisi kaikki päivänsä? Pelkkä duuni ja kuntosali-yhdistelmä kuulostaa helpolta, mutta ei siitä loppuelämän täytteeksi olisi. Kotonakin voisi olla liian hiljaista ja siistiä. Lomareissut sujuisi liian kommelluksitta. Olen siis onnellinen lapsistani, mutta joskus silti miettii, että millaista elämä olisikaan ihan itsekseen.”

Mitä olisit sanonut itsellesi, ennen lapsia.

Aliarviointia äitiyden vaatimuksista.

Tästä tiedät olevasi ehtopuolella.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “Mietitkö koskaan millaista olisi ilman lapsia??”

  • Lapseton sanoo:

    Tärkeä aihe, josta tulisi puhua. Mutta suhtaudun hieman epäilevästi tällaisiin ”elämä olisi tyhjempää ilman lapsia” kommentteihin. Minä olen onnellinen, täysin tyytyväinen elämääni, vaikkei minulla ole lapsi. Elämäni ei ole tyhjää, ja teen muutakin kuin vain töitä ja kuntosalia. Ehkä jos elämä tuntui tyhjältä ennen lapsia, niin sitä voi kuvitella niin. Surullista on se, jos ei kykyne täysipainoiseen elämään ilman lapsia.

  • tehrikki sanoo:

    Noup 🙂
    Olin 37 kun sain ensimmäisen ja viimeisen lapseni.
    Ehdin elää niin kauan itsenäistä elämää, sekä parisuhteessa että sinkkuna.
    Joskus kun lapsi on mummilassa kylässä, hengähdän; ihanaa kun saa vaan maata rauhassa. 1,5 sekuntia myöhemmin jatkan, mutta en tätä enää haluaisi vallitsevaksi olotilaksi, tämä on niin nähty.
    Pirkkopetteri on tärkeintä ja parasta (ja raskainta ja väsyttävintä ja huolestuttavinta) mitä mulle on ikinä tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Muistutan itseäni nauttimaan joka ikisestä tunteesta mitä tunnen, kohta tuo (parivuotias…) muuttaa omilleen ja sitten ollaan taas itsekseen 🙂