Maksatko vaatteen merkistä vai toimivuudesta?
Hullaantunut tietyn merkin lastenvaatteisiin? Maksatko myös reikäisestä ja pinttyneen lian peitossa olevasta rievusta? Missä menee järjellisen toiminnan raja merkkiuskollisuudessa?
Tahtoo tahtoo. Tietyn merkin tietty kuosi tietyltä vuodelta, maksoi mitä maksoi. Monet ovat intoutuneet pukemaan jälkikasvunsa vain merkillisiin vaatteisiin. Kolmen pojan äidille se ei uppoa ymmärrykseen.
”Ei riitä tajunta, miksi jostain totaalikulahtaneesta vermeestä maksetaan sadan euron molemmin puolin vain koska siinä riippuu joku pieni lappu tietyllä kirjainyhdistelmällä. Ja silti se on niin tätä päivää, että ollaan merkkiuskovaisia ja kumarretaan syvään tiettyjä pyhiä lasten merkkireleitä kohtaan.
Jossain vaiheessa hairahduin itsekin liittymään muutamaan tällaiseen facebookissa toimivaan kirpputoririnkiin, jossa kiertää vain tietyn merkin vaatteet ja asusteet. Niissä vallitsee tiukat säännöt, joita paranee noudattaa tai joutuu mustalle listalle. Auta armias, jos ei osaa keltanokkana sijoittaa omaa ilmoitustaan oikeaan kansioon tai menee idioottina myymään vaikka vieraan merkkisiä hanskoja The haalarin parina. Ylläpitäjä-poliisit puuttuvat asiaan välittömästi, ilmoitus poistetaan tai ainakin tulee muistutusta useammasta suusta. Ettäs kehtaat, muistakin ensi kerralla!
Oma intressini liittyä oli se, että löytäisin laadukkaina pidettyjä vaatteita edulliseen kirpparihintaan, olihan kyseessä yhdestä useammalla lapsella kiertäneet, KÄYTETYT vaatteet. Mutta eihän se sillä lailla mennytkään. Myynnissä on enimmäkseen uusia, laput kiinni-statuksella olevia vaatekappaleita, joiden pyyntihinta on sama mitä kaupassa. Ja nyt ale-aikoina itse asiassa kaupasta saa huomattavasti edullisemmin, ja extrana vielä palautusoikeuden. Se vaan ei taida olla se pointti. Olen vasta valveutunut siihen faktaan, että kirppareilla metsästetään hullunkiilto silmissä sitä tiettyä värisävyä, kuosia ja vuosikertaa. Jokaiselle vuodenajalle kun tulee oma designattu mallistonsa, ja löytyy kasapäin porukkaa ketkä tahtovat aina olla eturintamassa. Olishan se nyt naurettavaa, jos lapsukainen möyrisi tarhan pihan kuralätäkössä vuoden väärässä välikausipuvussaan.
Sitä en vaan oikein hiffaa, että miksi ollaan valmiita maksamaan törkeitä hintoja kuluneista, likaisista ja jopa rikkinäisistä vaatteista. Henkilökohtaisesti puen penskani mielummin vettäpitäviin ja lämpimiin asuihin, vääränkin merkkisiin, kuin tiettyyn kuosiin, joka kuitenkin puskee rännän ja viiman sisäänsä. Ja siis oikeasti, näitä “runsaasti käytönjälkiä varsinkin polvissa ja pepussa, saumat kuluneet ja lenksut puuttuu, pieni reikä kainalossa, mutta ihan käypä vielä”-ilmoituksia on päivittäin vino pino. Hintaa sellainen karvan alle satku, ja on jo jonossa ottajia. Postikulut vielä päälle ja onnellinen uusi omistaja saa pakettinsa.
Sisävaatteissa on tahroja “vanishilla kokeilin, ostaja voi yrittää jollain muulla” ja ulkovaatteet on kuin sodan jäljiltä. Kengät ovat valmiiksi astuttu linttaan ja “vedenpitävyyttä ei voi enää taata”. Ilmaiseksi tai uffin-kierrätykseen vielä ymmärtäisin nippanappa mutta rahastaminen rikkinäisillä menee yli hilserajan. Ei toki pidä yleistämällä yleistää, kyllä joukkoon varmasti mahtuu paljon kohtuukuntoisia ja –hintaisiakin löytöjä. Toisessa ääripäässä sitten ovat nämä parittomien rukkasten sekä saumoista pursuaa pumpulit-takkien kauppaajat.
Tunnetusti ei typerä ole se kuka pyytää, vaan se kuka maksaa moisesta roskasta. Ehkä siinä on syy myös toiseen ilmiöön, eli siihen kun puistoissa vanhemmat kirkuvat lapsilleen etteivät nämä vain liukuisi likaisesta mäestä, menisi keinuun (koska siinä voi olla ruostetta) tai leiki hiekkalaatikolla, kun polvet likaantuu. Kerran metroasemalla eräs äiti-ihminen sai melkein hysteerisen slaagin kun hänen tyttärensä kehtasi kiukutella sotkuisella lattialla vaikka päällä oli ihan uusi talvihaalari. Kyseinen talvihaalari oli vaaleankeltainen, eli äärikäytännöllinen pienelle touhukkaalle nappulalle!
Merkkivaatepalstoilla kyselläänkin usein paniikissa että millä taikakonstilla saisi nokitahran, auton kyljestä tarttuneen pii’n tai grillimakkarasta tipahtaneen ketsupin pois mahdollisimman nopeasti, helposti ja varmasti. Koska herraparatkoon, siinähän romahtaa vaatteen jälleenmyyntiarvo monta pykälää jos on sinapit kauluksilla. Tuntuu, ettei vaatteita hankita käyttöä varten vaan ne ovat ikään kuin sijoitus, jonka arvo ei saisi laskea vaan korkeintaan pieni prosentuaalinen pudotus sallitaan.
Lisäksi olen saanut kuvan, ettei nämä monet ylihinnoitellut merkit kuitenkaan loista laadullaan. Reklamaatiopostaukset purkautuneista, revenneistä, heikosti kosteutta kestävistä tai muuten rupsahtaneista yksilöistään ovat turhankin yleisiä. Jos maksaa itsensä kipeäksi saadakseen tietyn sävyn ja mallin, se on ihan fine ja oma valinta, mutta sillä summalla tietenkin voisi olettaa saavansa jotain parempaa. Meillä kun markettiretkutkin ovat kestäneet moitteetta pojalta toiselle.
Terveisin Kolmen Pojan Äiti”
Sana on Sinun, eli reippahasti mielipiteesi tekstiksi ja alla olevasta linkistä tänne päin, hop! Julkaistaan sitten Melkein Huono-palstalla.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Minusta on tullut lastenvaate-harrastaja ja merkkitietoinen ihan pakon edestä. Poika on niin hoikkaa mallia, että oli pakko etsiä istuvia vaatteita ja esim. housuissa pitää olla säätömahdollisuus. Näitä ei vaan marketeista löydy. Ja koska halusin, ettei tarvitse esim. ulkovaatteita metsästää monesta paikasta piti niiden merkin sopia sekä vinkuheinälle, että hieman pyöreämmällekin lapselle. Merkkiuskollinen olen ihan laiskuuttani, kun on kerran löytänyt liikkeen mistä löytyy sekä nätit mekot tytölle että äitiä ja lapsia miellyttävät värit ja kuosit sisävaatteissa niin näissä merkeissä pysytään. Tosin näitä merkkejä etsin paljon nettikirpuilta, ettei tarvitse varoa, jos tyttö pistää mekon säpäleiks, tai poika rikkoo polvet housuistaan. Meillä vaatteet ovat käyttöä ei näyttöä varten ostetut vaikka olisivat uusiakin.
Noita kirppisilmoja ”hihassa pari tahraa ja helmassa reikä, mutta muuten uudenveroinen.” olen minäkin nähnyt ja pyyntihinta sellainen, etten ikinä ostaisi. Siisti käytetty, mitä se on? Jokaiselta joudun nykyisin kysymään onko ehjä/tahraton enkä osta, jos löytyy jompaa kumpaa vikaa.
Ei herranjestas.. Merkkituotetta pienille lapsille, isolla hintaa.. En vain ymmärrä! Ne kuluvat käytössä yhtälailla kuin halvemmatkin. Sitäpaitsi, minulla aina jotenkin soi hälytyskellot päässä kun kuulen ihmisistä, jotka pelleilevät kalliilla ja hienolla, yhtälailla kuten merkkivaatteiden perusteellakin. Pinnallista touhua.
Vaatetan lapseni merkkivaatteisiin suureksi osaksi. Vaatevarastot tosin eivät päätä huimaa, mutta kyllähän noita jonkin verran löytyy. 3-4 lastenvaatemerkkiä on saanut suosion sekä lasteni että minun arjessani. Lapset tykkäävät vaatteidensa kuoseista ja minä tykkään niiden kuoseista, väreistä ja kestävyydestä. Kyse ei siis ole merkistä, vaan laadusta (ja kuoseistakin), joita tietty merkki valmistaa. Kestävyydellä tarkoitan, että sisävaatteet eivät mene rikki mitenkään helposti ja ulkovaatteet todellakin pitävät tuulen ja veden kankaan oikealla puolella: ulkopuolella. Ulkovaatteissa tärkeää on myös, että ovat lämpimät. Koskaan en ole lapsiani kieltänyt leikkimästä puistossa siksi, että uusi/kallis ulkovaate menisi likaiseksi tai rikki, enkä suoraan sanottuna ole koskaan kuullut/nähnyt kenenkään muunkaan toimivan niin. Juuri siksihän minä satsaan lasteni vaatteisiin, että tiedän niiden olevan kestävää tekoa. Liastakin pääsee pesemällä.
No tästä voisi jatkaa pidemminkin, mutta eräs toinen asia pisti silmääni erityisesti tässä kirjoituksessa. ”Sisävaatteissa on tahroja “vanishilla kokeilin, ostaja voi yrittää jollain muulla” ja ulkovaatteet on kuin sodan jäljiltä. Kengät ovat valmiiksi astuttu linttaan ja “vedenpitävyyttä ei voi enää taata”. Ilmaiseksi tai uffin-kierrätykseen vielä ymmärtäisin nippanappa mutta rahastaminen rikkinäisillä menee yli hilserajan.” Oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että niille, joilla ei ole varaa, on ihan ok viedä rikkinäisiä tai likaisia vaatteita, mutta sitten niille ”tyhmille, jotka maksaa” niitä ei saa tarjota? Tätä en voi ymmärtää.
Mun suosikki kirppiksillä on määritelmä ”parempana haalarina pidetty”. Eli siis niinku anteeks miten?! Laadusta olen valmis maksamaan, merkistä en. Ja kun pukee laadukasta ja järkevää päälle niin ei tarvi kieltää lasta olemasta lapsi. Markkinat on kyllä niin uskomattomat et noiden 200€ maksavien pastellisävyisten kurakelihaalarienkin valmistajat ovat löytäneet kohderyhmänsä…ehkä jos tienaisin hulluna tai mieheni olis superrikas niin munkin ostokäyttäytyminen ois erilaista. Jokainen kuitenkin rahansa käyttäköön parhaaksi katsomallaan tavalla!
Rupesin miettimään että mihin kirppisryhmiin kirjoittaja kuuluu? Itse kun kuulun niin monelle enkä näe asiaa samoin. Se on totta että tiettyjen merkkien jälleenmyyntihinnat on pilvissä, mutta että rikkinäisistä ja likaisista maksetaan satasta, sitä en ole nähnyt.
Itse tykkään tietyn tyylisistä lastenvaatteita koska ne miellyttävät omaa silmääni. Myönnän sen ja tiedän ettei lapsi TARVITSE niitä vaatteita, hänelle riittäisi ihan vaan puhtaat ja ehjät vaatteet. Maksan niistä todella paljon. Ostan vaatteita myös ketjuliikkeistä ja marketeista joskus, mutta silloinkin olen todella tarkka siitä mitä ostan.
Lapselle ostan vaatteet käyttöön ja otan riskin että haalarin polvet kuluvat puhki, mutta tietysti toivon etteivät ne mene (ja myös siksi yritän ostaa laadukasta). Merkki ja laatu eivät aina kulje käsi kädessä joten se tärkein syy tähän lastenvaateharrastukseeni on ihan oman silmän miellyttäminen. Ja vaikka lapset on aina suloisia, haluan että omat lapseni ovat silti kauniisti ja siististi ja vielä persoonallisesti puettuja.
Ja en osta uuden malliston vaatetta tai etsi jotain pari vuotta vanhan malliston vaatetta siksi että haluan olla ”eturintamassa” tai esittää jotain. Vaan koska itse olen ihastunut johonkin kuosiin/malliin.
Mielummin haluan ketsuppitahran pois vaatteesta kuin että lapsella on tahrainen paita jonka heitän roskiin? Eikö kuka tahansa halua että vaatteet on tahrattomia?
Jälleenmyyntiarvo on toki plussa. Jotkut lastenvaatteet voi laittaa suoraan keräyslaatikoihin kun yhden lapsen käytön jälkeen ne ei kelpaa kenellekään. Tietyistä persoonallisimmista vaatteista tiedän että ne voivat kiertää vaikka 5 lasta.
Tämä aihe on niin koluttu ja tuntuu välillä että lastenvaatefriikki-äitejä saa ihan yleisesti vaan mollata ja haukkua koska ollaan vaan niin tyhmiä. Mutta ei kai tästä harrastuksesta kenellekään haittaa ole? Uskon että ne vanhemmat jotka ei anna lasten leikkiä ettei vaatteet mene likaiseksi, ovat muutenkin pihalla todellisuudesta.. Itse en aina ymmärrä että itse pukeutuu viimeisen päälle mutta lapsella on kulahtaneet ja tahraiset vaatteet. Silti ymmärrän , että kaikkia ei vain kiinnosta samat asiat kuin minua.
Aamen! siis ihan samaa ihmettelen itse. Ja sitten tuo määritelmä ”merkki” on myös aika laaja käsite. En maksaisi kyllä ollenkaan lisähintaa merkistä jollekin Lindexille, vaikka ihan laadukkaita vaatteita ovatkin.
Alueellisista kirppisryhmistä kätevästi löytyy pakettina tiettyä kokohaarukkaa ja väriskaalaa, mutta ärsyttää kun sinnekin pitää tunkea mukaan ne loppuun kulutetut. Eikö olisi kaikkien etu pitää paketit ja hinnat pieninä? Lasten vaatteethan ovat sitä paitsi kätevästi rätteinäkin jo juuri oikean kokoisia. Aikuisten oikeasti, etenkin tummat värit haalistuvat ja kuluma näkyy, sille nyt vaan ei voi mitään.
Ja ne ”pieni reikä” -ilmoitukset… Jos olisi energiaa, perustaisin kirppiksen, jossa ei olisi ollenkaan muita sääntöjä kuin käytössäännöt ja se, että vaatteet ovat EHJIÄ ja TAHRATTOMIA. Ainakin ennen vanhaan tuo on ollut kirppistavaran vähimmäisvaatimus.
Olen ihmetellyt ihan samaa, kun metsästetään jotain tiettyä merkkivaatetta. Tai ostetaan lapselle joku älyttömän kallis haalari ja sitten vahditaan sitä lasta ettei vaan möyri likaiseksi sitä hiekkalaatikolla. Ja olenpa kuullut myös sellaista sanottavan itselleni, että ”annatko poikasi leikkiä polvillaan hiekkalaatikolla?!” Et sitten vissiin meinaa myydä eteenpäin tuota haalaria (joka oli ihan marketti malli ja aivan passeli hiekkiksellä konttaamiseen). Juu en meinaa, tai jos siitä jää käyttöjen jälkeen jotain myytävää niin ihan muutamalla eurolla. Nää merkkivaateäidit kuuluu varmaan samaan sarjaan ”ihan hirvee äitiyspakkaus!”- äidit. Kun kaikki kuoseista lähtien (siellä ä-pakkauksessa) on rumia tai muuten ”so last season!” Mutta joo. Ei oo koskaan ollu varaa ostaa merkkivaatetta ja on pysyny lapsi terveenä ja ennenkaikkea on saanut olla lapsi, ilman että tarvii pelätä kuluuko polvet puhki ja väheneekö jälleenmyyntiarvo.