Lehden kannessa luki suunnilleen niin, että perheenäiti lähti meditoimaan Saharaan. Aika monelle äidille kelpaisi menolippu vaikka Siperiaan, jos ollaan totuudellisia tosillemme:

”Aika ajoin tulee tunne, että tää äitiys ei olekaan mun juttu. Ei mulla rakkautta puutu, sitä on niin paljon että sydäntä kivistää. Mutta nää muut jutut….

Lapsi käyttäytyy kuin idiootti. Tekisi siis mieli myös sanoa niin. Eihän sitä voi, kun yrität opettaa hänelle että nimitellä ei saa. Kerrot sitten että noin ei saa käyttäytyä. Meneekö perille ja käytös muuttuu, no ei tietenkään.

Sama kuvio jatkuu. Hermo kiristyy, yrität olla huutamatta. Mietit jo mielessäsi eri rangaistuksia, mutta onko järkeä? Choose your battles. Tämä asia rassaa vain äitiä, ei vahingoita muita. Hermot taas vaan kiristyy, lapsi jatkaa ärsyttävää käytössään…

Paljonko maksaa pelkkä menolippu jonnekin rauhalliseen ihanaan äitipaikkaan, jossa hermot ei mene ja lapsi käyttäytyy siedettävästi…”

Terveisin Huh Niin Huono Äiti

PS. Väsyttääkö? Et ole yksin, lue täältä

PS. Nainen voi tulla hulluksi väsymyksestä, juttu täällä.

 

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 4 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

4 vastausta artikkeliin “Joskus sitä haluaisi vain menolipun mihin tahansa”

  • kakaralauman kapteeni sanoo:

    Todellakin joskus tekisi mieli tilata menolippu yhdelle ihan minne vaan. Parin tunnin metsässä kävely auttaa merkittävästi. Yön yli hautajaisreissu tuntui luxukselta. Tätini, jonka luona yövyin, oli kovin huolissaan vierassohvansa mukavuudesta. Kiittelin, että enkai minä näin hyvin ole nukkunut viiteen vuoteen. Meillä kun on mieheni kanssa aivan tavallinen parisänky, jossa nukkuu yleensä kolme ihmistä, toisinaan viisi. Korvat lepäsivät, sain lopettaa aloittamani lauseet keskeytyksettä, syödä istualtaan jne…
    Välillä mielessä kävi, ehkä hieman vahingoniloinen ajatus miehestä kerrankin yksin neljän lapsen kanssa kotona (tähän asti anoppi aina rientänyt pojalleen apuun). En laittanut ruokaa valmiiksi. Hyvin pärjäsivät. Onko väärin toivoa kuolintapauksia suvun etäisemmässä ja huonokuntoisemmassa porukassa?

    • Huono Äiti sanoo:

      Tästä saisi hyvän blogikirjoituksen Huonon Äidin Melkein Huono -osastoon! Haluatko kirjoittaa 🙂 ?

  • Nainen40 sanoo:

    Mä olin jossain vaiheessa niin väsynyt kahden lapsen kanssa, siis mies ja lapsi, että hain matkalaukun säilöstä kotiin sisälle – äijä kysy – mitä tuo täällä tekee? Vastasin jos se lähis vaikka matkalle. Ukko siihen et eihän nyt matkalaukku voi yksinään matkustaa. Da?????!!!!!!!!!
    Mikä Urpo.
    En ostanut oneway tickettiä hornan kuuseen vaan menin salille hakkaamaan älyn pellolle niin että oli paha olo.

  • Neljän pojan äiti sanoo:

    Neljän pojan kanssa joka päivä on kuin taistelutanner,varsinkin isompien kanssa. Välillä useasti tekisi mieli jättää lapset isänsä kanssa ja kiukutelkoot keskenään ja hakea itselleen omaa aikaa. Rakastan luonnollisesti kaikkia lapsiani,mutta niinkuin kaikki äidit tietävät se on joskus niin haasteellista. Välillä tarvisi revetä kolmeen suuntaan samaan aikaan kun neljännen peppua pesen vessassa. Siinä vaiheessa menee hermot kun ”äiti,äiti,äiti!!!!!!! Anna rahaa,mä haluan uuden puhelimen,milloin laivalle jne” argh! Oma aika on niin luksusta!