Pitääkö lapsen selvitä aamutoimistaan yksin? Mitä vanhempi voi tehdä, jos töihinlähtö on aiemmin kuin lapsen kouluunlähtö?

”Joka aamu sama homma. Vaikka minkään ei pitäisi tulla yllätyksenä, niin vain tulee. Lapsen kouluunlähtö on joka päivä yhtä hankalaa.

Asioita on harjoiteltu, opetettu on ja säännöt sovittu. Kouluvaatteet katsotaan edellisenä iltana valmiiksi niin säästyy aamulla aikaa. Läksyt tehdään koulun jälkeen eikä jätetä aamuun vaikka olisi myöhäinen kouluaamu.

Läksyjen jälkeen tavaroiden pitäisi olla repussa. Eivät ole. Wilmamerkintää tulee harva se päivä, että kirjoja oli kotona tai muuta puuttui.

Vaatteita ei aamuisin löydy, vaikka niiden piti illasta olla valmiina. Joka päivä, uusi juttu tämä ei ole.

Aamupalan syömisessä kestää kun naama on kiinni kännykässä. Milläs valvot tätä jos et itse ole kotona? Joskus näyttää siltä että mitään aamupalaa ei ole edes syöty. Ehkä mennään pelkällä jukurtilla.

Tavallisista asioista saa sanoa ja muistuttaa kymmenen kertaa jokainen aamu. Hampaat pitää pestä. Pese hampaat. Onko hampaat pesty? Mitään ei tapahdu ilman sanomista. Jos ei itse ole kotona niin hampaat jää varmaan pesemättä ja tukka kampaamatta.

Yhdessä kun ollaan niin lähteminen on joka kerta kaaos. Puuttuu toinen kenkä tai sormikkaat. Ulos pitäisi saada lähteä kesätakissa.

Joka aamu pitäisi soittaa perään ja valvoa. Vastaus on aina joojoo, mistä sitä tietää onko aamupala syöty ja tavarat mukana vai ei. Ja onko sään mukaista päällä.

Mitä tässä pitäisi tehdä kun lapsi ei opi vaikka on harjoiteltu jo monta vuotta?

Myöhästymisiä ei paljon onneksi tule mutta tavarat jäävät kotiin ja aamupalat syömättä. Koulussa ollaan likaisissa vaatteissa hampaat pesemättä.

Joka aamu ei voi olla kotona vahtimassa. Jos ollaan yhtä aikaa kotona niin koko aamu menee hoputtamiseen ja käskemiseen.

Ekaluokkalaiselta tai tokaluokkalaiselta vielä ymmärtää että kaikki ei suju, mutta eikö yli kymmenenvuotiaan pitäisi jo itsekin selvitä? Ihmetyttää että miten se on niin vaikeaa. Omassa lapsuudessa ei ollut vanhemmat kotona vaan ekaluokasta asti hoidettiin aamutoimet itse. Nyt on syyllinen olo siitä että en ole auttamassa joka aamu. Vaikka kai se on pakko lapselle vastuuta antaa, omista asioistaan.”

Nimim. Huonoa huomenta

Miten teillä aamut sujuvat? Onko sinun mahdollista olla kotona auttamassa? Jos ei, nii miten lapsi on oppinut vastaamaan aamutoimistaan itse?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

11 vastausta artikkeliin “Minkä ikäisen lapsen pitää selvitä aamutoimistaan itse?”

  • Meri sanoo:

    Kaikista kommenteista, jossa raotetaan vanhempien toimintaa nousee samantien lisäkysymyksiä, joiden vastauksista varmaan ainakin osasta ymmärtää miksi tapa tapahtuu. Esim leipätekstissä mainitaan ”Jos ollaan yhtä aikaa kotona niin koko aamu menee hoputtamiseen ja käskemiseen.” -> Ekana tulee mieleen, että yksinkertaisesti tilanteessa, jossa vanhempi on kotona, lapsi on oppinut/tottunut/haluaa, että silloin kun vanhempi kotona, hänelle kerrotaan miten toimia tai hänelle kerrotaan miten toimia ennenkun hän on itse ehtinyt aloittaa toimintansa, eli hoputetaan liian nopeasti. Ei kai siinä ole mitään sen enemmän ihmeteltävää, tai jos asian haluaa muuttaa, toivoni elää vahvasti, että vanhempi voi oppia itse toimimaan toisin ja sen jälkeen opettaa lapsi uuteen toimintatapaan kyseisessä tilanteessa.

  • Liina sanoo:

    Meillä ei tule aamutoimista mitään ellen ole hoputtamassa ja nalkuttamassa. Tytöllä Asperger- diagnoosi, joten varmaan tässä osasyy, Välillä vaan tuntuu, etteivät keinot oikein riit, kun yksinhuoltajana pitäisi aamuisin olla sekä töissä että kotona.

  • Kris sanoo:

    Tuttu juttu! Kiitos tekstistä.. Saa taas ymmärtämään, että ehkä tämä vaan ottaa aikaa ja muutkin painii asian kanssa. ❤️

  • Uffeliini sanoo:

    Täällä sama, poika just 10 nelosella, keskittymishäiriöepäily ja tutkimuksia aloitettu parin vuoden viiveen jälkeen uuden opettajan toimesta. Kännyyn voi keskittyä 120% mutta muuhun ei. Ja puhelut juuri ennen koulun alkua 9:n aamuina aivan kuvatun kaltaisia. Myös 8:n aamut jolloin lähdetään melkein samaan aikaan. Maito lasissa ja hammastahna harjassa usein kun tulen töistä. Hups. Toki oireet sopii meillä epäiltyyn diagnoosiin.

  • Annie sanoo:

    Meillä tytär joutunut opettelemaan ekaluokkalaisesta asti aamulähdön itse. Toki tarkistan että herätys päällä, avain ja liikuntakamppeet ym. on valmiina. Tarvittaessa puhelimen päässä on muita aikuisia, jos itse en pysty olemaan ja pienempänä apua sai paikalle tarvittaessa. Harvoin kyllä tarvi. Silloin tällöin soitan tarkistuksen mutta nykyään harvoin. Kun olen aamuisin kotona, tuntuu että lähtö on hankalampaa, joudun hoputtamaan ja ohjaamaan koko ajan. Teen siis hyvällä mielellä aamuvuoroja ja odotan iltapäivällä kotona välipalan kanssa. Nyt kolmasluokkalaisena vaatteet löytyy ilman että katsotaan illalla valmiiksi, ulkonäkö kiinnostaa jo sen verran että tukanharjaus on rutiini ja hiukset laittaa itse kiinni. Aamupalaa on otettu likaisista astioista päätellen lähes joka päivä. Kouluun on ehditty ajoissa ja se sujuu hyvin. Vastuunanto tuntuu siis toimivan ainakin meillä.

  • Riitta sanoo:

    Yksi sana time-timer.

    Auttoi kummasti lasta hahmottamaan ajan kulumista.

  • Mummoäiti sanoo:

    Suomessa pitää osata olla niin hemmetin reipas jo lapsesta.
    Minä en rintaani röyhistäisi sillä, että lapsi pärjää. Juu. Pärjää ne sodissa ja katastrofeissakin. Osakisi luonnekysymys. Osaksi ikä. Loppuvuoden lapset usein tulevat luokkalaisiin nähden hieman perässä.

    Ranskalaislapset eivät saa mennä kouluun yksin. En ihaile sitä, mutta ei noiden pienten ole pakko olla niin hemmetin reippaita vielä.

  • NelliL sanoo:

    Itse teen iltapainotteista työtä, joten olen aamulla kotona. Meillä on omat rutiinit, joita lapsi noudattaa. Illalla läksyt, niiden tarkistus ja laitetaan yhdessä reppuun seuraavan päivän materiaalit. Aamulla herätän lapsen ja mies hoitaa aamiaisen. Hän itse petaa sängyn, pukee, syö, pesee hampaat ja ottaa lääkkeet. Jos aikaa jää, niin voi katsoa ohjelmia. Koska aamulla ollaan kotona, niin myös autetaan.

    https://villananna.blogspot.fi

  • Omatoimisen tytön äiti sanoo:

    En osaa samaistua kun meillä tyttö on hoitanut ekasta luokasta lähtien kouluun lähdön melkeinpä ihan itse.

    Oletko kokeillut ettet soitakaan tai hoputa kokoaikaa? Annat lapselle mahdollisuuden selvitä ihan itse. Joskus voikin olla että lapsi selviää ihan hyvin kun ei ole joku kokoajan hoputtamassa ja vahtimassa. Tiedän tapauksia joissa on juuri näin, vanhempi kun on paikalla ei mikään toimi ja kokoajan hoputtaa ja muistutetaan, mutta kun ei vanhemmat olekaan niin selvitään ja pärjätään hienosti yksin.

    Ehkä vain on uskallettava luottaa lapseen ja lapsellekin kannustavasti tuoda ilmi että Hei pysyt siihen ja luotan että osaat ja pärjäät ihan itse.

    • Uffeliini sanoo:

      Ei sina vaan toimi näin. Itse olin tuo tunnollinen tyttö joka pärjäsi ekaluokasta asti itse. Siksi onkin ollut niin vaikea ymmärtää että poikani on niin erilainen. 3,5 vuoden jälkeen ei vieläkään selviä hommasta täysin yksin. Valitettavasti ei ole kiinni tahdosta.

  • MK sanoo:

    Eikö lapselta voi aamuisin rajata netin käyttöoikeus ? Soittaahan silti voi… Kyllä minun mielestäni tuon ikäisen pitäisi jo perus aamutoimista selviytyä ja miten ne tavarat voi olla aina kotona jos reppu on yhdessä pakattu ? Ehkä repun pakkaamiaen jälkeen reppu eteiseen odottamaan ja jos vielä puuttuu kirjoja ja tulee Wilmamerkintää niin sitä mukaa vähenee hyödykkeet kotona kuten netti, pelit jne..