Uuden vuoden lupaukset eivät ole minua varten, siksi jätän niiden tekemisen suosiolla väliin. Tai paremminkin, pidättäydyn lupauksissa, jotka taatusti voin pitää.

 

Pari esimerkkiä menneisyydestä: yhtenä uutena vuotena päätin liittyä kuntosalin jäseneksi. Jäsenyys oli 12 kk pakkojäsenyys, josta ei päässyt irti millään konstilla. En käynyt salilla yhtään kertaa jäsenyyteni aikana! Kuka vetää paremmaksi? Aika säälittävä esitys, tiedän.

Lukuisina vuosina olen päättänyt lopettaa karkin syönnin. Vain sillä seurauksella, että olen suorastaan upottanut pääni kaikkiin sokeria sisältäviin ruokiin sekä lisäksi karkkiin. Uuden vuoden lupaus on suorastaan kääntänyt tilanteen entistä huonommaksi, lupaamatta mitään olisin tullut paljon paremmin maaliin.

Ja sitten ovat nämä siivoan enemmän, olen enemmän kiltti ja menetän pinnani harvemmin, just joo. Edes kuuluisat nauravat naurismaan aidat eivät näitä höpinöitä usko.

Tänä vuonna voin varmasti luvata, että lopetan tupakanpolton. Koska en ole koskaan aloitanut tupakanpolttoa, on kohtuullisen helppoa lopettaa se myös.

Lupaa myös olla ikuisessa rahapulassa, aamuäreä sekä ajoittain iltaäreä. Lupaan myös olla myöhästelemättä, koska jostain syystä myöhästely on ainoa pahe, jota minulla ei ole. Niin ja sitten lupaan, etten takuulla kudo enkä virkkaa enkä mene Vantaan kaupungin suunnittelemalle perheille tarkoitetulle alastonuintivuorolle uimahalliin.   En siis TODELLAKAAN mene. Menkää te, jos haluatte. Mutta minä EN mene. Ehkä tää tuli jo selväksikin?

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia