Mieheni elää viikonloput kuin sinkku
Huono Äiti sai avautumisen:
”En tiedä kuinka saatoin olla niin tyhmä luullessani, että voisimme olla sopiva pari, mutta tylsät viikonloput ajavat minut hulluksi.
Mieheni idea täydellisestä viikonlopusta on maata sohvalla, selata puhelinta ja katsella televisiota perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tämä on minun käsitykseni hirveimmästä viikonlopusta. Olemme molemmat jumissa sisätiloissa viikot ja puoliso haluaa olla sisällä myös viikonloput. Hänellä ei ole kiinnostuksen kohteita, hän ei koskaan tapaa ystäviään, ei koskaan halua tehdä mitään.
Olen yrittänyt kerjätä, pyytää ja raivota tehdäksemme mitä tahansa yhdessä parina. Tuntuu kuin olisin taas sinkku, varsinkin kun näin kaikkien muiden parien tekevän asioita yhdessä lasten kanssa, minä teen yksin lasten kanssa. Ja mies elää sinkkuna kännykkä ja teeveen kaukosäädin kasvaneena käteen kiinni.
Kaikki sanovat alkuaikoina, että sillä ei ole väliä, jos teillä ei ole paljon yhteistä, samankaltaisia kiinnostuksen kohteita jne., mutta olen jyrkästi eri mieltä.
Nimim. Vihaan viikonloppuja
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Pieni vinkki!
Selaa itsekin kännykkä ja hihittele itseksi, näyttele ja huokailee romanttisesti ja katsele haaveillen.
Eipä aikaakaan kun miehesi aloittaa sinun seuraamiseksi ja ihmettelee käytössäsi, PS. Laita puhelimeen estot ettei hän pääse katsomaan luuria.
Muista että järjestät tyttöjen iltoja jossain muualla kuin kotona jätä lapset hänen hoitoonsa, korosta myös tyttöjen iltojen tärkeyttä.
Tätä vähintään kaksi kuukautta niin kyllä mielenkiinto herää.
On oma kohtausta kokemusta.
PS. Tyttöjen ilta oli minulle lenkki, kahville meno kahvilaan, kuntosalille jne. tässä vain taivas rajana.
Miksi haluat elää ihmisen kanssa, jonka kanssa et ole onnellinen? Jos toinen ei edes yritä, niin miksi pysyä sellaisessa suhteessa. Sun elämäsi tuskin tulee hänen kanssaan tosta mihinkään muuttumaan vaikka tanssisit ripaskaa hänen edessään. Hän on, mikä on ja sinun on vain hyväksyttävä se ja tehtävä sellaisia valintoja itsellesi, mitkä tekee sinut onnellisemmaksi. Ainoa este sun hyvinvoinnillesi nyt olet sinä itse. … Jos sun sisälläsi kokoaja kuuluu tik tak tik tak, kun keräät tulisia hiiliä pääsi päälle ja odotat koska kuppisi menee lopullisesti nurin hänen kanssaan, niin se kertoo suhteestasi jotain. Joku viisas sanoi joskus; Me elämme juuri sellaisessa parisuhteessa, kun me itse uskotaan itsemme ansaitsevan.
Hyvin sanottu
Tiedän tunteen,et ole yksin asian kanssa. Minun mieheni vaan toimii niin että kun on saanut minusta haluamansa (happy ending) niin lähtee itse elämään. Joskus ”käymään kaupassa” ja tulee 12 tunnin päästä takas. Itselläni sairauksia jonka vuoksi joutunut muutaman vuoden ottaa suht rauhassa. Ja tää neljän seinän sisällä eläminen on kuin vankilassa olis. Lisäksi mies ”kivasti” syyllistää minua kun en pysty jalkojen takia juosta niinkuin ennen. Tänään taas mukava viikonloppu ilta yksin kotona kun mies elää ”sinkkuna” … lopetin aikoja sitten kyselemisen missä ollut. Ainoostaa olen pyytänyt että ilmoittaisi jotain, vaikka vain tyhjän textiviestin että tiedän sen paskiaisen olevan kunnossa,kun ei sitä rakkautta saa loppumaan noin vaan. Vaikka hänen teot saa minut tuntemaan itseni täysin arvottomaksi. Mitä siis viikon lopusta jää taas käteen. Kauheat säryt ja yksin kotona miettien mitä tehdä että saisi asiat kuntoon. Mutta yksin vaikea saada mitään muuttumaan,kun toinen ei tule yhtään vastaan. En osaa antaa neuvoja mutta jos lohduttaa niin tunnen tuskasi ❤️
Onko mies alusta alkaen ollu samanlainen? Ite oon samanlainen kotihiiri enkä tosiaankaan haluais tehdä vapailla mitään mutta oonki masentunu ja adhd syö energiaa paljon työpäivinä. Sosiaalinen työ tekee lisäksi sen että väsyn ihmisiin.
Sun tarvio nyt itse päättää mitä haluat. Jos keskustelu ei auta niin sun on päätettävä haluatko elää parisuhteessa.
Ratkaisin asian eroamalla, mutta valitettavasti odotin vuosia turhaan. Ensi alkuun mies olikin innokkaanpi tekemään jotain, mutta yleensä siihen piti liittyä ryyppääminen (esimerkiksi keikat). Toinen vaihtoehto oli, että minä suunnittelun, varasin, ja yleensä myös maksoin kokonaan vaikka jonkun mökkiviikonlopun. Se ei toiminut, koska mies aina valitti. Aina oli joku huonosti. Mökki ei ollut tarpeeksi hieno, palju oli paska, sauna oli paska, oli liian pitkä matka jne. Ja näihinkin aina piti yhdistä alkoholia enemmän tai vähemmän. Viime kesänä lopetin yrittämisen, ja nyt muutan lasten kanssa pois. Ihana ajatella, ettei tarvitse enää tuntea harmia siitä että toinen ei osallistu muuhun kun elokuvien katseluun, eikä tarvitse kuunnella ilonpilaajan valitusta!
Ymmärrän tunteesi. En minäkään viihtyisi tuollaisessa tilanteessa. Voisitko yrittää keskustella tästä miehesi kanssa ihan vakavasti? Onko mahdollista että takana on masennusta tms. Se näyttäytyy välinpitämättömyytenä perhettä kohtaan.
Ettei miehesi vaan olisi masentunut tai uupunut..
Ei sinkut makaa kotona sohvalla
Entä jos yrittäisit ehdottaa jotain yhteistä tekemistä? Välillä tuntuu, että odotukset miehistä on niin korkealla, että unohdamme, että mieskin voi olla henkisesti väsynyt ja uupunut, vaikka ei sitä itse myöntäisikään.
Elämme maailmassa, jossa vain me äidit saadaan väsyä ja uupua, mutta entä isät? Niitten pitäis vaan jaksaa painaa duunia ja tienata, samalla suunnitella perheen aktiviteetit? Ai niin ja huolehtia, että perheen äidille ei tule paha mieli, kun se rontti vaan makaa sohvalla.
Ennemmin sohvalla ku kylillä joka vkloppu. Tuossa tilanteessa on vielä jotain sentään tehtävissä.
Oletko kokeillut jutella sille möykylle, joka on maatunut sohvalle?
Täällä yksi kotona viikonloput viettävä mies. Minulla on puoliso jonka työelämä ja keikkailu pitää hänet liikkeellä viikonloppuisin joten saan aika usein olla itsekseni kotona, parempi näin kun että motkottaisi että tylsää. Tosin viikonloppuina jolloin hän on kotona, saattaa kuulla sanat ”tylsää” mutta kyllä hän keksii jotain, joskus jopa raahaa minutkin mukana, joskus on vaan annettava viedä.
Suosittelen avartamaan omaa ajatusmaailmaa, voit joko mennä itseksesi, kaverin kanssa, lapsen kanssa tai sitten etsi toinen mies joka menee. Jos siis pakko mennä.
”Mieheni elää viikonloput kuin sinkku.”
Otsikon perusteella luulin, että mies viilettää radalla koko viikonlopun kaveriensa kanssa. Yllätyin että sinkun määritelmä onkin sohvalla tv:n edessä viihtyvä mies.
Onko ongelma todella viikonloput kotona viettävä puoliso, vai onko ongelma kuitenkin jotain muuta?
”Tuntuu kuin olisin taas sinkku, varsinkin kun näin kaikkien muiden parien tekevän asioita yhdessä lasten kanssa,” Kuitenkin teillä on lapsia ja sinulla puoliso – et ole sinkku. Et elä kuin sinkku. Sinkulla ei puoliso vietä viikonloppuja kotona.
Sinuna miettisin, mikä se pohjimmainen syy pahalle ololle on? Mitä sinä oikeasti kaipaat.
? Ja kun löydät se, keskustele puolisosi kanssa – ilman riitaa, syyttelyä. Ettet vain kadehtisi illuusiota yhdessä puuhastelevasta lapsiperheestä näkemättä, että he saattavat kadehtia sinun perhettäsi. Aika moni näet suorittaa myös viikonloput, vaikka kaipaa vain sohvaa. Ja samalla muistelisin, miksi alunperin päätit teidän olevan sopiva pari. Koska kuviossa on myös lapset, kyse on myös heidän elämästään.
Minusta tätä ongelmaa sohvalla makaavasta puolisosta ei pitäisi väheksyä..kysymällä onko ongelma todella tämä…jos tilanne todellakin on kuvatun kaltainen..ettei muuta tee eikä suunittele kuin sohvalla makaamista. Aina voi verrata pahempaan Juu ole onnellinen että on siinä selvinpäin yms. Todella jos puoliso vain haluaa katsella telkkaa koko viikonlopun ja omistaa vielä lapsia on tilanne tuskaisa jos itse tahtoisi liikkua ja tehdä jotakin..johan tuosta lapset kärsii…yritä puhua nyt vielä tästä..houkuttele tapahtumiin..mikä on kyllä raskasta..mutt jos innostuisi lopulta muuttamaan tyyliä edes hieman…
Jaaha. Mä olin suhteessa mieheen, joka todellakin kulki eikä ollut sohvalla. Ja kulki yksin tai kaverien kanssa. Mitä olisinkaan antanut, että olisi viihtynyt kotona nekin juoppo reissut. Etsi sellainen mies, joka kulkee!! Näet, oletko onnellisempi!
Kokemuksesta sanon että passiivinen patalaiska ruutua tuijottava sohvaperuna on yhtä hirveä vaihtoehto kuin renttu joka vain rallattelee viikonloput ja viikotkin juopottelemassa. Petti kaupantekijäisiksi. Onneksi on olemassa normaalejakin miehiä
Todellakin tunnistan tämän ”hirveän” tilanteen! Paljon töitä tekevän miehen käsitys vapaapäivästä on juuri kuten artikkelissa; maata sohvalla, kävellä valmiiseen ruokapöytään ja jatkaa tätä samaa. Joskushan tämäkin on ihan ok, mutta ainakaan meidän perheellä ei juuri koskaan ole ollut yhteisiä menoja tai puuhasteluita esim. ison omakotitalon asioiden parissa.
Tämä on yksi iso syy, miksi parisuhteemme on tosi etääntynyt ja liitto onkin nyt päättymässä eroon. On mielestäni hirveintä olla ns. yhdessä yksin ja vastailla aina kaikkien kysymyksiin siitä, missä puoliso / lasten isä on, kun ei ”päässyt” paikalle. Itse siis olen kaikesta huolimatta aina kulkenut ja reissannut lasten kanssa ja yksinkin. Niinpä meillä onkin tuhansia muistoja, joista yksi oletettu perheenjäsen aina on puuttunut. Mieluummin jatkan tätä kuviota selvästi yksin, niin ei tarvi vielä kuunnella kerta toisensa jälkeen haukkuja siitä, kuinka minä taas tein ja menin, vaikka toisella ei ole edes yritystä mihinkään toimintaan.
Vakavasti masentunut?
Miksi?
Kuinka auttaa masentunutta?
Masentunut, itsekäs tai vaan laiska
Älä anna pillua
Miksi kerjäät? Nyt vähä itsekunnioitusta hankit seuraa jossei miestä kiinnosta ei se että tuo ihminen ei sun kanssa halua mitää tehdä tarkoita ettei kukaa muu haluaisi.
Olet tyhmä tai lapsellinen tai kirjoitat raflaavan trollin. Miten ihmeessä kukaan täysjärkinen muka pariutuisi vastakohtansa kanssa? Eikö ole keskusteltu lastenhannkkimisesta mitenkään muuten kuin et mä haluun kaks lasta ja diipadaapa.
NO saattaa olla ettei alussa sitä tajua tai toinen muuttuu ajansaatossa.
Jos keskustelu ei auta, etkä tuollaisessa elämässä viihdy, on vaihtoehtona erota ja etsiä sopivampi kumppani. Toista ei voi muuttaa, ja omasta onnesta jokainen vastaa itse.
Juuri näin. Lisäsin myös, että vertailu siihen, miten muut perheet elää elämäänsä, ei myöskään kannata.
Minulla on myös sohvaperuna puolisona. Tosin se ei tarkoita etteikö hän kotona osallistuisi arkeen, mutta hänelle vapaa-aika on penkkiurheilua, uutisten lukemista ja tv-sarjamaratoneja siinä missä itse tykkään lasten kanssa tehdä kaikenlaista.
Niistä ”missä puolisosi on” kysymyksistä pääsee helposti eroon olemalla rehellinen: ei sitä kiinnosta tämmöiset asiat. Niille pareille, jotka tekee kaiken yhdessä, tämä voi olla säälittävä ajatus, mutta se riippuu täysin itsestäsi, mitä haluat.
Miksi itse olen sohvaperunan kanssa? Koska hänen kanssaan ne core-asiat on toimii ja se on paljon tärkeämpää. Hän tarjoaa rakkautta, tukea ja turvaa arjessa sanoin ja teoin niin minulle kuin lapsillekin. Omaamme samanlaiset arvot ja asenteet, joten lasten kasvattamisessa on selkeä linja. Hän keskustelee: haluaa kuulla miten päivä meni, mitä ajattelen mistäkin asiasta ja maailman tapahtumista. Hän tukee ja kannustaa ammatillisessa mielessä ja luottaa minun ammattiosaamiseeni siinä määrin että ohjaa myös kavereitaan kysymään minulta asioita. Sanoo ääneen että arvostaa ja rakastaa. Tekee niin pieniä ja tekoja kuin isoja eleitä sen osoittamiseksi.
Nuo on paljon, paljon isompia asioita kuin se että lähteekö uimaan, viikonloppureissuun tai jokaiseen kisakatsomoon tukijoukoksi.
Sen verran patistelen häntä, että tulee lasten kannalta tärkeisiin asioihin: isänpäivän aamu koululla, harrastusten tärkeimmät kisat tai tapahtumat, koulun joulu/kevätjuhla jos lapsi esiintyy. Muutama tapahtuma vuodessa ei ole liikaa pyydetty.