Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Voitaisiinko puhua hetki kateudesta ystävien kesken? Tämä kulunut vuosi 2020 on ollut tosi monille todella stressaava, rankka ja kuormittava. Osa on menettänyt työnsä ja toimeentulonsa ja joillakin on mennyt parisuhde. Kaikkia seurauksia ei vielä ole edes nähtävillä, mutta niitä varmasti korjataan vielä pitkään, ihan kuten 90-luvun laman aiheuttamia vahinkoja.

Itse olen kokenut henkilökohtaisesti hieman jopa syyllisyyttä miten hyvin olen itse selviytynyt tästä vuodesta. Taustallani on rankka, väkivallan täyttämä ja päihteiden huuruinen lapsuus narsistivanhemman ja sekakäyttäjä-vanhemman lapsena, laman vaikutukset lapsuudenperheeseen, koulukiusaaminen sekä väkivaltainen tappoyritykseen päättynyt parisuhde. Ylipäätään on ihme että olen tänä päivänä edes hengissä, mutta isot traumat nämä kokemukset jätti. Takana on vuosien psykoterapiat, lääkitykset ja hoitojaksot, ihmissuhteiden rajaamiset sekä muut keinot joilla olen noista itseni pinnalle pyristänyt ja tänä päivänä neljääkymppiä lähentelevänä elän aika tavallista perheenäidin elämää. Käyn töissä ja minulla on ammatti ja opiskelen unelma-alaani. Muutamia isoja unelmia on tänä vuonna toteutunut. Olen nöyrä elämän edessä koska ikinä ei voi aamulla tietää mitä ilta tuo tullessaan. Olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä olen saanut. Kuljen pää pystyssä. Teen auttamistyötä ja ammennan kokemuksistani muiden auttamiseen. Olen perillä omista selviytymiskeinoistani ja autan työssäni ihmisiä miettimään omiaan.

En tiedä onko kyse kateudesta vai jostain muusta mutta tilanne on mennyt siihen että minut on jätetty ystäväporukoiden ulkopuolelle ja pienillä ja suuremmilla piikikkäillä kommenteilla osoitetaan, miten huono asia on se että menen eteenpäin ja minun tilanteeni on hyvä. Toiset ystäviksi laskemani ihmiset eivät enää edes tervehdi. En ole peitellyt taustaani mutten myöskään siitä huudellut joten en ymmärrä miksi en saisi koronavuodesta huolimatta mennä eteenpäin elämässäni. Elämäni on tasapainossa monien vuosien jälkeen ja koen itse ansaitsevani kaiken hyvän mitä elämääni olen saanut. Mutta ansaitsenko siltikään?”

Nimim. Kuka ansaitsee hyviä asioita? 

Kuva Aaker R.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

13 vastausta artikkeliin “Kuka ansaitsee hyviä asioita?”

  • Minna sanoo:

    Minä sain nuorena burnoutin, gradu jäi kesken ja hengasin vuosia välitilassa. Ystävyys syveni vanhan koulukaverun kanssa joka oli itse hyvin samanlaisesaa tilanteessa. Sitten sain paperit ulos koulusta. Kaveri tunnusti että olisi toivonut minun epäonnistuvan. Vuosia myöhemmin sain perheen ja lapsen. Siihen loppui ystävyys.

    Niin se vain menee. Kaverit pohjalla bench markkaa omaa tilannettaan sinun tilanteeseen, eikä heistä tunnu kivalta jäädä jälkeen. Jos olisivat tosi ystäviä, niin pystyisivät olemaan iloisia puolestsi. Kannattaa hankkia uudet kaverit.

  • Mummi sanoo:

    Sinun onnesi ei ole muilta pois.Vai onko? Jos et ole ystäviäsi käyttänyt hyväksi onnistumiseesi niin älä turhaan sure.Nöyränä ja kiitollisena kannattaa jatkaa elämäänsä.Hyvää alkavaa vuotta !

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Mikä on se asia, joska aiheuttaa närää?

    Kirjoitat niin epämääräisesti ”mennä eteenpäin”, ”muutamia isoja unelmia on toteutunut”, että kuulostaa siltä kuin itsekin näkisit näissä asioissa ongelman etkä kehtaa sitä sanoiksi kirjoittaa, vaan käytät kiertoilmaisuja. Näin epämääräisellä tasolla keskusteltaessa ei voi sanoa, missä on vika, onko kyse kateellisuudesta vai jostain ihan muusta. Jo tuo asian kiertely ja kaartelu herättää epäilystä.

    Eli kakistapa ulos se, mitä on tapahtunut niin voidaan miettiä, onko kavereiden asenne kohtuullista vai ei.

  • Nimetön sanoo:

    Olet saanut hyviä asioita elämääsi, pitkälti ponnistelujesi ansiosta. Siinä mielessä olet ansainnut ne. Mutta sinulla on varmasti ystäviä jotka ovat nyt pahassa paikassa elämässään, ihan koronan ja sattuman takia. He eivät ole ansainneet sitä. Joskus aurinko paistaa vielä heillekin, he ei vaan nyt muista sitä. Osa voi kokea myös häpeää omasta menestymättömyydestään. Jos vaikuttaa siltä, niin anna näille ystäville aikaa (rajallisesti, jossain vaiheessa aikaa ei enää kannata antaa). Toki kestoilkeilijät kannattaa jo jättää taakseen.

  • Joulu sanoo:

    Mieleeni nousi kysymys siitä, että kun itselläsi oli raskasta ja vaikeaa, niin tukivatko ystävät sinua? Auttoivat eteenpäin, olivat olkapäänä? Oletko muistanut nyt itse auttaa tarvitsijoita, tukenut ja kuunnellut, jos heillä menee nyt huonosti? Olethan muistanut, että ystävyys on kaksisuuntainen polku. Mikäli tunnet olleesi heille hyvä ystävä, anna heidän mennä menojaan. Kaikkia ystäviä ei ole tarkoitettu kulkemaan meidän rinnallamme koko elämän mittaista matkaa.

  • LiisaK. sanoo:

    Ehkäpä ystävät olivat tukenasi, kun sinulla oli vaikeuksia ja kokosit itseäsi rankkojen kokemusten jälkeen pala palalta kasaan.
    Onnittelut siitä, että sinulla menee nyt hyvin. On vaikeaa iloita toisen onnistumisesta silloin, jos itselle on juuri tapahtunut vastoinkäymisiä: parisuhde päättynyt, työpaikka menetetty, on terveyshuolia ja toimeentulo on epävarma. Voit nyt etsiä uusia ystäviä, mutta voit myös tuoda nykyisten ystäviesi elämään toivoa paremmasta. Ehkäpä joku heistä jo ajattelee, että koska sinulla menee hyvin, se kannustaa löytämään ratkaisuja myös omaan elämään. Oikein paljon onnea ja menestystä kaikessa mihin ryhdytkin uutena vuotena 2021.

  • Kateus on perisynti sanoo:

    Olen huomannut saman. Kun menee huonosti löytyy rinnalle kanssavoivottelijoita mutta kun hyvin siitä ei voi mainita koska alkaa taas voivottelu miten huonosti itsellä menee. Kell onni on se onnen kätkeköön. Mikä viisaus 🙂

  • Johanna sanoo:

    Hyvä sinä!!! Tietenkin menet eteenpäin ja toivon mukaan olet onnellinen saavutuksistasi!! 👍👍Aina tulee ihmisiä, jotka ovat kateellisia ja katkeria, elävät jatkuvassa negatiivisuudessa, mutta myös ihmisiä, jotka iloitsevat kanssasi. Nauti elämästäsi, äläkä anna muiden siihen iloon vaikuttaa!

  • Nimetön sanoo:

    Ei onnea tarvitse ansaita. Ole onnellinen asioista joista voit. Jätä nuo ns ystäväsi taaksesi. Kateellisia ihmisiä riittää. Heihin ei pidä uhrata yhtään sekuntia aikaa.

    • Elämää nähnyt sanoo:

      Se on se suomalainen luonne,jos itsellä ei ole puhtia korjata asioitaan niin toisellakaan ei saa mennä hyvin.Ikävä tosiasia.Aloittajalle sanoisin :Nauti elämästä ja kaikesta mitä olet aikaansaanut välittämättä muiden mielipiteistä.Se on sun elämä ja teet siitä itsesi näköisen.Jätä taakses negatiiviset ”ystävät”,et sinä heitä tarvitse.

      • Toinen elämää nähnyt sanoo:

        Juuri näin. Minusta kyse on ns. kansanluonteen lisäksi suomalaisen tasapäistäminen kielteisistä vaikutuksista. Vaikka itsellä menisi kohtuullisestikin, kellään ei saisi mennä paremmin. Pätee myös yrittäjiin suhtautumisessa. Hiiteen tuollaiset lähipiiristä! Yksinolokin on parempi vaihtoehto.

      • Sorry not sorry sanoo:

        Mikä helvetin suomalainen luonne?! Kateus on ihan yleismaallinen piirre ihmisrodussa, ei mikään suomalaisten erikoisuus.

        Ylipäätään todella halpaa selittää kaikki muiden kateudella. Kertoo enemmän teistä kun siitä vastapuolesta.