Lomaluotolla etelään, viiden tunnin ajo mökille ja elämysten hankintaa joka aistille – onko siinä voi olla aikuisen käsitys kesästä. Lapsen käsitys on erilainen, kertoo Kolmen Pojan Äiti::

”Kysyin pojilta yhtenä päivänä, mikä kuuluu kesään. Tässä lasten sensuroimattomat vastaukset:

Mansikat, joita saa syödä kaksin käsin ilman että ne loppuvat tai että niiden syöntiä pitää rajoittaa. Parhaana suoraan mansikkapellosta syötynä tai isosta ämpäristä. Plussaa tulee, jos joukossa on niin megamöllyköitä kuin pieniä supermakeita namimansikoita. Sieltä sitten keräilee suuhunsa niitä haluamiansa helmiä kunnes sormet ovat pinttyneen punaiset ja masuun ei mahdu enää yhtäkään herkkupalaa.

Uimaranta-tunnelma. Se voi syntyä toki myös eksoottisemmilla seuduilla palmujen heiluessa ja limutölkkien ollessa ihan erilaisia kuin koto-Suomessa, mutta on ihan loistavinta tuppojärven tai läntälutakon omalla rannalla. Hiekan ei tarvitse olla loputonta ja valkoista, vaan seassa saa olla varpaaseen törmääviä kivenmurikoita ja epämääräistä levälauttaa. Tärkeintä on pärskeet, roiskeet ja pohkeita kihelmöivät aallot. Mukana kuuluu olla joku tuoreelta kumilta tuoksuva uimalelu, karkeaksi pesty rantapyyhe ja mikä tärkeintä – riittävät eväät. Suolaiset sipsit maistuvat polskimisen lomassa ja mehu huuhtelee hiekanjyvät sopivasti huulilta pois.Tupperware-rasiaan sullotut vesimelonisiivut ja nektariinilohkot tekevät sulavasti kauppansa. Illalla uni tulee kuin itsestään.

Kesäretket auton takapenkillä, vaikka vaikea olisi uskoa. Lasten mielestä ne hikisen nihkeät reissut tukkanuottasine ja loputtomine ”joko ollaan perillä”-vonkauksineen ovat ihan mahtavia. Ohitse kiitävät maisemat viihdyttävät ja kerrankin koko perhe on auttamattoman likeisesti yhdessä, kunnes perille päästään. Huoltsikat ja taukopaikat ovat odottamisen arvoisia keitaita, joten päiväreissu on kuin parempikin seikkailu. Mukaan pakatusta omasta repusta voi tarpeen mukaan kaivaa selailtavaa, kokoiltavaa, syötävää, paiskottavaa tai vaihtokaupan kohdetta. Joskus ei itsekään malttaisi uskoa, mutta eihän se ole se matkanpää vaan matkalla oleminen, kaikkine mutkineen.

Rauhalliset aamut. Sanomattakin selvää, ettei kolmen kundin kotitaloudessa varsinaisesti tunneta aamurauhaa, jos sillä tarkoitetaan tunnollisesti vispattua maitovaahtoa tai meditatiivista joogasessiota auringon noustessa. Mutta se ettei ole ruoskan ja sekuntikellon kanssa riehuttava eteisessä, uhkailtava kaikella maan ja taivaan välisellä tai etsittävä paniikkiräkä poskella eilistä kurahanskamyttyä tai kadonnutta tehtäväpaperia, on jo tarpeeksi luksusta koko porukalle. Yöasussa voi laahustaa muutamia tunteja, aamiaisen saa kattaa ilman ”nyt sitten reippaasti suuhun” kehoituksia ja vääntämistä siitä, että pikkukakkonen pysyy kiinni koska muuten sukat eivät osu jalkoihin. Jos itsekin saa selata edes puolet sanomalehdestä, niin silloin ollaan jo totaalisesti plussasaldoilla.

Jäätelö. Ei liene yllätys, että suurin osa lapsista ja isommistakin tyypeistä nostaa hyisen herkun yhdeksi kesän kohokohdista. Tietenkään sorbetti ja sateinen +10 astetta ei ole se ideaalisin yhdistelmä, mutta lapsukaisille jäde tuntuu uppoavan kelillä kuin kelillä. Se tunne, kun lähellä kaupan kassoja saa luvan sukeltaa pakastealtaaseen ja tarkkaan pähkäillen tehdä suuren päätöksen; olisiko tänään tutun mansikkatuutin mentävä kolo vai pitäisikö uskaltautua kokeilemaan vihreää porsas-jätskiä. Kesän uutuutta, joita löytyy ihan joka hetkeen sopiviksi versioiksi. Osa tekee mahalaskuja ja tryffeli-tonnikalapitsa-lime-yhdistelmä ei lyökään itseään ikivihreäksi klassikoksi, mutta kaikki tyynni hauska niitä on makustella.

Tuoksut. Meidän esikoinen ainakin on tarkkanokkainen ja noteeraa kulmilla syreenien raikkaan puhkeamisen, vasta-ajetun nurmikon, suopursujen kirpeän leimahduksen tai toripäivän ihanan sekasotkun, jossa sekoittuu lihapiirakan rasvankäry ja freesien sokeriherneiden nahkea ominaistuoksu. Tuoksujen kategoriaan kuuluvat myös Lintsin ällömakea hattara, läpipissityt porttikongit, kookokseen vivahtava aurinkorasva ja asfaltin käry kun työmiehet väsäävät uutta kulkuväylää. Nämä kaikki luovat muistijälkiä, jotka heräävät vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Itse yhdistän Marie-kekseistä ja vaniljarinkeleistä pelmahtavan tuoksun lapsuuden aurinkoisiin piknikhetkiin, kun nautiskeltiin loputtomista iltapäivistä rantakallioilla.

Tentatessani, että olisiko jotain muuta erityisen kesäistä, loppuu mielenkiinto ja pari vanhinta tokaisee ”kaikki” ja ryntäävät toisiaan tönien heitelemään frisbeetä pihalle. Pienin on häipynyt zempaloista jo alkusointujen aikaan ja työntää iloisena hiekkaa vaipan sisään. Siinähän se kesä tiivistyy, vapaus olla ja toteuttaa itseään. Nauttia itselleen mieluisista asioista ja nähdä pilvenhattarat juuri sellaisina kolmihampaisina lohikäärmeinä kuin vain itse haluaa.”

Parhain terveisin Kolmen Pojan Äiti

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Lapsen kesämuistoksi riittää mansikan tuoksu”