Kun lapsen vanhemmat päättävät erota, he eroavat ehkä toisistaan mutta lapsi on ja pysyy. Vanhemmuutta ei vain hylätä kuin vanhoja kalsareita, vaan siinä roolissa mennään loppuun saakka.

Luonnollista on tuntea erinäisiä, ei aina niin ruusuisia, tunteita entistä puolisoa kohtaan. Kulman takana piilee katkeruus, viha ja suru vellovat vuoron perään sekä päälle puskee vielä pelko.  Usein tietty myös helpotusta ja iloakin on ilmassa. Mutta kuinka hanskata erohommat sillä viisiin, että pysyisitte molemmat lapsille tärkeinä – supersankareina heidän maailmassaan.

Superkykyjä voi käyttää siihenkin, että pysyy vahvana aikuisena, tukee ja kannustaa lastaan olemaan vuorovaikutuksessa myös toisen vanhempansa kanssa ja puhuu toisesta aikuisesta positiiviseen sävyyn. Laittaa siis omat tunteensa sivuun ja toimii kuten lapsen kehitykselle on parhainta. Opettelee myös mieltämään entisen puolisonsa yhteistyökumppanina vanhemmuudessa eikä exänä. Ei se helpoin nakki, mutta lopussa kiitos seisoo tanakasti. Kannattaa siis sitoutua seuraaviin supersankarin toimiin erotilanteessa:

1. Hyödynnä supervoimiasi valitsemalla se asiallisempi tapa erota

Voit valita joko sovittelevamman tyylin erota tai ratketa kirkumaan, itkemään ja heittämään puolisoa kengällä keskellä oikeussalia. Pitkät, raivokkaat ja voimia vievät oikeustaistelut iskevät kovalla voimalla myös lapsen hyvinvointiin. Hän kokee olevansa siinä taistelukentän välissä, ehkä syyllinenkin valtaviin riitoihin ja kamppailuihin materiasta, huoltajuudesta ja ties mistä. Jos vain suinkin mahdollista, erotkaa mahdollisimman asiallisesti, hankkikaa neutraali neuvonantaja ja koittakaa sopia asioista niin rauhallisesti kuin kykenette. Tämä on yksi merkki jo lapsillesi siitä miten hallitsette tilanteen sen hankaluudesta huolimatta, ihan supersankarin viileydellä!

2.Olkaa rehellisiä, mutta kertokaa vain mikä on välttämätöntä

Alan ammattilaiset korostavat, että on tärkeää kertoa tilanteesta rehellisesti lapselle jo ennakoiden. Kun tulee asumusero, on parasta kertoa missä mennään ja mitkä ovat jatkon kannalta mahdolliset vaihtoehdot. Tilannetta ei kannata kaunistella, mutta ei myöskään kauhistella liikaa.

Mikä tärkeintä, pitäkää kiinni yhteisestä tarinasta ja osoittakaa lapsille, että päätös on tehty molempien toimesta. Ei ole kenenkään edun mukaista, jos isä kertoo äidin olleen jo vuosia ilkeä akka, keneltä ei heru edes seksiä ja äiti haukkuu isän selkärangattomaksi nilviäiseksi, kuka kuksii sihteerinsä kanssa.  Sen sijaan olkaa molemmat paikalla kun kerrotte erouutisen perheellenne.

Äiti ja isä yrittivät parhaansa elää yhdessä, mutta joskus on aikuisten juttuja, joita ei pystytä ratkaisemaan ja päätimme molemmat, että on parempi ettemme ole enää naimisissa keskenämme. On tosi tärkeää, että tiedätte meidän molempien rakastavan teitä todella paljon ja teillä tulee aina olemaan äiti sekä isä. Mikään ei ole teidän syytänne, älkää ajatelko sillä tavalla koskaan. Me olemme hurjan ylpeitä teistä ja nyt teillä tulee olemaan kaksi kotia, joihin olette aina tervetulleet ja joissa teistä pidetään hyvää huolta. Meidän mielestä on tärkeää, että saatte turvalliset kodit, joissa ette joudu näkemään ja kuulemaan tappeluita.

3. Älkää tapelko tai puhuko pahaa toisistanne lasten läsnäollessa

Todellinen supersankari-vanhempi osaa nielaista ilkeät ja tuhoavat sanansa lasten ollessa läsnä. Hänen ei tarvitse voittaa riitaa olemalla oikeassa ja ottamalla niskaotetta toisesta. Vanhempien pitäisi sopia keskenään salainen koodisana niihin hetkiin kun tuntuu, että jos-jatkamme-vielä-sekuntinkin-niin-tästä-ei-seuraa-mitään-hyvää-kenellekään!!

Myös pahanpuhuminen puolisosta lapsen kuullen on ihan yhtä haitallista. Henkistä pahoinpitelyä, sillä lapsihan kokee, että hän on osa toista vanhempaansa ja jos tämä toinen on niin kamalan kelju sekä huono ihminen, niin lapsi kokee itsensä samanlaiseksi. Tämä on itsetunnolle todella synkkä viesti.

Tietenkin pitää päästä purkamaan turhautumistaan ja negatiivisia tunteitaan, mutta kannattaa varoa ettei takapenkki ole korvat höröllä kun tilität puhelimeen entisen puolisosi miinuspuolista.

4. Olkaa pro-aktiivisia yhteisen vanhemmuuden tukemisessa

Turvallista ja kantavaa maaperää lapsen kasvulle rakennetaan juuri sillä positiivisella otteella toiseen vanhempaan. Kannustetaan lasta olemaan yhteydessä vaikka olisikin sinun viikkosi, käytetään toisesta vanhemmasta nimitystä isä/äiti sen sijaan, että sanottaisiin sinun äitisi/sinun isäsi ja pidetään esillä perhevalokuvaa, jossa esiintyy molemmat vanhemmat.

Upein supersankariteko, jonka voit tehdä lapsillesi eron jälkeen on antaa heille lupa ja mahdollisuus puhua toisesta vanhemmasta ilolla, positiivisella kehulla tai riemulla. Iloitse yhdessä heidän kanssaan, jos he ovat tehneet mukavia asioita vaihtovanhemman luona ja anna heille oikeus nauttia molemmista vanhemmistaan täysin sydämin. Se ei ole sinulta pois, päinvastoin se luo vahvempaa ja syvempää suhdetta sinun ja lapsiesi välille. Käyttäydythän silloin kuin supersankari konsanaan!

Juttu kokonaisuudessaan: HuffingtonPost

Haluatko lukea?

Isi, joka tunsi itsensä turhaksi

Turha isi pohtii eroa

 

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

5 vastausta artikkeliin “Olkaa aikuisiksi eron jälkeen!”

  • Nimetön sanoo:

    Jos toinen nyt kieltäytyy kokonaan maksamasta elatusmaksuja, niin pakkohan siinä on puolensa pitää ja viedä asia tarvittaessa vaikka sinne oikeuteen. Ei se että toinen on mulkku, tarvitse tarkoittaa sitä että aina täytyy kääntää toinen poski.

    Ei toki näitä asioita tarvitse lasten kuullen taistella, mutta se että pitää omia ja lasten puolia ei ole mitään asiatonta käytöstä.

  • Nonna sanoo:

    Nyt on kyllä pakko heittää kommenttia yllä oleviin.

    Omassa tapauksessaani lapsen isä on ollut äärimmäisen asiallinen, vaikka aihetta vihaan ja halveksuntaan erotilanteessa ehkä olisikin ollut. Tapaamiset yms. on saatu aina sovittua ja joskus on jopa käyty kahvilla juttelemassa jälkikasvun asioista ihan keskenämme.

    Aina ei varmastikaan olla ihan samaa mieltä toisen käyttämistä kasvatusmetodeista, mutta siitä ei puhuta lapsen kuullen.

    Meillä molemmat vanhemmat on lapselle tärkeitä, vaikkakin kovin erilaisia. Arki pyörii molemmissa perheissä ihan eri tavalla, mutta minusta tämä on vain rikkaus jälkikasvulle.

    Tämä vain huomiona, ettei kaikki isät ole ”pahoja”. Persoonallisuus-häiriöiset ovat toki asia erikseen.

    T. Yksi p***a mutsi

  • tepsu sanoo:

    Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa!
    …valitettavasti kaikki ei aina mene kuin ”Strömsössä” 🙁

    Kun äiti ei jaksa enää pitää perhettä koossa ja toimia ”kaatopaikkana”,niin isä havahtuu että olisko ehkä sittenkin pitänyt muistaa että ihminen se äitikin on…mutta kun se ihminen ei suostukaan palaamaan ja aloittamaan alusta…
    Sitten voikin lapsille haukkua äitiä kodinrikkojaksi ja ties miksi…äidiltä voi myös ”kiristää” kotiinpaluuta sillä ettei vietetä lasten synttäreitä, äidin luona asuvalle lapselle ei välitetä mummon antamaa syntymäpäivälahjaa…
    Jatkuvaa kiristystä ja uhkailua…isän luona asuvat isommat lapset joutuvat tapaamaan äitiä ja sisarusta ”salaa”. Ja jos äiti ei ”tottele” isää…myös isommat saa muuttaa äidin luo pieneen vuokra-asuntoon.
    Näitä tottelemattomuuden aiheita on mm erohakemuksen jättäminen, lasten huollosta sopiminen…puhumattakaan taloudellisten asioiden sopimisesta!
    Mutta kun perheen rikkoutuminen on vaan itsekkään äidin syytä niin syytähän äidin on hävetä ja vastata seurauksista:-(
    Jos tässä suhteessa olisi ollut kaksi aikuista…sitä eroa ei olisi tullutkaan…sitä aikuisuutta on kai turha peräänkuuluttaa enää tässä vaiheessa !

  • Gita sanoo:

    Jokainen on itse vastuussa omasta vanhemmuudestaan. Myös siinä tilanteessa, kun toinen irtisanoutuu eron tullessa lopullisesti omasta vanhemmuudestaan ja häviää lapsen elämästä kokonaan. Hän kyllä ilmestyy muutaman kerran vuodessa vaatimaan miten lapsi on velvollinen tapaamaan häntä (kyllä, lapsella on velvollisuuksia häntä kohtaan eikä toisinpäin). Luonnollisesti hän on sitä mieltä, että olemme tasavertaiset vanhemmat (myös lapsen kasvatusvastuun yms suhteen) eikä tule kuulemma koskaan suostumaan siihen, että saisin yksinhuoltajuuden. Yhteishuoltajuutta hän kyllä käyttää kaikenlaisen kiusanteon välikappaleena.

    • Vielä Huonompi Äiti sanoo:

      Meillä on se tilanne että isä on persoonalisuushäiriöinen, mutta sitähän ei huomaa kukaan muu kuin todella läheiset. Tässä tilanteessa on todella hankala elää, koska oma todellisuus kyseenalaistetaan joka suunnasta. Ja miten ihmeessä selitetään asioita lapsille, jotka kuumeisesti haluavat uskoa isän sanomisia? Tapaus Erika toivottavasti herättävät viranhaltijat ymmärtämään että normaalin ensivaikutelman antavat ihmiset saattavat olla pitkässä juoksussa vaarallisia jopa omille lapsille. Tästä ei puhuta, ja äiti joka tietää tämän kärsii yksin, eikä saa tukea ja ymmärrystä mistään. Minusta on todella huolestuttavaa että sosiaalitoimi, poliisi ja oikeuslaitos ei virallisesti tunnusta näiden ihmisten olemassaolon tai muokkaa toimintatapoja. ”Oikeusturvan” nimissä toisten elämää voi todellakin tuhota, kun meidän tapauksessa isä voi surutta tehdä aiheettomia lastensuojeluilmoituksia, rikosilmoituksia ja nostaa kanteita huoltapitävää äitiä vastaan milloin mistäkin syystä. Puhumattakaam noista pankki- ja passiasioista… Yhteishuoltajuus on yksi kiusaamisen keino suomessa, ja yhteishuoltajuuden todellista tarpeellisuutta pitäisi mielestäni tutkia tarkemmin. Lapseni ovat nyt yllättävn fiksuja ja hyvinvoivia, teini-iässä ja aika lentää, ovat kohta täysi-ikäisiä. Voin vain rukoilla että isä tekee mahdollisimman vähän tuhoa heille ja että lapset aikuisina pystyvät käsittelemään näitä asioita…. Miksi tämä ei kiinnnosta? Uhrit joutuvat vaikenemaan lasten takia.