Talvessa on hyvät puolensa, mutta tämä ei kuulu niihin!!
Jotkut meistä ovat vannoutuneita talvi-ihmisiä. Joillekin talvi on ”ihan ok” -vuodenaika. Joillekin taas jo pelkkä sana talvi aiheuttaa inhon väristyksiä.
Lienee kuitenkin niin, että suurimman osan mielestä talvessa on puolensa. Lumi on kaunista, vaihtuvat vuodenajat mukavia ja lapsethan tunnetusti nauttivat talvesta. Mutta näihin hyviin puoliin ei kuulu talvivaatetus.
Asia on aivan eri mainoskuvastoissa, amerikkalaisissa elokuvissa ja vastaavissa. Tiedäthän, muhkeita huiveja, lumihiutalekukkia hiuksilla, onnellisia perheitä hangessa kisailemassa… Totuus on jotain ihan muuta!
Suomen talvi voi tarkoittaa mitä tahansa plus kolmestatoista asteesta reiluun miinus kolmeenkymmeneen asteeseen. Voi olla kuiva pakkasilma ja viima, joka tuntuu repivän naaman irti. Tai voi olla suorastaan perinteinen juhannussää keskellä talvea: jatkuvaa sadetta ja lämpötila kymppiplus.
Tämähän tietenkin tarkoittaa sitä, että joka säähän pitää olla omat vaatteet. Pitää löytyä kerrastoa ja toppapukua ja untsikkaa ja paksua pipoa, ja pitää löytyä kumisaapasta, kurahousua ja ohutta pipoa.
Kun on lapsista kyse, niin tämä vaateshow on ihan omalla tasollaan.
Ensinnäkin ne toppavaatteet on survaistu jonnekin pyykkikorin pohjalle silloin, kun viime huhtikuussa yhtäkkiä olikin melkein kesähelle. Sitten ne on kaivettu sieltä ylös kun toukokuussa satoikin rakeita. Sitten ne tungetaan takaisin sinne ja kenties unohdetaan siihen iltaan asti, kun säätiedotuksessa kerrotaan että huomenna tulee lunta.
No ei muuta kuin kaivamaan kopperoisiksi menneet haalarit jostain pyykkikorin pohjalta tai vaatehuoneen perukoilta ja toteamaan, että lahkeet ja hihansuut ovat viisi senttiä liian lyhyet, hupsistarallaa.
Ylimmässä kuvassa odotukset, tässä kuvassa todellisuus… Kuva Nikoli Afina, ylin kuva Freestocks.org.
Niistä sitten kehitetään jokin viritys myöskin pieneksi jääneiden villasukkien ja toppahanskojen kanssa. Lapsi ulisee, että ei näitä nää on liian pienet. Ei auta, näillä mennään, ja sitten kun tästä selvitään niin mennään ostoksille. Nettikaupasta ja fyysisestä kaupasta on koot loppu, koska ilmeisesti muut vanhemmat tajuavat ostaa ne toppa-asut ajoissa…
Pukeutumisrumba pahenee eksponentiaalisesti talven tultua, kun jokainen vaatekappale on kadoksissa ja jokaisen kohdalla väännetään, että onks se pakko pukea. No on se pakko pukea se villahaalari ja se kauluri ja se pipo ja ne hanskat ja se kypärämyssy ja ja ja hei se kypärämyssy menee alimmaksi ja pipo vasta sen päälle!!
Sukkia, hanskoja ja kenties jopa kenkiä kotoa löytyy jostain syystä vain yksi kappale parista, tai sitten ei sitäkään. Milloin ja miten lapsilta jää päikkyyn ja kouluun kaikki ne kolmesataa kiloa löytövaatetta, mitä jokaisen yksikön löytötavarakorista jatkuvasti löytyy? Eikö kukaan kaipaa niitä? Onko lapsi tosiaan tullut kotiin yhdellä kengällä? Onko tämä edes meidän kenkä? Kenen kenkä tämä on, ja miten kengän kadottanut on päässyt kotiin??
No kun lapsi on puettu mitenkuten tai onnekkaasti upouusiin, oikean kokoisiin ja säähän sopiviin varusteisiin, onkin hyvä lähteä vesisateeseen/ loskaan/ räntään/ hankeen/ jääkentälle tarpomaan monta vuotta sitten ostetussa ja pieneksi jääneessä toppatakissa, josta napsuu nepparit auki kun yhtään liikahtaa. Toisaalta ihan hyvä että aukeavat, kun rattaita on työntänyt sellaiset sata metriä, niin johan se pukkaa sellaista hikeä että ihan hyvin olisi pärjännyt kesätakilla…
Että talvessa on puolensa joo, mutta se ei ole tämä vaatepuoli!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lisää sinua kiinnostavaa luettavaa:
Kommentoi artikkelia
3 vastausta artikkeliin “Talvessa on hyvät puolensa, mutta tämä ei kuulu niihin!!”
Uusimmat artikkelit
Itse nuukana ja käytettyä kierrättävänä ihmisenä aloitan talven vaatehankinnat jo edellisenä talvena. Livakirppareilta löytyy hyväkuntoisia ulkovarusteita lasten yllättäen venähdettyä pituutta ja halvimmillaan varusteet ostaa kesällä. Kaksi lastamme kasvavat onneksi kauppojen/neuvolan ikä/cm-mittojen mukaan, joten seuraavan vuoden koot on helppo arvioida ja aina meille ostetuissa tuotteissa on vielä vyötärökiristykset, henkselit tms. Edellisen kauden varusteet toimivat seuraavan alkutalven loska-hiekka-kura-rapa-sora-sohjokeleissä. Pipoja/lapasia/villasukkia/kaulahuiveja taas myydään todella halvalla, ihan eurolla, ympäri vuoden kirppareilla. Niitä onkin meillä useampia kokoja, värejä ja malleja. Jotkut eivät eksy käyttöön ollenkaan, mutta jatkavat kiertoa, kun käyvät pieneksi. Myös alennusmyynnit tammikuussa ovat hyvä paikka ostaa seuraavan vuoden talvi- ja sisävaatehankinnat. Jos hankinnat jättää viime hetkelle, jäljelle voi olla jäänyt vain ne valikoiman kalleimmat merkit.
(Katson myös itselleni kirppareilta ihan ympäri vuoden talvikenkiä ja -takkeja, koska ne ovat vaatteistani kalleimmat hankinnat.)
Vielä laadusta sanoisin sen verran, että kymmenistä lapsille kirpparilta ostamista kumppareista ja lämpökumppareista vain yksi pari oli pohjasta rikki. Nykyään myyjän luvalla testaankin kumppareidan vedenpitävyyden jo kirpputorin wc:ssä hanan alla. Lasten ulkovaatteista taas näkee aika hyvin kulumat ja reiät ja ostan vain hyvillä ominaisuuksilla varustettuja hyväkuntoisia vaatteita.
Pitääkö joka ainoasta elämän osa-alueesta tehdä suorittamista? Ennen kuin luin tämän artikkelin, ei tullut mieleenkään että suhde äitiini olisi jotenkin raskasta metatyötä, jota pitää taas muistaa haalia itselleen jotta voi taas rasittua vähän lisää…
Talven taikaa on myös siinä kun on itsevarmana varustanut kalulureita ja villasukkia ja välihanskoja syksystä asti.On omat kotiin,tarhaan,kylään,mummolaan ja ,no oikeastaan joka paikkaan.Kuitenkin,nopeammin kuin ensilumi sulaa,huomaakin ettei yhtäkään kappaletta/paria ole missään.Tämä tapahtuu aina kiireessä. Kadonneet vaatekappaleet löytyvät vähissä erissä milloin mistäkin.Pahinkin järjestysbesserwisser joutuu,ainakin mielessään,pyörtämään puheensa saatuaan lapsia.