Kun on niin ruuhkavuodet, että kaikki tuntuu hangessa tarpomiselta
Huono Äiti sai pakko avautumisen:
”Nyt on pakko avautua.
Mulla on maailman ihanimmat lapset. Mutta elän myös niin rankkaa ruuhkavuosi vaihetta, että en oikeasti tiedä kuinka tästä selviän. Hoidan meidän taloudessa niin monta asiaa, että olen ihan jaksamisen äärirajoilla. Mun vastuulla on lasten kaikki asiat (vaatehuolto, päiväkoti, neuvolat, lääkärit joita on tarvinnut molempien kohdalla ihan tarpeeksi käyttää, vakuutusasiat eli toisen sanoen ihan kaikki metatyö).
Hoidan vauvaa päivät, yöt. Ihan kaikki herätykset öisin, että toinen saa nukkua. Hoidan kuopuksen nukutukset, mies ei ole nukuttanut yöunille kertaakaan tässä yli puolen vuoden aikana. Isän rooli on ollut hoitaa esikoisen iltapuuhat, jotka on ihan helppo homma ja hänen oma aikansa alkaa iltaisin jo seiskan jälkeen. Itsellä saattaa mennä tuntejakin että nuorempi lapsi nukahtaa. Saatan siis vasta lähempänä yhdeksää päästä makuuhuoneesta ja syön iltapalan, olen aivan poikki ja yritän mennä nukkumaan koska kuopus saattaa jo klo 23 jälkeen herätä ensimmäisen kerran.
Mies seurustelee kuopuksen kanssa hetken päivässä( kun tämä on hyväntuulinen), saattaa jonkun vaipan vaihtaa. Ei syötä kiinteitä, ellen pyydä. Yleensä siis hän syö hyvällä omallatunnolla lämmintä ruokaa eikä välitä yhtään vaikka itse syötän 30 min vauvaa ja syön aina myöhemmin tai kylmää ruokaa.
Hoidan perheen auton, kotitöistä suurimman osan. Ihan sama vaikka toiselle sanoisi asiasta, ei ymmärrä kuinka paljon hommaa mulla on. Nyt kaduttaa että olen päästänyt toisen niin helpolla monessa asiassa. Jo esikoisen vauva aikaan.
Kasvatustyylit meillä on erilaiset. Mies on mielestäni kohtuuttoman kova esikoisen kanssa ja pelkään, että tästä jää huonoja muistijälkiä. Ei ymmärrä hänen nepsy piirteitään. Diagnoosia meillä ei ole, mutta kaiken maailman tukipalveluja käytössä tai jonotetaan. Sanomattakin selvää että esikoisen kanssa on hyvin rankkaa ollut, pahaa uhmaa, hän reagoi hyvin herkästi kaikkeen.
Omaa aikaa mulla ei ole juurikaan ja epäilen masennuksen oireita itselläni. Aivan äärirajoilla siis mennään.
Tuntuu pahalta kun meidän tukiverkostot on ihan olemattomat. Joko ihmiset elää itsekin ruuhkavuosia, mun vanhemmat on ihan oma lukunsa. Jos haluan olla yhteydessä, joudun itse aina soittamaan heille. Sieltä ei soiteta ikinä ja kysytä esim. Lasten kuulumisia. Tulee tunne että ei kiinnosta, sekös harmittaa. Ei meillä lapsikaan puhu heistä ikinä. Pari kertaa olen vienyt sinne muutamaksi tunniksi hoitoon. Pullaa tyrkyttävät koska muuta eivät osaa. Sitten voivottelevat sisaruksilleni kun en ole pitänyt yhteyttä. Mutta kun en jaksa, eikä kiinnosta olla se, joka aina ottaa yhteyttä.
Muutenkin olen se perheen musta lammas, alikoulutetuin ja siksi myös tunnen että mua ja mun perhettä ei arvosteta tämän takia. Aina kehutaan sisaruksia kun ne on opiskellut jne. Olen käsitellyt tosi kipeitä asioita omasta lapsuudestani oman äidiksi tulon jälkeen, ja ymmärtänyt että on monta asiaa mitä en omille lapsille sieltä halua tuoda.
Tässä nyt moni varmaan ajattelee että ero tietenkin paras vaihtoehto. Mutta kun musta tuntuu että en pärjää tai jaksa yksin. Ei ole mitään tukiverkkoja. Lisäksi joutuisimme taloudellisten syiden vuoksi lähtemään tästä kämpästä. En haluaisi esikoisen elämään yhtään muutoksia lisää tällä hetkellä, hän ei niitä kestä.
Toinen vinkuu iltaisin seksiä, itse en jaksa eikä kiinnosta yhtään. Olen niin loppu. Mitä tässä enää voi tehdä?”
Nimim. Äiti joka on aivan loppu
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hei! Voimia sinulle paljon. Nyt täytyy nostaa kissa pöydälle ja sopia miehen kanssa että hänenkin täytyy alkaa enemmän osallistumaan arjen pyöritykseen. Ota nyt ensimmäisenä omaa aikaa. Mies kyllä pärjää lasten kanssa? Ja mieluiten vielä yön yli miksei useammankin yön reissu että saisit levähtää ja kunnolla. Onko lapset päikyssä vai kotona? Jos kotona, laita heidät päikkyyn ja huilaa se aika kun ovat poissa. Päiväkoti on paras tukiverkosto minkä tiedän. Jos mies pyynnöstä tekee asioita niin pyydä sitten. Isäksikin opitaan pikku hiljaa, toisille pitää ohjeistaa mitä tehdä. Siinä sitten hoksaa kuin paljon on hommaa kun pyyntöjäkin tulee usein. Ei tarvitse erota, pitää vaan jutella avoimesti ja jää vaikka sinne sängyn pohjalle nukkuun joku päivä jos mies ei muuten ymmärrä kuinka poikki olet. Voi ulkopuolista apuakin pyytää mutta näkisin juuri syyn väsymykseen nyt siinä että sinä olet liian kovilla kotona työmäärän vuoksi. Tasa-arvoa tarvitaan enemmän kotitöihin.
Selvitä saisitko kunnan sosiaalitoimelta palvelusetelin, että saisit apua lastenhoitoon tai kodinhoitoon. Meillä on jonkin verran tukiverkostojakin, mutta koska mies on aina töissä, saatiin sitä kautta apua kun lapset oli vauvoja.
Ei ero ole ainoa vaihtoehto. Itse näen tässä monta selvitettävää asiaa ennen sitä.
Hakeudu neuvolapsykologille ja tk-lääkärille. Saatat hyvinkin olla masentunut ja/tai uupunut. Lapsuuden vaikeita asioita olisi hyvä käsitellä ammattilaisen ohjauksessa.
Kotityö/metatyö-keskustelu täytyy käydä miehen kanssa. Listaa työt ja sitten neuvottelette kuka vastaa mistäkin. Täysin 50/50 jakoon ei tarvitse pyrkiä, mutta teille molemmille sopivaan jakoon.
Vauva-aika on rankkaa ja meillä molemmat ovat olleet minussa kiinni iltaisin nukkumaan mennessä. Omaa aikaa olen ottanut sitten kun mies tulee kotiin enkä vasta illalla myöhällä – senkin aika tulee sitten kun kuopus vähän kasvaa.
Tämä kuulostaa niin tutulta! Mitään ei oikein osaa mies tehdä oma-aloitteisesri. Sitten kyllä jos pyytää, mutta ei jaksa kokoajan olla pyytämässä. Hän muutenki reissutyössä niin on silloin vieraantunut arjesta eikä varmaan edes ymmärrä mimmosta tämä on ja kuinka raskasta. Aina ollut äidin homma hoitaa iltanukutukset, yöheräilyt ja aamulla herätä lasten kans. Tänä vkl ekaa kertaa noin 5 vuoteen mies ehdotti että menisin jatkaan unia kun olen kipeänä ja väsytti siinä aamukuudelta kun eka sairaiden lasten kanssa valvonut yöllä. Eroa iteki miettiny vuosia mutta ei vielä haluta lasten perhettä hajottaa. Että ei oo oikein mitään vinkkiä antaa, mutta kovasti tsemppejä toivotan. Toivottavasti saatte puheyhteyden kuntoon ja pystytte puhumaan asiasta
Oletko neuvolassa puhunut asiasta? Olisiko mahdollista saada perhetyöntekijä avustamaan ,että saisit levätä ja päivällä nukkua.