Huono Äiti sai avautumisen:

”Kiitos tästä mahdollisuudesta kysyä muilta vastaavia kokemuksia.
Eli asiani on seuraavanlainen, olen tapaillut ihanaa leskimiestä nyt jonkun aikaa. Hän on kaikkea sitä mitä mieheltä toivon ja haluan. Me sovimme hyvin toisillemme. Kyllä olen rakastunut ja olemme sen verran tosissamme että päätimme kertoa suhteestamme miehen aikuisille lapsille. Heidän reaktionsa oli kylmää vettä niskaamme.

Ja mies on tästä nyt ymmärrettävästi pahoillaan. Onko se mustasukkaisuutta isästä? Onko tällainen kovinkin yleistä? Pelkään että suhteemme kärsii tästä eripurasta. Tämä on kuitenkin niin arvokasta mitä meidän välillämme on, että koetamme saada tämän pyörremyrskyn laantumaan.
Meillä molemmilla on omat kotimme että ei nyt ole tarkoituskaan muuttaa yhteen ja alkaa komentelemaan näitä nuoria aikuisia jotka viettävät kaiken vapaa-aikansa kotonaan tai ainakin pitävät kotiaan tukikohtanaan. Eli en edes tuppaudu äitipuoleksi. Jos kyseessä olisi teininuoria tai koululaisia siis ruuhkavuodet, en varmaan olisi näin hämmentynyt. Olisi voinut kuvitella että lapset toivoisivat isälleen iloa ja onnea, rakkauttakin elämään.

Kuinka tässä kannattaisi nyt toimia? Odottaa että lapset tottuvat uuteen asiaan? Keskustella? Vai sanoa että tämä asia on nyt näin?
Kuulisin mielelläni kokemuksia vastaavanlaisesta tilanteesta.”

Nimim. Se huono äitipuoliko

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “Miehen aikuiset lapset eivät hyväksy minua”

  • Lapin likka sanoo:

    Uskon, että, kun tutustuvat sinuun paremmin ja näkevät isän olevan onnellinen kanssasi, suhtautuminen muuttuu. Älkää antako aikuisten lasten tulla onnenne tielle. Puhukaa asiasta yhdessä ja porukalla. Kaikkea hyvää teille!

  • Nimetön sanoo:

    Taustalla saattaa olla äidin menehtyminen. Perhe on sen vuoksi hitsautunut tiiviisti yhteen.

    Menetys yhdistää heitä, vaikka olisi aika lasten irrottautua omaan elämään.
    Sinä olet ulkopuolinen ja muutat kuvion. He eivät ehkä ole siihen valmiita. He takertuvat tilanteeseen. Yksi raadollinen syy voi olla, että he pelkäävät teidän menevän naimisiin, jolloin perintökuviot muuttuisivat.

    Voisiko miehen kanssa puhua siitä, että lapset voisivat vierailla eri aikaan kuin sinä?
    Ehkä miehen pitäisi uskaltaa itse keskustella lastensa kanssa tilanteesta, eikä jättää sitä sinun hoidettavaksesi.
    Onko äiti mahdollisesti ollut päävastuullinen perheessä ja isä peesannut? Onko isällä aiempia vakavia seurustelusuhteita ennen sinua ja miten niissä on käynyt?

    Mikäli mies ei ota kantaa eikä lapset halua muutosta, tilanne on hankala. Ehkä lapset yrittävät pakottaa hänet valitsemaan sinun ja heidän välillä? Toisaalta tilanteen kehittyminen paljastaa miehen todellisen luonteen.

  • Nimetön sanoo:

    Miehelläni on/oli 2 täysikäistä lasta kun aloimme seurustella noin 7 v sitten. 3v sitten toinen hänen lapsistaan menehtyi onnettomuudessa.
    Se oli äärimmäisen surullinen tapahtuma.
    Sitä ennen yritin luoda suhdetta hänen lapsiin, mieheni oli heidät kasvattanut äitinsä lähdettyä heidän oltuaan ala/yläasteiässä. Äitinsä ei juurikaan pitänyt lapsiin yhteyttä eikä ollut heidän elämässään mukana. Yritin olla kiva, kaveri, auktoriteetti… Joskus onnistuin, joskus en. ”Akka” ”Eukko” ”Painu vittuun”….. Yms…. Aikuisten ihmisten suusta kuulostaa ja tuntuu niin pahalta!!! Kun olin paikalla kun he olivat käymässä, ei minulle juurikaan puhuttu. Saatikaan minun lapsilleni! Olimme kokemukseni mukaan myrkkyä heidän elämässään. Noh. Siedin. Heidän täytyi sietää. Nykyään emme ole yhteydessä emmekä tarkoituksella samassa paikassa kuten mieheni kotona. Kyllä. Emme asu yhdessä. Se satuttaa minua.
    Mieheni poika siis menehtyi 3v sitten. Sitä ennen heidän erostaan oli kulunut käsittääkseni n 10 vuotta. Ehkä vähemmän… En tiedä varmasti. Lapset siis jäivät silloin isälleen. Yhtäkkiä tämä ex ilmaantuikin mieheni elämään. Ymmärrän toki mitä kaikkea lapsen menetys saa ihmisessä aikaan. Ymmärrän että biologisisilla vanhemmilla on asioita hoidettavina. Mutta minua ei koskaan ole otettu mukaan tähän kuvioon. Ei millään tavalla! Hautajaiset järjestettiin salaa. Uurnan lasku järjestettiin salaa. Sen jälkeen sain käydä haudalla. Äiti oli viskannut viemäni kukat ja enkelin roskikseen. En ole sen koommin päässyt käymään poikapuoleni haudalla, olin kuitenkin hänen elämässään läsnä vuosia. Vaikka minua ei aina siedettykään (ajattelen sen johtuvan mustasukkaisuudesta isäänsä kohtaan jonka kanssa olivat kasvaneet) rakastin tätä poikaa ja mieheni lapset ovat tärkeitä minulle siinä missä omanikin.
    Epäilen että suhteemme päättyy, ei rakkauden tähden vaan sen vuoksi.

  • Nimetön sanoo:

    Miksi aikuiset lapset majailevat isänsä luona?
    Eikö heillä ole omaa elämää?

    Ovatko he taloudellisesti riippuvaisia isän avusta vai käyttävätkö vain hänen anteliaisuuttaan hyväkseen?

    Tällöin sinut voidaan nähdä taloudellisena uhkana. Idän rahankäyttö on saattanut muuttua.

    Muutenkin saatat keikuttaa heidän yhteistä venettään, koska tulet ulkopuolelta.

    Viisainta on, kun ei odota liikoja ja pysyy etäisen neutraalina. Lapset ovat kuitenkin isälleen tärkeitä.

  • Äiti 74 sanoo:

    Aikuisilla lapsilla ei ole mitään oikeutta puuttua teidän elämään, heille pitää asettaa rajat. Aikuisena pitää osata käyttäytyä asiallisesti, vaikka et olisi heille mieleinen. Aikuisuuteen kuuluu omien tunteidensa läpikäyminen, eikä lapsellinen mielensä pahoittaminen. Mitä mieltä he olisivat, jos isä puuttuisi samalla tavalla heidän elämäänsä. Isän olisi syytä keskustella jälkikasvunsa kanssa asiasta. Lapset eivät määrään vanhempiaan yhtään sen enempää, kun vanhemmat aikuisten lasten elämää. Molemmin puolinen kunnioitus ja oikeus valita itse itselleen mieleisen kumppanin.

  • Nimetön sanoo:

    Lapset ovat menettäneet äitinsä. Heillä on edelleen kuva siitä ydinperheestä, joka heillä oli.
    Ehkä heistä tuntuu, että isä pettää äitiä
    Toivottavasti tilanne helpottaa!

  • MurMur sanoo:

    Mieheni nyt jo yli 40-vuotias poika käyttäytyy miestäni ja minua kohtaan edelleen todella lapsellisesti: arvostelee ihan kaikkea – väärä automerkki, väärän väriseksi maalatut seinät, vääränlaista ruokaa tarjolla, kun ilmoittamatta kerran viidessä vuodessa tulevat käymään, mitään emme osaa hänen mielestään tehdä oikein – raha kyllä kelpaisi, myös minun rahani. Koskaan eivät silloin tule, kun kutsumme. Omat lapseni sen sijaan ovat suureksi iloksemme hyväksyneet yli 15 v sitten solmimamme avioliiton täysin ja kanssakäyminen heidän kanssaan on luonnollista, eikä koko ajan tarvitse jännittää, milloin saa haukkumiset ihan turhasta. Mieheni pojan ala-arvoisen käytöksen vuoksi hänen perheensä on menettänyt paljon: mitä ihanimman papan avun, läsnäolon ja paljon muuta – niin monessa asiassa olisi pappa osannut ja voinut auttaa, mutta kun eivät sellaista apua suostu vastaanottamaan, vain raha kelpaisi.

  • Onnellisen apen onnellinen miniä sanoo:

    Jostain syystä toisen vanhemman kuoltua moni lapsi tuntuu sietävän huonosti toisen vanhemman uutta suhdetta. Isä ei sure sillä tavalla kuin lapsen mielestä pitäisi. Meillä pitkästä onnellisesta liitosta leskeksi jäänyt appi löysi kumppanikseen toisen tuoreen lesken varsin pian. Jälkipolvi on asiasta iloinen. Kirjoittajan tapauksessa lapset tarvitsevat todennäköisesti aikaa. Suru on niin kovin monen muotoista.

  • Sopeutuminen sanoo:

    Antaa ajan kulua. Aikuiset lapsetkin vaativat aikaa sopeutumiseen.

  • Lovebird sanoo:

    Meillä kesti pari vuotta että äidin uusi miesystävä alkoi kelvata teini- ja aikuisikäisille lapsille. Etenkin jo omillaan asuva poika oli äidistä kovin mustasukkainen ja osoitti miehelleni mieltään. En ole kauheasti antanut aikuisen jälkikasvun vaikuttaa asioihini, koen että pojalla ei ole oikeutta kiukutella siitä että minulla on omaa elämää. Emme ole mieheni kanssa menossa naimisiin emmekä edes asu yhdessä. Lähinnä olen jättänyt kiukuttelun omaan arvoonsa ja antanut pölyn laskeutua. Ei heistä varmaan sydänystäviä tule mutta tilanne on nyt ihan ok. Kyllä aikuisella äidillä tai isällä voi olla seurustelusuhde.

    • JustMe sanoo:

      Neuvoisin samaa. Jos nyt on ensireaktio vielä kyseessä, niin sopisin miehen kanssa yhdessä että vaikka seuraava 3kk annetaan lapsille sopeutumisaikaa, jonka aikana miehen kannattaisi ylläpitää sitä keskustelua lastensa kanssa että tottuvat asiaan. Enkä mitenkään välttelisi tapaamisia lasten kanssa vaan tuo ”takaraja” on sitä varten että jos lapset ei tunnu ajan kanssa hyväksyvän asiaa, niin sitten nostaisin kissan pöydälle keskusteluun ja asettaisi ne omat rajat: vanhemmillakin on oikeus onneen ja lasten on turha liikutella ja osoittaa mieltään asiasta eikä heidän käytöksensä saa parisuhdetta häviämään

      Minusta tuo jonkinlaisen aikarajan asettaminen yhdessä miehen kanssa tekee sen parisuhteen kannalta hyvää, ei tunnu siltä että pitää loputtomiin odottaa hyväksyntää.

      Omakohtaisena kokemuksena olin teini-iässä kun sain muuta kautta tietää isän ”uudesta” joka oli jo pidempään ollut naisystävä. Kun se tuli julki meille lapsille, niin ymmärrän että isä ja nainen halusi että tutustutaan ja minulla ei ollut mitään sitä tai heidän suhdettaan vastaan, mutta ärsytti että kahdenkeskeistä aikaa ei isän kanssa saanut pyynnöistä huolimatta enää ollenkaan vaan nainen oli aina paikalla, jolloin se aikaisempi isäsuhde hiipui pois. Siitä näkökulmasta kannattaa antaa ja kehottaa miestä ottamaan lasten kanssa keskinäistä keskusteluaikaa asialle niin ne lapset ymmärtää nopeammin isänsä kannan ja onnellisuuden suhteessa. Ja samanaikaisesti luoda muutamia tilaisuuksia tutustua sinuun.

  • Äiti minäkin sanoo:

    Pelkääkö lapset, että isää käytetään taloudellisesti hyväksi tai mennään naimisiin ilman avioehtoa. Nämä voisi tehdä selväksi, ehkä se auttaa.