Nimimerkki Yön Äiti lähetti meille runon äitiyden tuomista ajatuksista Avaudu tästä -lomakkeella. Jaamme sen toki teille, olkaa hyvät:

”Raastaa aamu unen rippeet.
Sääliä tunne ei pienintäkään.
Repii ylös ihmisen heiveröisen.
Väärin päin päätyy kamppeet.
Ei huomaa vanhempikaan.
Jotain lennossa suuhun ees vähäsen.

Juosten päivään lähtee pienet, suuret,
lentää hymyt, halit, suukot, juuret,
ehdinkö antaa kaiken sen,
elo jos vie kauas pienoisen.

Valo taittaa alla askelten,
mennen tullen katselen.
Virheitäni kaikkialla
sinne, tänne väistelen.

Kysynyt oon kavereilta,
vanhemmilta, tietäjiltä,
kuinka varttuu ihmisalku,
kasvaako mun rakkahin.

Mistä aika, mistä virta,
itsekin huolta tarttisin.
Painaa päivät, pitkät illat
teillään kukin sekaisin.

Pienen hetken vaatis mieli,
sitten vois asettua sielu.
Ymmärtää oman osan,
asettua rauhaan tähän.

Piirtää paperille puita,
tavoittaa nauravia suita.
Silittää pientä päätä,
kysellä kaikkea elämästä.

Kuulen silti ilon, huolen,
tietää kaiken haluan.
Jospa sulle tunteen annan,
olet ainutkertainen.

Yhä vielä valvon yöni,
kun jo kuljet teitäsi.
Tähdet kuulee huoleni,
yö syö surut sisimpäin.

Unet häipyi taas,
vaan eipä mitään.
Huomiseen saat multa kaiken
enemmän kuin mielellään.

Äidit jaksaa kyllä,
ne osaa olla myös hellä.
Ne valvoo, ne vaatii,
joskus säännötkin laatii.

Tavoitellen ymmärrystä
aikuistuneen pienokaisen.
Opetellen kaipausta
oman lapsukaisen.”

Nimim. Yön Äiti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia