Pikaopas kommunikointiin teinitytön kanssa
Hei teinitytön äiti, oletko ikinä riidellyt tyttäresi kanssa? Jos olet lainkaan muiden äitien kaltainen, niin vastauksesi on kyllä. Tunnistat tyttäreltäsi välittyvän vihamielisyyden, halveksunnan, myrkyllisen äänensävyn – kaikki asiat, jotka ovat omiaan saamaan veresi kiehumaan ja oman sanavarastosi aukeamaan. Olet oikeutettu tunteisiisi, mutta osaatko käyttää niitä riidassa rakentavasti vai pönkitätkö niillä vain omaa asemaasi taistelussa toista vastaan, jonka pitäisi olla sinulle kiitollisuudenvelassa kaikesta, mitä hänellä on, aina syntymästään alkaen? Jos sinusta tuntuu, että riitelystä jää toistuvasti hapan maku suuhun ja molemminpuolinen paha mieli, niin jatka lukemista, sillä luvassa on vinkkejä näiden tilanteiden ratkaisemiseen.
Älä menetä hermojasi
Joo joo tiedetään, aika klisee ja ennen kaikkea helpommin sanottu kuin tehty. Tyttäresi raivoaa ja huutaa ja houkutus laskeutua hänen tasolleen ja liittyä mukaan leikkiin tuntuu kovemmalta kuin koskaan aiemmin. Tiedät kokemuksesta ettei se johda mihinkään ratkaisuun, mutta oletko miettinyt miksi? Riidellessäsi tyttäresi kanssa olet auktoriteettiasemassa, vaikka hän ei sitä haluakaan myöntää. Olet vanhempi, kokeneempi sekä erityisesti vastuussa myös riidan toisesta osapuolesta, joten muista käyttäytyä sen mukaisesti. Huutaminen on noidankehä, joka johtaa vain ja ainoastaan harkitsemattomiin sanoihin ja tekoihin, jotka kaduttavat jälkeenpäin. Jos tunnet äänihuultesi meinaavan liittyä mukaan huutokuuroon, niin ota hetki itsellesi ja anna kierrostesi laskea. Hae vesilasi, hengittele syvään ja käy vaikkapa lenkittämässä koiraa. Jäsentele ajatuksiasi niin, että osaat avata keskustelun uudestaan rauhallisesti ja rakentavaan sävyyn ja palaa vasta sitten asian äärelle. Näin osoitat kypsyytesi vaikeassakin tilanteessa.
Unohda uhkailu ja pelottelu
Monesti äidit tuntevat toivottomuutta, kun tyttären toimintatavat eivät tunnu monista yrityksistä huolimatta muuttuvan – huonetta ei siivota, tiskit jäävät pöydälle ja kotiintuloaikoja ei noudateta. Nämä asiat suututtavat ja voivat saada äidin kesken riidan tekemään perättömiä ja turhia uhkauksia esimerkiksi sääntöjen muuttamisesta ja rangaistuksista tai pelottelemaan tytärtään. Uhkaukset ja pelottelu eivät kannusta tytärtä muuttamaan tapojaan, vaan enemmin romuttavat äidin ja tyttären välistä suhdetta ja lietsovat kapinahenkisyyttä. Lisäksi perättömät uhkaukset, joita ei ikinä toteuteta syövät äidin auktoriteettia ja uskottavuutta pitkälle tulevaisuuteen. Siksi olisikin parempi keskittyä toisen hyviin piirteisiin ja edistää tilannetta niiden kautta. Muista kehua tytärtäsi, kun hän tekee asioita toivomallasi tavalla. Näin rohkaiset tällaista toimintaa ja tyttärellesi syntyy arvostettu olo sekä into jatkaa vastaavaa toimintaa tulevaisuudessakin.
Jätä halveksunta taaksesi
Et ole tyttäresi, joten älä myöskään toimi hänen laillaan. Tyttäresi halveksunta puree sinuun ja satuttaa, joten on takuuvarmaa, että se tehoaa myös vastakkaiseen suuntaan. Muista kuitenkin, että riidellessä tarkoituksesi on auttaa tytärtäsi kasvamaan hyvään suuntaan, ei satuttaa häntä. Siispä jätä pois niin silmien pyörittely, tuhahtelu sekä muut halveksuvat eleet kuin myös alentavat sanottavat, kuten tyttäresi leimaaminen sekä nimittely. Tyttäresi ei tule ymmärtämään tätä kautta, miltä hänen toimintatapansa sinua kohtaan tuntuvat. Lisäksi tämmöinen lähestymistapa voi saada tyttäresi omaksumaan vääristyneen omakuvan ja toimimaan sen mukaisesti. Se, että tyttäresi käyttäytyy joskus itsekkäästi, ei tarkoita sitä, että hän olisi sitä aina, joten älä myöskään väitä niin. Pahimmillaan häneen juurtuu ajatus ”Jos kerta äitinikin ajattelee minun olevan itsekäs, niin kai minä sitten olen”, joka näkyy myöhemmin itseinhona sekä itsekkäänä toimintana.
– Huono Äiti -toimitus
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hieno kirjoitus!
Tuttua, liian tuttua tämä teinitytön kiukuttelu. Täällä alkoi juuri ”virallinen” viimeinen teinivuosi ja tuntuu, ettei yhtään helpota. Kyllä täällä saa itkua keräillä harva se päivä. Miten itse en muista ollenkaan, että olisin ollut tämmmöinen? Kaikki, mitä teen, on väärin. Kun huolehdin ja esim.olen koulunkäynnistä huolissaan, kuulema on henkistä väkivaltaa. Ihan koulun terveydenhoitaja ja kuraattorikin on kuulema näin todennut. Tuntuu niin pahalle, kun toisaalla lapsilta puuttuu kaikki, perhekin – ja täällä minä annan, teen ja rakastan – tämmöisellä tuloksella.
Meillä on ollut hyvät välit niin poikiin kun tyttöihin (2+2) myös teini-iän. Nuorin on tulossa murkkuikään, muilla alkaa mennä ohi.
Syksyllä sain diaknoosin adhd:n itselleni, joka oli valtava helpotus, mutta myös kriisi. Diaknoosini jälkeen, kun oireista tiesin itse enemmän, nuorin poikani ja vanhempi tyttäreni on saanut diaknoosin add:n. Osasin oman diaknoosini kautta tutkituttaa lapseni.
Tyttärelläni oireet olivat suunnaton uupumus ja saamattomuus. Tyttäreni makasi usein koulun jälkeen omassa huoneessaan, vastaili yksi sanaisesti ja oli äärimmäisen kiukkuinen. Kaikki vaatimani kotityöt vaativat ponnisteluja sekä minulta, että varsinkin tytöltä. Koulumenestys hyvää, keskiarvo 8.7. Ja oireet kuitenkin hyvin teini-ikään tyypillisiä. Poikani oireet samankaltaiset, joskin ei niin väsynyt. Poika pärjännyt yläkoulussa ok, keskirvo 7.5. Käy ammattikoulua, joka sujuu hyvin ja poika on motivoitunut.
Kiitän mielessäni monta kertaa, etteivät lapseni ole pyörineet kaupungilla yömyöhään, vaan olleet enemmän kotona. ”Myttiytyneet” omaan huoneeseen ja väsymykseen. Alkoholi ja päihteet rauhoittavat adhd/add aivoja, joten niissä suuri riski niin nuorelle, kun aikuisellekin. Tämän havainmoin nyt itse 45 vuotiaana, kun lääkkeet antavat sen saman ”rauhan” kun kalja/lasi viiniä.
Tällainen meidän perheen tarina. Onneksi lapsillani tämä huomattiin nyt. Diaknosoimattomana voi johtaa masennukseen, päihderiippuvuuteen tms. Oireilee usein kuulemme tyypillisesti mm. tytöillä suorittamisena ja pojilla ”laiskuutena”. Sekä tietysti paljon muita oireita. Näin 45 vuotiaana on ihan mukava huomata etten olekaan tyjmä, laiska ja saamaton!
En ole koskaan riidellyt teinityttäreni kanssa. Miksi ihmeessä pitäisi? Ja ajatteleeko oikeasti joku, että lapsen pitäisi olla kiitollinen kaikesta vanhemmilleen? Vanhemmathan sen lapsen on tähän maailmaan halunnut, ei se lapsi sitä itse päättänyt. Joo toki joku voi olla ihan oikeasti kiittämätön ihminen, mutta meillä ei ainakaan siitä ole koskaan ollut pelkoa. Meillä kunnioitetaan toisiamme ihan puolin ja toisin.
Sinä joka et ole koskaan riidellyt teinityttäresi kanssa: onkohan sinulla oikeasti teinityttöä? Tai ehkä lapsesi ei pysty vapaasti ilmaisemaan tunteitaan seurassasi.