Rohkeus, puheliaisuus ja tomeruus ovat luonteenpiirteitä joita lapsessa arvostetaan, vai mitä? No valitettavasti ei, kertoo tämä äiti, jota syyllistetään siitä kun lapsi ei vierasta:

”Kirjoitan tämän samassa tilanteessa missä olen jokainen maanantai ilta. Taapero nukkuu, äiti istuu sohvalla kilon pasta-annos sylissä ja itkien lappaa sitä suuhunsa. Varmasti pari kyyneltä eksynyt pastan sekaan, mutta ei se tätä einekseni makua ainakaan pahenna.

Miksi itken jokaisena maanantai iltana? Noh, koska maanantaisin on taaperon harrastuskerho. Itken minä toki muulloinkin, mutta maanantaina eniten. Meidän tyttö on todella iloinen, rohkea, puhelias, äkkipikainen, tomera ja pomottava. Kaikki meidän mielestä ihan mahtavia luonteenpiirteitä! Osaa toki hieman työstetään ja hiotaan. No miksi sitten itken? Koska muut (harrastuskerhossa) näkevät nämä huonoina asioina. Huonoina asioina minussa.

lapsi keltaisessa takissa

Kuva Daiga Ellaby, ylin kuva Tina Floersch.

Tyttö ei enää juurikaan vierasta, se vaihe oli meillä aika lyhyt alle vuoden ikäisenä. Hän saattaa kiivetä kerhossa jonkun toisen äidin syliin tai antaa halin. Hädän sattuessa kuitenkin kirmataan oman äidin syliin <3 Nämä ovat kuulemma merkkejä epäonnistumisestani. Tytön käytös saa aikaan seuraavanlaisia kommentteja: – Aika outoa että hän ei ollenkaan vierasta. – Kyllä tässä iässä (hieman yli 1v.) pitäisi normaalisti vierastaa. – Onko kiintymyssuhteessa nyt jotain häikkää? – Eikö äiti pidä tarpeeksi sylissä kotona? Tuo viimeinen särkee sydämeni ja kaikuu päässäni joka kerta kun joku kommentoi yhtään mitään.

Oli se sitten viaton ”Onpa reipas lapsi” kommentti, mietin päässäni ”Kai se nyt on reipas kun minä olen niin huono äiti”. Meillä kyllä rakastetaan ja halataan. Syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta maailmaa saa myös tutkia itsenäisesti. Meillä jopa nukutaan perhepedissä (shhhh, niin ei sais tehdä). Yksi Meidän Perhe -lehdestä luettu artikkeli ei anna kenellekään lastenpsykologin ammattia. Ethän siis diagnosoi ketään omin päin.

Huh, kylläpä helpotti tämä avautuminen! Huomenna etsin meidän ihanan sosiaaliselle tytölle uuden harrastuksen!”

Nimim. Pelle Peloton

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

18 vastausta artikkeliin “Kun lapsen sosiaalinen luonnekin on äidin vika”

  • Hans sanoo:

    Miehenä kuulostaa todella oudolta tuollaiset kommentit. En ole ikinä kuullut moista. Olen varmaan seksistinen, kun epäilen kommenttien tulevan naisilta, jotka purkavat omaa epävarmuuttaan tällä tavoin. Vähän sama kun koulukiusaaminen, pönkitetään omaa itsetuntoa äitikerhossa moittimalla muita.

    Miehillä varmaan vähemmän painetta ”onnistua” vanhempana, kun meille kaikki osallistuminen on edelleen kehujen arvoista, eikä vain normaalia vanhemmuutta.

  • Minä sanoo:

    Voi rakas äiti! Ei munkaan lapsi vierastanut ja arvaappa mitä neuvolan täti sanoi ”kotona oltava kaikki kunnossa kun on luottavainen iloinen lapsi” ja niinhän on asia. ONNEA OLET ONNISTUNUT HYVIN ❤️

  • Ykkykky sanoo:

    Harmi että lapsesi luonteen piirteitä ei arvosteta. Minulla on kanssa tyttö ollu pienestä pitäen todella utelias eikä ole vierastanut pahemmin ainakaan muita lapsia. Menee mukaan ja juttelemaan ja pyytänyt päästä mukaan leikkiin vaikka tytöt olisivat olleet parikin vuotta vanhempia. Olen sitten vierestä sydän verellä seurannu kun isommat tytöt on naamaa väännellen juosseet karkuun tai harhauttaneet tytärtäni. Ja tietysti sönköttänyt jotain syitä sille miksi he eivät hänen kanssa halua leikkiä. Mutta älä suotta itke vaan ole ylpeä sun reippaasta ja luottavaisestä lapsesta. Hänen mailmankuvansa tulee olemaan varmasti rikkaampi kuin hänen käytöstään kummastelevien aikuisten.

  • Vipeltäjääni äiti sanoo:

    Uskomatonta että joku on kommentoinut näin lastasi. Ole ylpeä luottavaisesta lapsestasi!

    Meillä supersosiaalinen ja avoin lapsi ja olen huomannut itsekin porukassa välillä hiukan häpeileväni vipeltäjääni, vaikka oikeasti olen ylpeä lapseni avoimuudesta. Itselläni myös harmittanut tämä suomalainen kulttuuri, jossa aikuiset ihmettelevät ja vaivaantuvat kun pieni lapsi tulee ottamaan kädestä tai halaa. Suomalaisilla olisi vielä paljon opittavaa siitä, miten huomiodaan muut ihmiset ja suhtaudutaan lapsiinkin lämmöllä ja huumorilla.

  • erään pojan äiti sanoo:

    meillä kanssa jossain vaiheessa poika oli silmiään räsyttelevä ja raksti huomiota vierailta oikea hurmuri siis, säntäili muiden syliin ja vierastamisesta ei tietookaan, tämä oli siis 1-2v , kuitenkin jossain vaiheessa lähempänä 2v, tuli pojastani laskelmoiva epäilevä ja hitaasti lämpeevä ottsa kurtussa katsoo vieraita ihmisiä jotka hänelle puhuu.
    luulen että ihan normaalia kaikki tämä,lapset menee eri vaiheet ohi omaa tahtiaan ja luonne on vasta kehittymässä.

  • Ietu sanoo:

    Meillä on ollut myös sosiaalinen taapero, joka on halinut kaikkia luottavaisesti pienestä pitäen. Meillä on myös tosi sosiaalinen ja suuri suku, eli halaamme paljon ja ehkä lapsi oli esimerkistä huomannut että kun tavataan, halataan. Noin 3,5 -vuotiaana lapsesta tuli varovaisempi ja valikoivampi eikä hän noin vain enää halaa ketä tahansa, mutta edelleen hän on sosiaalisesti rohkea muilla tavoin.

  • Suski sanoo:

    Minulla saman ikäinen tytär joka myös ei vierasta ihmisiä ja on muutenkin todella rohkea ja määrätietoisen topakka ja aika kova luontoinen 🙂 Jätä tuollaiset kommentit täysin omaan arvoonsa. Teissä ei ole mitään vikaa. On kyllä todella ilkeitä kommentteja sinun lapsen suhteesta. Kiusaajia nämä kyseiset äidit ovat. Tsemppiä paljon! Tiedän että sanat voivat satuttaa ja viiltää pahasti. Hyvä että olet etsimässä teille uutta harrastus paikkaa. Parempi niin pääsette negatiivisista ja ilkeistä akoista eroon. Oikeen mukavaa Joulua teille ja tsemppiä uuden harrastuksen löytymiseen. Kyllä täältä maailmasta löytyy vielä mukaviakin ihmisiä!

  • Yh sanoo:

    Vaikuttaa siltä, että olet alkanut epävarmuuttasi syyllistämään itseäsi muutaman ilkeämielisen ’äiti-ihmisen’ takia. Niiden, jonka mielestä teet aina väärin, sinusta saati lapsesta riippumatta. Itsellä on ujo, mutta erityisen empaattinen lapsi, mikä kuulemma johtuu mm. siitä, että olen ymmärtänyt lastani liikaa. Meille kaikille tulee epävarmuuden tunteita ja silloin on paras olla kaukana, tuollaista ihmisistä. Vaihda harrastusta ja jätä kyseiset ihmiset taaksesi. Sinä tunnet lapsesi ja itsesi, ei nämä itseensä täynä olevat ”vuoden äidit”. Jokainen lapsi on erilainen ja erityinen ja sinä olet lapsesi paras äiti, nyt ja aina!

  • Hyi kauhee sanoo:

    Veikkaisin, että kaikki nuo ilkeät kommentit on muilta äideiltä/naisilta…? Niin arvelinkin. Tyhmät ämmät voisivat pitää suunsa kiinni. Miehistä voi olla monta mieltä, mutta ainakaan he eivät ole koko ajan nokkimassa toistensa isyyttä ja etsimässä siitä vikoja.

  • voimia sulle sanoo:

    Huippu idea tuo harrastuksen vaihtaminen! Eihän tommonen kapeakatseinen ilmapiiri tee lapsellekaan hyvää.

    Vaikutat aivan mahtavalta mammalta ja lapsesi valloittavalta tapaukselta.

    Ikävää, että oot joutunut noin tyhmiä kommentteja kuulemaan ja itkemään niiden takia! 🙁 Myötätuntoni. Ymmärrän, että ovat raskaita kokemuksia.

    Voihan se olla, että ovat ihan tietämättömiä ja eivät oikein osaa kohdata erilaisuutta ne kerhomammat. Mitä lie.

    Kyllä meitäkin lapsen kanssa katsoneet kieroon muut mammat muskarissa ja kerhossa, kun tavallista ulospäin suuntautuneempi ja iloisempi lapsi. Vaiko ovat kateellisia muut möllöttäjät.

    Niin meilläkin nukutaan perhepedissä ja tissitellään 1,5 vuoden iässä, mikä varsinkin on kauhistus monelle.

    Jokainen pitäkööt omista valinnoistaan huolen. Itse olen ylpeä omista valinnoistani. Ole sinäkin ja jätä tietämättömät omaan arvoonsa <3

  • Keittiöpsykologi sanoo:

    Lapsesi on pieni vielä. Ikävää, jos hänkin alkaa ymmärtää olevansa jotenkin liian sosiaalinen.

    Työssäni koulussa törmään jatkuvasti lapsiin, joilla on valtava aikuisen nälkä sekä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tämä ehkä vähän selittää joidenkin tarvetta analysoida jo taaperoa.

    Voimia!

  • Erru sanoo:

    Täällä lapsi lähti jo 5kk iässä ryömimään opittuaan keittiöstä yksin olkkaria kohti leikkimään, kun itse siivosin vielä ruokailun jälkiä. Ihan varmasti siis surkea kiintymyssuhde! Tai siis vaan itseohjautuva ja suht aikaisin liikkumaan oppinut lapsi. Samoin vauvakerhossa sai vahtia, että missä asti jo konttailee ja eihän pienempiä käy liian rajusti silittämässä. Eiköhän lapset vain ole erilaisia ja osa on sosiaalisempaa tai ujompaa sorttia. Vaikka meilläkin lapsi puuhailee mielellään itsekseen niin aina pääsee reilu 1v syliin halutessaan (ellei äidillä ole juuri kriittinen kahden käden kotihomma kesken sillä sekunnilla).

  • Eevia sanoo:

    No jo on nyt markkinat.Minulla on kolme lasta.

    Esikoinen oli lauhkea kuin lammas, ikinä vierastanut, istui kaikkien sylissä, aina iloinen, hyppäsi yli kaikki uhmat. Nukkui ja söi hyvin. Matkusteltiin lapsen kanssa paljon eikä ikinä mitään ongelmaa, kävin työvoimatoimistossakin 1h tapaamisen kun tyttö oli kaksi, kokoajan istui nätisti vaunuissa ja luki kirjaa, söi rusinoita ja hymyili ukkelille kun teimme paperitöitä.

    Keskimmäinen oli vatsavaivainen, käytännössä nukkumaton lapsi jolle ei kelvannut kukaan muu kuin äiti melkein kolmen vanhaksi. En voinut poistua näköpiiristä edes vessaan. Uhmat oli kamalia, huusi tunteja kunnes oksensi. Puri ja nipisteli siskoa ja muita. Mihinkään ei voitu mennä tai mitään suunnitelmia tehdä kun totaali raivarit saattoi iskeä milloin vaan.

    Kolmas söi ja nukkui hyvin mutta oli hapan kuin mikä, hyvää huumorintajua lukuunottamatta kaikkeen oli naristava ja hangattava vastaan. Onneksi vitsailulla selvittiin edes jotenkin. Hän vierasti yhden vanhana varsinkin partaisia miehiä mutta pian pääosin muut kelpasivat. Murjottihan sitä yhtälailla muidenkin sylissä. Uhmaiät on olleet normeja ja muutenkin aika keskivertolapsi.

    Mitä siis tästä saat irti, kaikki lapset on erillaisia, ihan samassakin perheessä kasvaneet.

    Tätä nykyään pieni lampaani on näsäviisas esiteini joka uhmailee lapsuuden edestäkin, mutta pärjää hyvin koulussa, harrastaa ahkerasti useampaakin liikuntaharrastusta joita vaihtelee säännöllisesti, kaikkea kun haluaisi kokeilla, on läjäpäin kavereita, toisinaan ihan riesaksi asti, tykkää askarrella kanssani ja muutenkin ihan tavallinen ehä hieman sosiaalisempi tyttö. (Itse ikinä tajunnut edes ihmetellä sitä ettei vierastanut.)

    Keskimmäiseni on taas nykyään aika lunki kaveri. Toisinaan möksähtää ja loukkaantuu helposti mutta yleisesti hyvän tuulinen. Tykkää lautapeleistä ja kännykkäpeleistä joita tosin rajoitetaan nykyään runsaalla kädellä kun tykkäisi niistä ihan riesaksi asti. Pärjää hyvin koulussa, muutama hyvää kaveria mutta hieman enemmän introvertti kuin esikoiseni. Ei yhtään samoissa määrin juokse kavereilla tai rahtaa heitä kotiin. Yksi liikuntaharrastus johon vaihteleva innostus.

    Nuorimmainen on perheen älykkö, super kiinnostunut avaruudesta, raketeista ja lentokoneista. Joskus leikkii sisarusten kanssa mutta kavereiden seuraan saa patistaa. Kyllä niitä on ja niiden kanssa mukavaa mutta hän vaan lukisi päivät pitkät. En kuitenkaan ole vielä huolissani kun on alle kouluikäinen, toivottavasti kiinnostus kavereihinkin tulee nyt kun koulu alkaa. Tällä kaverilla on räjähtävä temperamentti mutta leppyy yhtä nopeaan. Minkäänlaiseen ryhmätoimintaan ei nyt tai aiemminkaan halua osallistua. Joulujuhlat yms. ei koskaan mukana ja kerran kokeitiin käydä palloleikeissä, murjotti siellä vaan että haluaa kotiin.

    Yhdelläkään ole nyt tai ollut kummosempia ongelmia. Kaikki ihan omanlaisiaan ja yhtä ihania äidin silmissä.

    Jos olet välittävä ja rakastava äiti niin lapsesi pärjää vallan mainiosti, vierasti tai ei.
    Kukaan muuhan ei moista tiedä tai sitäkään millainen lapsi myöhemmin on.
    Saanen arvata että harrastusryhmä on täynnä ensimmäisen lapsen saaneita, kaikki kasvatus, kehitys, vinkkikirjat lukeneita, muutoin täyspäiväisesti työssäkäyviä äitejä?
    No tietenkin koska meillä useamman lapsen ryydyttämillä äideillä tietenkään ole aikaa tai jaksamista juurikaan mihinkään ylimääräiseen 😂
    Tässä monenlapsen maailmassa äidit ovat sanomaton tiimi, yhtä kyllästyneitä muiden ihmisten, psykiatrien ja kasvatustieteilijöiden tee näin tai noin tai traumatisoit lapsesi – ohjeisiin.
    Päivät pääosin on vain sitä että kaikki selviävät engissä, syötit lapset etkä unohtanut mitään totaalisen kriittistä.. Silloin harvoin kun me monenlapsen äidit näemme toisemme (useimmiten kaupassa normaalisti niin että yksilapsi saanut itkupotkuraivarit, toinen kiipeilee hyllyjä ja kolmas töräyttää juurikin vaippaan ripat, samalla kun ostoskärrystä hajoaa pyörä ja pomo soittaa jotain absoluuttisen kriittisestä) kohdatessa nyökkäämme vain myötätuntoisesti ”been there” ilme kasvoilla.
    Yksikään ei arvostele tai kauhistele asiaa. Päinvastoin saatamme kehaista tai ihailla josko joillain on märät hiukset että ihan suihkussa on käyty 😂

    Odota vain parin lapsen jälkeen nämäkin pedgokisesti korrektit äidit nukkuvat istualleen kaikki lasten harrastukset läpi samalla kun pienemmät sylissä katsovat kännykästä videoita. Tai itkevät wilma viestejä kahvipöydässä ja haistattelevat autokorjaamon jormalle kun koko elämä on todellakin kiinni siitä toimiiko se fiaatti tänään vai huomenna. Kellään ole aikaa tai intressejä kysyä vierastiko lapsesi vai ei.

    Lapsessasi ole mitään vikaa ja elämä tapatuu kaikille ennen pitkää niin hekin huomaavat etteivät lapset mitä yleisimminkään ole kuin oppikirjoissa, joten lähde siitä liikkeelle 😁

    • Carnia sanoo:

      Tää oli aivan mahtava vastaus, suorastaan runollinen 😀 Just näin se menee- joka lapsi on erilainen ja onhan se ny ihan helevetin hanurista et pitää kaikkia arvostella, sama millanen on. Mulla kans päiväkodin tätit jakso ihmetellä ko mun lapsi tykkäs olla siellä. Sus siunaa xD

    • Mariska sanoo:

      Kiitos tästä 😂 Se on juurikin näin!

      Itsellä vain kaksi lasta, mutta ovat myöskin luonteeltaan aivan erilaiset. Vanhempi on missä vaan kuin kala vedessä, sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja sopeutuvainen tyyppi. Hiukka määräilevä tosin. Nuorempi on myös tykätty kaveri päiväkodissa, mutta herkempi, ujompi – hitaasti lämpiävä. Aiempi harrastus piti lopettaa, kun ryhmä vaihtui ja meni ihan itkemiseksi koko homma kun uudet lapset jännitti niin paljon. Ja tämä lapsi on monessa muussa asiassa taas tosi rämäpää!

      Eipä oo kyllä paljon muistikuvia vierastivatko missä iässä ja minkä verran… Sen muistan että esikoisen kanssa käytiin muskarissa, mutta eihän hän siellä malttanut sylissä istua loruilemassa vaan taaperrella ja konttailla ympäriinsä tutkimassa paikkoja. Ei kyllä kovin kauaa jaksattu muskarissa ravata. Juu ja esikoisen kanssa kävin jossain vauvatanssissakin – loppui sekin lyhyeen kun siitä oli enempi stressiä kuin mitään iloa. Perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa oli taas kiva käydä kahden kanssa, isompi sai askarrella ja pienempi mönkiä lattialla ja itselle löytyi välillä jopa juttuseuraa.

  • Riittävän hyvä, ihan tavallinen äiti sanoo:

    Mitäpäs jos oletkin niin hyvä äiti, että olet tukenut lapsesi kasvu riittävän hyvin ja lapsellasi on riittävän vankka sisäisen turvallisuuden tunne, ja tästä johtuen lapsesi tutkii ympäristöään rohkeasti? Osaksi kyse on varmasti myös lapsesi temperamentista, joka on täysin sisäsyntyinen kasa piirteitä, jotka vaan ovat. Ole ylpeä ja riemuitse lapsestasi ja itsestäsi!

    • Äitiliini sanoo:

      Juuri näin! Näin sinun tulee ajatella. Olet tyydyttänyt hänen perusturvallisuutensa. oma lapseni yhtä reipas, halaa jopa lääkäreitä poislähtiessä.joskus nolottaa mutta en voi opettaa että niin ei voi tehdä.

    • Ninna sanoo:

      Veit jalat suustani! Juuri näin itsekin asian näkisin.

      Lapsi on kasvanut luottavaiseksi ja avoimeksi tai kenties hänen luonteensa vain on sellainen. Oma esikoiseni muistutti aikoinaan kovasti aloittajan lasta enkä kyllä koskaan älynnyt sitä hävetä tai kyseenalaistaa omaa kasvatustaitoani. Kovasti sosiaalinen ja kaikkiin ihmisiin luottava lapsihan on valloittava persoona! Lähtiessä kaikki paikallaolleet saivat lähtöpusut ym.:)