”Minulla on kaunis, ihana pieni lapsi. Ihmeellisin olento koko maailmassa. Silti minä haluaisin jättää hänet. Rattaita työntäessä katselen paikkaa, mihin saisin ne turvallisesti parkkiin ja josta hänet löydettäisiin pian, jos itse kävelen junan alle.

Mietin miten parempi hänellä olisi ilman minua. Äitiä, joka ei kykene hänestä huolehtimaan.Yritän olla hyvä äiti. Olen rakastanut lastani ensi hetkestä asti. Ja hän on itkenyt ensi hetkestä asti. Lapsi on yli vuoden ja edelleen itkee päivät ja yöt. En tiedä mitä olemme tehneet väärin. Miksi emme osaa auttaa omaa lastamme?

Miksi lääkärit ja neuvola suhtautuvat asiaan niin välinpitämättömästi? Olen liian kuormittunut jaksaakseni enää mitään. Olemme romahtamispisteessä koko perhe. Puolisoni on jo kerran nukahtanut rattiin. Neuvolan kanta on että ”onpa kurjaa, jos tilanne pahenee niin ottakaa puheeksi”. Miten se voi tästä enää pahentua?

Mietin puolisoni ja lapsen jättämistä. Puolisoni on rakastava isä, joka varmasti pärjäisi. Mutta ajatus lapsesta itkemässä perääni on raastava. En tiedä mitä teen. En ole aikoihin jaksanut hoitaa lasta kunnolla. Puolisoni hoitaa vaipan vaihdot ja yöheräämiset, kun itse itken hysteerisesti vessassa. Miksi minusta tuli näin huono äiti? Miksi en jaksa omaa lastani? Kuka auttaisi lastani saamaan elämän, jossa hänellä on hyviä ja huolehtivia ihmisiä ympärillään?”

Nimim. Todella huono äiti

Hei Todella huono äiti! Tämä kirjoituksesi julkaistaan pikavauhtia, toivottavasti näet kaikki kommentit, joita kirjoitukseesi varmasti tulee. Sinä et et ole yhtään sen huonompi äiti kuin kukaan mukaan, mutta sinä olet väsynyt ja ehkä myös masentunut. Sinun pitää saada apua ja koko perheen pitää saada apua.

Näytäthän tämän kirjoituksesi HETI neuvolassa. Yritä saada neuvola-aika PIAN.

Mieli ry:n Kriisipuhelin tarjoaa keskusteluapua numerossa 09 2525 0111
Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa.

Tästä alta löydät MLL:n Vanhempainpuhelimen tiedot:

https://www.mll.fi/vanhemmille/toiminta-lapsiperheille/vanhempainpuhelin/

Haethan apua jo tänään!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 96 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

96 vastausta artikkeliin “”Lapseni itkee päivät ja yöt ja haluan kuolla””

  • Asiaan perehtynyt sanoo:

    Kiireellisenä pyyntö sosiaalipäivystykseen kotipalvelun saamiseksi, joka on lakisääteinen palvelu. Unikoulu ohjaus, kunhan on ensin saanut levätä tai unikoulu tuetusti ensi kodilla.

  • Nimetön sanoo:

    Voi ei. Kuulostaa suoraan omasta suustani kirjoitetulta. Poika on kohta kolme ja nyt on nukuttu puoli vuotta melko hyvin ja päivätkään ei ole pelkkää huutoa. Huolehtikaa miehen/muun tukiverkon kanssa, että saat vapaapäivän+yön arjesta säännöllisesti. Meillä auttoi myös osteopatia ja vyöhyketerapia. Voimia❤️

  • Cilla sanoo:

    Rakkautta sinulle, ja voimia avun hakemiseen. Aivan niin kuin jo neuvottiin, näytä se mitä olet tähän kirjoittanut ja niin hyvin selittänyt tekstin avulla. Toivon että saatte tukea ja apua heti. Näin raskasta ei tarvitse olla. ❤

  • S sanoo:

    Tiedän tunteen ja tuon voimattomuuden. Kävin tuon kaiken läpi melkeinpä yksin.
    Ainut mitä voin sanoa, on koita jaksaa ja nähdä ne hyvät puolet. Sinulla on kuitenkin mies tukenasi, minulla ei ollut. Se kestää ja tuntuu loputtomalta, mutta aika muuttaa asioiden tilan. Ota omaa aikaa jos pystyt. Ongelmia on jatkossakin kaikilla, mutta ne muuttavat muotoaan. Vaadi apua jos et jaksa, viimeisimpänä keinona soita itse lastenvalvontaan ja sano että olet hakenut apua mutta et saa, he yleensä viimeistään auttavat, eikä sitä tarvitse hävetä, jos pyytää apua omaan jaksamiseen jos muut tagit eivät kiinnostu.
    Jaksamista ja tsemppiä!

  • Roudatar sanoo:

    Toivottavasti neuvolassa ymmärtäisivät että otit jo asian puheeksi ja tarvitset apua. Jos eivät siellä ymmärrä vieläkään auttaa, niin mene suoraan lääkärin puheille ja ilmaise siellä, että oot niin sanotusti jo narus päässä. Luulisi sillä irtoavan kunnon apua. En osaa muuta neuvoa. Avun hakeminen voi olla oma taistelunsa, mutta toivon, että sitä saat. Älä vielä luovuta.

  • Lapsi ottaa ja antaa sanoo:

    Hei, tekee vaan mieli kertoa yksi kokemus: Meidän keskimmäinen oli itkuinen vauva, mutta kun vatsavaivat ja vauva-ajan allergiat hellittivät joskus 1-2-vuotiaana, niin hänestä tuli mitä onnellisin lapsi. Nyt 6-vuotiaanakin hän on valtavan iloinen ja hauska. Tuntuu ihan siltä kuin hän osaisi iloita pienistä asioista juuri siksi, kun on aluksi ollut niin vaikeaa. Silti hän on myös allerginen ja herkkä sairastumaan, toisin kuin kaksi muuta lastamme.

  • Pitää hajota jotta voi tulla ehjäksi sanoo:

    Hei sinä väsynyt. Et ole huono äiti. Olet rohkea ja hyvä äiti kun uskallat ääneen sanoa asian ja selkeästi rakastat perhettäsi, muista rakastaa myös itseäsi. Saat olla väsynyt ja rikki, se ei haittaa. Pitää hajota, jotta voi tulla ehjäksi. Voimia sinulle ja perheellesi.
    Kaikilla on oikeus matalankynnyksen apuun ei ole pakko tehdä lastensuojeluilmoitusta. Eli tarvitset esim. Perhetyöntekijää avuksi. Neuvolasta osataan neuvoa miten sen saa ja netistä löytyy tietoa myös. Palvelu on laissa määrättyä matalankynnyksen apua kaikille perheille, jokaisen kunnan järjestämää apua.

  • Vahva kuin timantti sanoo:

    Hei,
    Mun lapsi itki päivät ja yöt vielä vuoden ikäisenäkin. Lapsen isä oli luvannut pitää kaikki mahdolliset isyyteen liittyvät vapaat, mutta pitikin vain kaksi ensimmäistä viikkoa lapsen syntymän jälkeen ja sitten luovutti. Ei se ollutkaan kivaa. Olin muuttanut lapsen isän luo pienelle paikkakunnalle juuri ennen lapsen syntymää ja olin kaukana kaikesta omasta. Talossa hyppäsi miehen sukua ja tuttua kuin moottoritiellä ihan vain katsomassa uutuuksia ja häipyivät heti kun vauva alkoi itkeä. Se oli rasittavaa aikaa. Ovea ei saanut lukita, väki vaan pyyhälsi suoraan sisään. En enää erottanut lusikkaa haarukasta, niin kova oli väsymys. Pyysin apua mieheltä, huusin apua. Ei mitään. Minun kuului hoitaa vauva, kun olin sen vuoksi ”LOMALLA”. Lopulta neuvolasta myönnettiin lapsen hoitoon apua. Lähes joka viikko tuli lapsenhoitaja leikittämään lasta kahden tunnin ajaksi. Siis sain nyt kerran viikossa tai kahdessa nukkua päivällä ihan valtavat kaksi tuntia putkeen! Olo oli kuin olisi hierojalla käynyt. Mutta se auttoi paljon. Muutin lapsen kanssa pois kun hän täytti 1,5 vuotta, takaisin kaupunkiin. Kaupungista ei herunut yhtään apuja, mutta olin päättänyt olla vahva. Lapsen vuoksi. Tällä hetkellä meillä menee lapsen kanssa hyvin kahdestaan. Pärjätään opiskelijan pienelläkin budjetilla. Älä luovuta tässä vaiheessa, se menee ohi. Pyydä ihmeessä apua neuvolasta. Vaikka se ei olisi kummoista, se on sentään jotain. Ota vastaan kaikki apu, mitä tarjotaan. Askel kerrallaan. Kaikesta selviää, vaikkei aina heti uskoisi! On valtavan ihanaa seurata lapsen kasvua ja rakkauden määrää sitten kun se huuto edes hiukan helpottaa. Ja kyllä se helpottaa.

  • laktoosi-intolerantikon äiti sanoo:

    Minustakin kuulostaa siltä, että voisi olla ruoka-allergia. Jokin ei vain sovi ja siksi aiheuttaa vatsanväänteitä/kipua. Lapsi reagoi kipuun itkulla. Maito, gluteeni tulee ensimmäisenä mieleen, mutta muitakin vaihtoehtoja on paljon. Oman lapsen laktoosi-intoleranssi ilmeni vähän vanhempana kun valitteli vatsaansa ruokailun jälkeen.

  • Anni sanoo:

    Voisko olla allergioita? Tai/sekä refluksia? Meillä ainakin valvottaa ja itkee tavallista enemmän. Jos mahdollista niin liity allergialapset vertaistukiryhmään facessa ja etsi sitä kautta osaava:/tietävä lääkäri. Neuvolasta/julkiselta harvemmin heti saa allergia asioissa apua.. valitettavasti! Voimia paljon!

  • Terkka sanoo:

    Jos apua ei muuten saa, niin ehdottomasti kannattaa tehdä itse lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelu on lasten (ja joskus vanhempienkin) parhaaksi. Ja sitä kautta pitäisi apua saada välittömästi.

  • Minä vain sanoo:

    Olet varmasti mitä parhain ja täydellisin äiti juuri sinun lapsellesi.älä luovuta. Katso lastasi, olet hänen supersankari. Yleensä me äidit rankaisemme itseämme liian paljon mielessämme. Oma lapseni oli äärettömän itkuinen vauva aikana, ekat täydet unet nukuttiin 2 vuotiaana. Olin todella väsynyt. Ihmettelin että onko lapsessani vikaa kun ympäriltäni kuulin niitä hattaratarinoita miten lapsi osasi nukkui heti synnyttyään, ei meillä vaan. Mutta tärkeintä on, että katsot peiliin ja sanot itsellesi että ansaitset sen että sinut ja lapsesi otetaa tosissaan, et ole huono, etkä heikko, olet äiti ja äidit voi myös väsyä ilman että kukaan katsoo vinoo. Tsemppiä eteenpäin, olet varmasti vahva nainen, olethan jo vuoden jaksanut. Muista pyytää apua, pieni ihmisesi tarvitsee juuri sinua <3