Rohkeus, puheliaisuus ja tomeruus ovat luonteenpiirteitä joita lapsessa arvostetaan, vai mitä? No valitettavasti ei, kertoo tämä äiti, jota syyllistetään siitä kun lapsi ei vierasta:

”Kirjoitan tämän samassa tilanteessa missä olen jokainen maanantai ilta. Taapero nukkuu, äiti istuu sohvalla kilon pasta-annos sylissä ja itkien lappaa sitä suuhunsa. Varmasti pari kyyneltä eksynyt pastan sekaan, mutta ei se tätä einekseni makua ainakaan pahenna.

Miksi itken jokaisena maanantai iltana? Noh, koska maanantaisin on taaperon harrastuskerho. Itken minä toki muulloinkin, mutta maanantaina eniten. Meidän tyttö on todella iloinen, rohkea, puhelias, äkkipikainen, tomera ja pomottava. Kaikki meidän mielestä ihan mahtavia luonteenpiirteitä! Osaa toki hieman työstetään ja hiotaan. No miksi sitten itken? Koska muut (harrastuskerhossa) näkevät nämä huonoina asioina. Huonoina asioina minussa.

lapsi keltaisessa takissa

Kuva Daiga Ellaby, ylin kuva Tina Floersch.

Tyttö ei enää juurikaan vierasta, se vaihe oli meillä aika lyhyt alle vuoden ikäisenä. Hän saattaa kiivetä kerhossa jonkun toisen äidin syliin tai antaa halin. Hädän sattuessa kuitenkin kirmataan oman äidin syliin <3 Nämä ovat kuulemma merkkejä epäonnistumisestani. Tytön käytös saa aikaan seuraavanlaisia kommentteja: – Aika outoa että hän ei ollenkaan vierasta. – Kyllä tässä iässä (hieman yli 1v.) pitäisi normaalisti vierastaa. – Onko kiintymyssuhteessa nyt jotain häikkää? – Eikö äiti pidä tarpeeksi sylissä kotona? Tuo viimeinen särkee sydämeni ja kaikuu päässäni joka kerta kun joku kommentoi yhtään mitään.

Oli se sitten viaton ”Onpa reipas lapsi” kommentti, mietin päässäni ”Kai se nyt on reipas kun minä olen niin huono äiti”. Meillä kyllä rakastetaan ja halataan. Syliin saa tulla aina kun haluaa, mutta maailmaa saa myös tutkia itsenäisesti. Meillä jopa nukutaan perhepedissä (shhhh, niin ei sais tehdä). Yksi Meidän Perhe -lehdestä luettu artikkeli ei anna kenellekään lastenpsykologin ammattia. Ethän siis diagnosoi ketään omin päin.

Huh, kylläpä helpotti tämä avautuminen! Huomenna etsin meidän ihanan sosiaaliselle tytölle uuden harrastuksen!”

Nimim. Pelle Peloton

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

26 vastausta artikkeliin “Kun lapsen sosiaalinen luonnekin on äidin vika”

  • Laquz sanoo:

    Joo se on äitinä olemisen oikeus ettei ikinä voi tehdä oikein. Meillä 2v touhutaapero sama. Menee halaamaan täysin random tyyppejä ja istuu kirja sylissä hyvännäköisen uhrin syliin. Tätä oli esim muskarissa et istuikin ennemmin naapurin sylissä. Vähän kyl välillä hävettää muakin.

    • L sanoo:

      Ja meillä on kyllä kaikilla omat sängyt mut ihmipino kasautuu aika usein mun sänkyyn