Olen täysin näkymätön nainen
Huono Äiti sai avautumisen aiheena yksinäisyys ja kaipuu tulla nähdyksi.
”Olen keski-ikäinen nainen, minulla on työ, jossa viihdyn, hyvä taloudellinen tilanne, katto pään päällä ja ruokaa kaapissa. Harrastuksiakin on ja ystäviä, näitä jälkimmäisiä vähän, mutta sitäkin parempia. Iäkkäiden vanhempieni kanssa olen läheinen, sisaruksia minulla ei ole. Kuulostaa hyvältä, vai mitä? Niin minustakin, mutta on se yksi MUTTA, joka onkin sitten isompi.
En ole ikinä seurustellut ja kokemukseni vastakkaisen sukupuolen kanssa voidaan laskea yhden käden sormilla. Ainoa mahdollisuus läheisyyteen on ollut raiskausyritys vähän päälle parikymppisenä, joka jäi tosiaan yritykseksi. Hävettää ja inhottaa myöntää, mutta jos olisin silloin nähnyt tulevaisuuteen, niin en olisi tapellut vastaan.
Kaltaisilleni miespuolisille on oma nimitys, incel. Minä olen kai sitten naispuolinen sellainen. Mitään en ole niin paljoa tahtonut kuin puolison ja perheen, mutta sen on kai kohtalo tai joku vastaava päättänyt puolestani, ettei se ole minua varten.
Koko peruskoulun ajan ja lukioon asti olin koulukiusattu, kiusaajina oli tyttöjä ja poikia, enemmän kuitenkin jälkimmäisiä. Lähes päivittäin sain kuulla olevani ruma, outo, vastenmielinen, yököttelyä ja mitähän vielä. Kaikki ns. normaaliin teini-ikään kuuluva, ihastukset, hitaiden tanssiminen, seurusteluyritykset ja ylipäänsä ihmissuhteiden ’harjoittelu’, jäi minulla kokematta. Aikani jaksoin haaveilla, että sitten joskus, mutta nykyään en enää viitsi enkä edes jaksa. Läheisyyden kaipuu on joskus niin voimakas, että olen toivonut tulevani raiskatuksi tai vaikka vain pahoinpidellyksi, että edes sitä kautta pääsisin lähelle toista ihmistä.
Usein kuulee sanottavan, että nainen saa aina seuraa ja jos ei saa, niin kyse on nirsoudesta. Tällä tarinallani haluan osoittaa, että meitä näkymättömiä naisiakin on. Omasta mielestäni en vaadi mahdottomia, fiksu, siisti, huumorintajuinen, luotettava ja persoonallinen, kun sitä kuitenkin kysytään, mutta kai sekin on kohdallani liikaa. Hyvin todennäköisesti minusta tulee lopulta sanomalehden pikku-uutinen: ’Iäkäs nainen kuoli kotiinsa ja löytyi 2 v päästä.’ Itse en moista toivoisi, mutta elämä, kohtalo tai mikälie on sen jo puolestani päättänyt.”
Nimim. Näkymätön nainen
Yksinäisyys on yksi aikamme vaietuista kivuista. Sitä on vaikea sanoittaa ääneen, sillä siihen kietoutuu niin usein häpeää. Ympärillä tuntuu olevan vain tarinoita niistä, jotka löytävät kumppanin ja perheen kuin luonnostaan. Kun näin ei omalle kohdalle käy, syyn kääntää helposti itseensä. Alkaa uskoa, että vika on jossain korjaamattomassa. Näin harvoin kuitenkaan on.
Näiden ajatusten kanssa ei tarvitse, eikä pidäkään, jäädä yksin. Se mikä tuntuu lopulliselta ja lukkoon lyödyltä, on usein raskas taakka, joka voi keventyä, kun sen jakaa jonkun kanssa. Tukea on aina saatavilla, vaikka juuri nyt tuntuisi siltä, ettei mikään voisi koskaan muuttua.
Jos ajatukset käyvät raskaiksi tai olo tuntuu toivottomalta, MIELI ry:n kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111, ja sinne voi soittaa nimettömänä. ❤️
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
