Mitäs jos äidit tekisivät osa-aikatöitä?
Huono Äiti sai avautumisen:
”Tässä työstressin pyörteissä pohdiskelen asiaa, jota ulkomaalainen anoppini ihmetteli minulle lasten ollessa pieniä. Ihmetteli, miten jaksan kaiken yksin, ilman apua. Täyden työpäivän, lastenhoidon, kodinhoidon, ruoanlaiton, pyykinpesun, kauppareissut, kun puoliso oli reissutöissä.Hän on itsekin korkeakoulutettu ja työelämässä, mutta teki lyhennettyä työaikaa ja hänellä oli kotiapulainen hoitamassa pyykit, siivouksen ja ruoanlaiton, niin että työpäivän jälkeen hän saattoi käyttää vapaa-aikansa lasten kanssa.
Siellä maailmankolkassa ei ole hyvinvointiyhteiskunta huolehtimassa eikä myöskään työehtosopimusten nostattamia korkeita palkkoja, joten kotiapulaisen käyttäminen ei ole samanlainen kuluerä kuin vastaava työ olisi Suomessa. Kiva sille, jolla on varaa palkata kotiapulainen, luultavasti vähemmän kivaa sille, joka on se kotiapulainen.
Välillä mietin, että onko tässä mitään järkeä. Meillä puhutaan naisten työuran optimoinnista niin, että eläkekertymät ei jää pieniksi. Oma eläkeikäni on tällä hetkellä 68 v. Perhe-elämän aktiivisimmat ja antoisimmat 20-30 vuotta, eli ne kun lapset asuvat samassa taloudessa, kuluvat tasapainotellen työn, kodinhoidon, perheen, ystävien kesken ja koko ajan on huono omatunto, ettei ehdi panostamaan mihinkään riittävästi. Varsinaista multipaskaamista, johon kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Miksi?
Koska kanssasisaret ovat taistelleet tasa-arvon eteen niin, että naisen paikka ei ole enää nyrkki-hella-pelto kolmion rajaama ja jotta et vanhuudenpäivillä jää minimeläkkeelle, kun mies jättää sinut nuoremman takia ja tajuat uhranneesi taloudellisen tilanteesi perheelle siinä missä mies porskuttaa eurot taskuissa kilisten etelänlomille. Pahimmassa tapauksessa käy kuin työtoverille, joka sai rintasyöpäleikkausajan ekalle eläkepäivälleen ja kuoli muutama kuukausi myöhemmin.
Jos tietäisit, että ehdit olla eläkkeellä vain vuoden tai pari, muuttaisitko elämääsi nyt? Panostaitko aikaa enemmän tässä ja nyt perhe-elämälle ja ystäville?
Mitä jos unohtaisi tasapäistämispuheen että äidin ja isän vastuut pitää jakaa yhtä tarkasti kuin nallekarkit sisarusten kesken ja miettisi yhteiskunnallista ongelmaa siltä kantilta, että äidit tekisi lyhennettyä työviikkoa / osa-aikaista työtä. Parantaisiko se heidän jaksamistaan? Edistäisikö he heidän työllistymistään, jos työmarkkinat kehittyisi niin, että olisi aidosti työtehtäviä ja -paikkoja, jossa osa-aikaisuus tai lyhennetty työaika on toistaiseksi voimassaoleva työsuhde ja mahdollista vuosien ajan, ei vain tilapäisesti sidottuna lapsen ikään? Mitä jos sitä kodin- ja lastenhoitoapua olisi saatavilla kohtuullisilla tuntihinnoilla ja tehtäisiin sen käyttäminen helpoksi, helpottaisiko se arjesta selviytymistä? Mitä jos eläke ei kertyisikään vain omien tulojen perusteella, vaan vanhempien eläkekertymät jaetaan yhdessä lastenkasvatusvuosien ajalta?
Jos sitä aikaa olisi ihan arjessa enemmän, nähtäisiinkö ystäviä ja sukulaisia useammin ja pystyttäisiin palauttamaan edes osittain se yhteisöllisyyden tunne, joka on kadonnut jonnekin? Ja ennenkaikkea, pystyttäisiinkö luopumaan tästä ”itse olet/-n lapsesi/-ni hankkinut, niin pärjää/n itseksesi” -asenteesta ja opettamaan seuraaville sukupolville, että elämän aktiivisimpia vuosia ei kannata uhrata pärjäämiselle, jos ne voi käyttää myös elämiseen.
Taloudellisessa mielessä järkevintä tietysti olisi, että se jolla on pienempi tuottavuus (€/tehty työtunti) siirtyy osa-aikaiseen työhön, mutta vapaa-ajan tuottama tuottavuus ei välttämättä korreloi suoraan palkkatyön tuottavuuden kanssa.
Lisäksi, naiset ovat tutkitusti miehiä sosiaalisempia ja aktiivisempia pitämään ihmissuhteita yllä, joten tavoiteltavan lopputuloksen kannalta hyötyjen todennäköisyys on suurempi, kun aika vapautuu äidiltä.”
Nimim. Utopistiset unelmat
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
No, osa aikaisuudella ei tehdä kuin yksi lapsi, hyvä jos sitäkään. Kiva olis jos lapsia ois ollu enemmän ja itsellä oikeatyö oikealla palkalla ettei kaikki ole miehen tulojen varassa. Vituttaa kitkuttelu kun mitään ei voi tehdä kun ei ole tuloja varsinkin kun tipahti/tiputettiin siitä osa aiktyöstäkin pois. Ketä kiinnostaa, ei täällä ketään. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ja hautaa. Nauttikaa lapsistanne kun ovat niin vähän aikaa pieniä.
Mitä jos lapsen isä jäisi osa-aikaiseksi? Tulee muuten näistä ehdotuksista lähinnä mieleen, että eikö mikään riitä. Äidiltä odotetaan joustavuutta loputtomiin, tasapainoile näin, nipistä tuolta, osa-aikaisesti tuota… Samaan aikaan isä palkitaan itsestäänselvyytenä pidetyllä, simppelillä elämän rakenteella: normaali työelämä ja sen edut, samalla kun joku tuottaa hänelle lapset ja vastaa niiden kanssa tasapainoilusta työelämätaukoineen ja osa-aikaisuuksineen. On korkea aika, että isät alkavat kantaa vastuutaan perhevapaiden ja näiden osa-aikaisuuspompotusten kanssa. Ei pidä hankkia lapsia, jos aikoo lykätä työelämäjoustot äidille. Minä äitinä olen jo tehnyt enemmän kuin tarpeeksi kun olin raskaana, synnytin, imetin ja olin perhevapaalla, en kaipaa edes ehdotuksia osa-aikaisuuksista joiden tarkoitus lienee vain päästää isä paljon helpommalla. Sukuelimeni ei kelpaa syyksi sille, että kaikki kirjoituksessa mainitut asiat tulisi mahdollistaa minun työelämäni joustoilla, mutta ei isän.
Saisikin tehdä niitä osa-aika töitä aivan rauhassa, ilman että joutuu miehen kanssa tappelemaan työvuoroista. Tai ennemminkin siitä että hän joutuu kuskaamaan nuorimpia hoitoon ja laittamaan isomman kouluun. Lupasi minulle maksaa kotonaolosta palkkaa, vaan kappas kummaa kun rahoja ei tänäkään päivänä ole näkynyt. Kyllä kotiäitiys olisi mukavaa mikäli siitä saisi teilumman korvauksen. Kissa kiitoksella elää. Mutta olisi minunkin pitänyt miettiä tarkemmin että kenen kanssa lapseni teen ja toisaalta kouluttautua sellaiselle alalle missä osa-aika työstä saa saman kuin joku kuukaudessa…
Jeps, ei mee nallekarkit tasan perhe-elämässäkään…
Mulla on monta lasta, ikäeroa lapsilla n3v . nuorimman ja vanhimman välillä n 17v.
Työurani olen tehnyt perhepäivähoitajana, eli hoidin omat lapset + pari ylimääräistä. Ryhmäkoko pph.ssa on 4 alle kouluikäistä , jos ryhmässä on omia lapsia, tulot on n puolet muutenkin huimasta 1800,- palkasta😊
Lapsilisät ja mun tulot menivät ruokaan ja lasten vaatteisiin, harrastuksiin ym päivittäiseen elämään. Miehen tuloilla lyhennettiin lainat ja maksettiin talon kuluja.
Elämä sujui kohtuullisesti, kunnes tuli ero. Melkoiset tappelut exän kanssa talosta ym, koska hänhän sen oli maksanut…
No, näistä selvittiin ja rahaahan se vain on!
Koko elämäni oon tehnyt töitä, pitkiä päiviä ja eläkekertymä on muistaakseni n 450€ /kk
Olis ollut kiva jos aikoinaan olis huomioitu myös kotihoidontuki eläkekertymään…se olisi vähän tasapainottanut tuloja.
Enhän mä ole jaksanutkaan.. lyhennettyä tein, kun pystyin. Kaksi lasta, jolla molemmilla erityisvaativuutta. Yksinhuoltajana työelämässä, lasten sairastelut päälle. Isovanhemmilla omat sairastelut, kunnes heitä ei enää ollut.
Nyt lapset jo vähän vanhempia ja itse uupunut ja koti kaaoksessa. Lapsilla on ollut yhteiskunnalta tukea mm. tukihenkilön muodossa, tukiperhettä ei ikinä löytynyt. Mutta kuka tukisi äitiä, siivouspalvelu pitäisi maksaa omasta pussista. Tällä hetkellä elo on kädestä suuhun.
Ylipäänsä mielestäni pitäisi miettiä keinoja keventää lapsiperheiden taakkaa ja toki pohtia keinoja tehdä sitä tasa-arvoisesti pitkälläkin tähtäimellä ilman, että velkaannutamme jo ennestään velkaista valtiota lisää.
Eläkekertymä jää nykyisin naisilla monestakin syystä miestä vajaammaksi ja kieltämättä, jos vanhemmat yhdessä päättävät toisen jäävän kotiin kokonaam tai osin, niin päätöksen seurauksetkin olisi hyvä tulla molempien kannettavaksi.
Samoin muita keinoja keventää arkea olisi hyvä pyöritellä.
On aikamoinen ruljanssi vaativan työelämän ja perhearjen yhdistelmä jo kahdenkin aikuisen perheessä. En tiedä, miten yh:na olisin selvinnyt, sillä jo kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudessa tingittiin voimakkaasti yöunista ja siivouksesta. YH:na ainakin lapsia olisi pitänyt pitää päiväkodissa aamusta iltaan.
Me päädyimme perheruljanssissa ”vuorotöihin”. Minä heräsin aikaisin klo 5 – 6 palkkatöihin ja lopetin työt aikaisin (klo 15), jotta ehdin hakea lapset päiväkodista ajoissa. Mies heräsi myöhemmin ja vei lapset päiväkotiin ja aloitti omat työnsä vasta klo 9 kieppeillä.
Tuolla tapaa saimme molemmat aikaa lasten kanssa ja lasten päiväkotipäivät kohtuullisiksi, mutta toki vanhempien yhteinen aika oli todella vähissä ja kieltämättä myös parisuhde kovalla koetuksella. Eikä vastaava ole kuin harvoille mahdollista. Mutta mielestäni tätäkin tulisi useammalle mahdollistaa.
Lisäksi kun lapset nukkuivat huonosti, niin asiantuntijatöiden tekeminen ja ylipäänsä arjessa jaksaminen päivästä toiseen muutaman tunnin yöunilla oli todella raskasta.
Meille myöskään osa-aikatyö ei olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Toisaalta se olisi kohdallani aiheuttanut työtehtävien muuttumisen ei-toivotuiksi.
Vaikka lapsirakas olenkin ja lapseni parasta elämässäni, niin ei tullut mieleenkään tehdä yhtään enempää lapsia.
Minä olin ensin 3v kotona lapsen kanssa ja sen jälkeen tein aina osa-aikaista työtä 50-80% elämäntilanteesta riippuen. Se oli minulle ja meille itsestään selvä päätös. Halusin kasvattaa lapseni itse ja olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. Jos lapsia olisi siunaantunut enemmän kuin yksi, olisin pitänyt lapset kotona eskariin asti, mutta ainokaisen kanssa oli sopiva ratkaisu tuo 3v iässä siirtyä pieneen päiväkotiin, että oppi kunnolla sosiaalisia taitoja vertaistensa kanssa.
Nyt lapsi jo aikuinen ja teen edelleen osa-aikaista työtä. Koska näin voin ja jaksan paremmin ja aikaa jää muullekin kuin työnteolle.
Olemme perheenä erittäin tyytyväisiä tähän valintaan. Rahalla ei voi todellakaan mitata sen arvoa, että olen saanut viettää paljon aikaa lapseni ja perheeni kanssa! Minulle perhe on paljon, paljon uraa ja rahaa tärkeämpi, vaikka olenkin ns akateemisesti koulutettu. Eläkettäkään en ole jaksanut ennakkoon murehtia, vaikka siitä tuleekin pieni, kyllä asiat aina jotenkin järjestyvät ja leipä suuhun tulee.
Harmittaa tosi paljon mm yksinhuoltajien puolesta, ettei osa-aikatyötä pidetä arvona Suomessa ja sen tekeminen on tehty aika hankalaksi.
Me olemme säästäneet mm siinä, että emme aja uusilla autoilla, ostamme paljon juttuja käytettynä ja olemme pitäneet asuntolainan lyhennykset pieninä. Näin meillä on ollut varaa elää suht ”keskiluokkaisesti” ja matkustellakin.
Tiedän monia, jotka harmittelevat, että eivät olleet riittävästi lapsen/ lasten kanssa, mutta en ketään, joka harmittelee, ettei tehnyt enemmän töitä kun ollut lasten kanssa.
Jotkut tuttavat ovat harmitelleet, että heillä ei ole varaa tehdä samaa ratkaisua, mutta tietäen heidän tulotasonsa, heillä olisi ollut siihen sama mahdollisuus kuin meilläkin, mutta he eivät olleet valmiita tinkimään elintasostaan ja siitä, että asuntolaina maksetaan mahdollisimman nopeasti pois. Elämä on valintoja! ❤️
Minähän teen osa-aikatöitä, lapsen ensimmäiset 2-vuotta olen tehnyt vain noin puolta työaikaa ja nyt teen 6-tunnin työpäiviä. Enkä valita, toki saan vähemmän palkkaa, mutta koen, että mikään rahamäärä ei korvaa menetettyä aikaa lapsen kanssa. Ja toivottavasti kun olen eläkkeellä, niin ei enää ole mitään isoja velkoja tms rasittamassa taloutta, niin sitä pärjää pienemmälläkin eläkkeellä. Enkä halua eläkkeellä sitten miettiä, että mitäs jos olisinkin viettänyt enemmän aikaa lasten kanssa