Työpaikkani kielsi äitienpäivän
Huono Äiti sai avautumisen: ”Luen työpaikan sähköpostia. Siellä oli ohjeistus äitienpäivää varten. Meitä pyydetään olemaan hiljaa koko asiasta – ei mitään onnitteluja yhteisissä tiloissa eikä varsinkaan mitään äitienpäiväaiheisia uutiskirjeitä. Kuulemma siksi, ettei lapsettomia tai äitinsä menettäneitä loukattaisi.
Minusta se on outoa. Minulla ei ole lapsia – se on totta. Elämä on mennyt niin. Mutta minulla on ollut äiti. Muistan hänet hyvin. Hän opetti minulle paljon, hän oli minulle tärkeä. Vaikka hän ei ole enää täällä, äitienpäivä tuo mieleeni hyviä muistoja hänestä. Minusta on jopa vähän lämmin tunne, kun näen lapsia antamassa kukkia äideilleen. Miksi minun pitäisi tuntea siitä jotain pahaa?
En tietenkään halua, että kukaan tuntee surua tai pahaa oloa. Tiedän, että lapsettomuus voi olla vaikeaa, ja äidin menettäminen on hirveää. Mutta en ymmärrä, miksi yhden surun pitäisi tarkoittaa sitä, etteivät toiset saa muistaa tai iloita.
Tuntuu vähän siltä, että yritetään tehdä elämästä jotenkin steriiliä, ettei kukaan vain tunne mitään negatiivista. Mutta elämä on täynnä kaikenlaisia tunteita. Minusta meidän pitäisi oppia olemaan empaattisia toisiamme kohtaan ilman, että meidän tarvitsee kieltää jotain olemasta.
Minä en aio rikkoa työpaikan sääntöjä. En minä mitään äitienpäiväjuttuja ala huutelemaan. Mutta toivon, että jonain päivänä tästä voitaisiin puhua vapaammin. Että me lapsettomatkin voisimme muistaa äitejämme ilman, että se on jotenkin kiellettyä. Ja että äidit saisivat tuntea iloa ilman, että kenenkään tarvitsee tuntea siitä syyllisyyttä.
Join kahvini loppuun. Aurinko paistaa. Minä elän tämänkin päivän. Muistan äitiäni omalla tavallani, vaikka mikään kalenteri ei sitä erikseen sano. Minun elämäni on täynnä omia pieniä muistamisia.”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kielletään kaikki hauska ja iloinen tästä maailman onnellisimmasta maasta, niin ei kauaa tarvitse kenenkään kadehtia sitä sijoitustakaan.
Miksi pitää kuvitella, että ihmiset ovat kateellisia toisilleen? En usko, että loppujen lopuksi monikaan vaihtaisi osia jonkun toisen kanssa, jos pitäisi tosiaan ottaa koko paketti.
Mitäpä, jos vain nautittaisi elämästä, pienistäkin asioista, koska suuria ei yleensä tule? Ja kohta on kaikki ohi.
Pidän hieman outona jos äitienpäivää (myös isänpäivänä) juhlistetaan työpaikalla aikuisten kesken, jotka ei ole välttämättä sukua toisilleen tai jos kellään ei oo lapsia keskenään. Ja ihmettelen jos sitä juhlittaisiin vieläpä etukäteen. Tosin omassa omassa lapsuudessani juhlittiin ihan perhepiirissä, niin ehkä se on vain opittu tapa.
Olen miettinyt samaa, että koska olen saanut yhden lapsen, mikä oli ylipäätään ihme. 7 vuotta olisi saanut hän ilmestyä. Olin silloin 30 vuotias, kun syntyi. Mutta en mä kyllä niin miettinyt, että kadehtisin lapsellisia, päin vastoin minulla on useampia kummilapsia. Ainakaan vielå siinä vaiheessa.
Minulla on äiti, jonka kanssa en ole enää juuri tekemisissä. Olen hänen vanhin tytär ja sain lapsena kuulla, että hän olisi halunnut opiskella, kun minä synnyin. Nyt kun kohta itse olen 50 ja oma äitini on70, hän on rakentanut nuorempien siskojen kanssa yhteisen elämän jo pitkän yli vuosikymmenen ajan. Olen aikaisemmin yrittänyt hänen kanssa keskustella asiasta, mutta aina hänellä syy miksi hän näin toimii; asun kauempana, emme ole läheisiä jne. Minun äitini on taitava pyörittelemään näitä erinäisiä syitä. Hän on aina onnistunut oikuttelemaan ja syyllistämään sillä tavalla, että se ei kohdistu muihin kuin minuun. Tämä on se mustalampaan osa perheessä ja roolitusta tukee koko suvun dynamiikka.
Lapsettomille haluaisin sanoa, että ymmärrän surunne, mutta toivottavasti pystytte suomaan ilon vanhemmuudesta, kenelle se on suotu ja kuka sitä osaa arvostaa. Äitienpäivä on vain 1 päivä vuodesta.
Niin joka puolelta saa enenevässä määrin nähdä äitienpäivänä lapsettomien lauantaipäivää. Tässä taustalla saattanee vaikuttaa pohjalla surun lisäksi se kuuluisa kateus sekä nykyajan somekampanjointi.
Äitiyden idea kuitenkin koskettaa meitä kaikkia.
Jos työpaikalla saa toivottaa hyvää vappua, niin miksi ei sitten hyvää äitienpäivää? Minä en juhli vappua oikeastaan mitenkään, en ole koskaan oivaltanut mitä siinä pitäisi juhlia. Mutta äitienpäivää juhlin, omalla tavallani. Muistan omaa äitiäni, nyt jo hyvin iäkästä ja tarvitsevaa. Muistan myös isoäitejäni ja muita menneitä sukupolvia. Ja tottakai iloitsen lapsistani ja vietän ko päivän mieluiten perheeni kanssa juuri meille sopivimmalka tavalla.
Tulin äidiksi pitkän ja vaikean lapsettomuuden kautta. Elämässäni on siis ajanjakso, jolloin äitienpäivä todellakin oli vuoden vaikein päivä. Juuri siksi lapsettomien lauantai on tuossa äitienpäivän aattona. Nykyään vietän molempia omalla tavallani. Jokaisella lapsettomallakin on joskus ollut äiti, hoten äitienpäivää saavat viettää ihan kaikki, sukupuoleen ja lasten määrään katsomatta. Äitienpäivätoivotukset tai muu päivän ääneen mainitseminen ei loukkaa ketään. Sen sijaan tahdittomat huomautukset ja ihmisen arvon tai viisauden tms mittaaminen lasten lukumäärällä on tietenkin loukkaavaa. Ja sellaiseen voi haksahtaa kuka tahansa muhin vuodenaikaan tahansa, muulloinkin kuin äitienpäivän alla.
Välillä äiti ja lapsi ovat toistensa työkavereita.Näin erityisesti perheyrityksissä, mutta välillä muissakin työpaikoissa.Joten on ihan kivaa, että äitejä muistetaan myös töissä jotenkin.
Voi hyvänen aika, on aikoihin eletty, sanoisi äitini, jos eläisi vielä keskuudessamme.
Kyllä Suomesta on tullut sellainen holhous yhteiskunta, voi sissus sentään. Kukaan ei saa tuntea ikäviä tunteita, valitettavasti niitä vain aina tulee elämässä.
Jokaisella meillä on äiti, vaikka itse emme kaikki äitejä olekaan. Siis suuri hatun nosto ja kiitos kaikille äideille. Vietetään äitienpäivää jokainen omalla tavallaan, siihen ei työnantajan kuulu puuttua.
Mun työpaikalla ikäihmisten parissa äitienpäivä/isänpäivä/joulu jne juhlapäivät on tärkeitä. Asiakkaat haluaa pukeutua hienommin, päiväkahvi saatetaan tarjoilla lounaasta erillään, juhlakattauksena, päivän tähtiä onnitellaan jo aamusta äitienpäivänä KAIKKI naiset ja isänpäivänä KAIKKI miehet saa ruusun, omaisia käy enemmän vieraana, jos on aikaa viriketoiminnalle, luetaan jotain päivään liittyvää, jutellaan ja muistellaan aikaa, kun lapset oli pieniä, muistellaan omaa äitiä/isää tai puhutaan vanhemman puuttumisesta esim. sodan vuoksi. Mietitään perinteitä ja niiden muuttumista vuosien saatossa. Asukkaat pitävät tätä tärkeänä.
Äitien/isänpäivä eivät kuulu työpaikalle. Onneksi, ne ovat sunnuntaisin, joten ei tullut edes mieleen että ne tavalla tai toisella olisi tuotu töihin, samalla työnantajani ei tullut mieleen edes mielipidettä muodostaa asiasta. No, jos on oman äidin yrityksessä, synnytyslaitoksella, päiväkodissa tai ala-asteella töissä, juhlaa ei voi välttääkään. Muissa paikoissa sen juhliminen on outoa.
Uutiset paukuttaa niin paljon kaikkea negatiivista ja arki koetaan raskaana, niin yhtäkään syytä juhlan tai iloon ei pitäisi minusta himmentää hyssyttelemällä. Päinvastoin, niistä pitäisi ottaa kaikki ilo irti. Lapsettomuus ja hankalat äitisuhteet vaikuttaa ihmisiin, joka päivä, eikä se kipua poista, että kerran vuodessa muut saa hetkeksi pysähtyä juhlistamaan omaa äitiyttään tai äitisuhdettaan.
Se, että lapsettomien päivä on laitettu juuri päivää ennen äitienpäivää, ei isänpäivää, lasten päivää tai mihin tahansa muuhun n. 300 vapaasta vaihtoehdosta, on yksi naisten syyllistämisesimerkki lisää: iloitessasi omasta puolestasi, älä unohda kantaa muiden ihmisten tuskaa mukanasi samanaikaisesti.
Mutta pitääkö äitienpäivää yleensäkään viettää tai muistaa työpaikalla ollenkaan?
Sehän on perhejuhla.
Hyvää äitienpäivää toivottavat lapset äideilleen, ei kollegat toisilleen.
Uskomatonta hyssyttelyä. Kyllä äitienpäivää voi juhlia vaikkei itse olisikaan äiti ja jokaisella on ainakin oma äiti.
Olin aikanani samassa työpaikassa yhden teinin yh-äidin kanssa. Äitienpäivän jälkeen maanantaina äiti oli todella itkuinen ja kertoi että teini oli raivonnut äitienpäivän ja kaikki oli mennyt pieleen ja suri kun tytär ei edes kukkaa tuonut. Kaikki huomasivat kuinka tärkeä kukka olisi ollut äidille. Ruokatunnilla muutama työkaveri oli hakenut ruusukimpun tälle äidille ja muistuttivat että hän on hyvä äiti ja teinikin sen joskus tajuaa. Kyyneliltä ei vältytty mutta mielestäni erittäin kaunis ele ❤️
No alkaa mennä kyllä maku tähän hyssyttelyyn. Jeesuksesta ei saa puhua,äitienpäivästä ei saa puhua, mistään ei saa puhua ettei tule kenellekään paha mieli.
Äideille on tehty oma juhla, ja silloin juhlitaan äitejä. Onhan siinä, hyvänen aika, paljon aihetta juhlaan!
Pitää varmaan lopettaa työväen juhla, kun kaikilla ei ole töitä, venetsialaiset, kun kaikilla ei ole mökkiä, laskiainen kun kaikki ei voi laskea mäkeä.
Juhlitaan vaan mielensäpahoittajia, vaikka kerran kuussa.