Kun äiti vaihtoi vapaalle
Lapsi meni mummolaan yökylään. Jihuu! Luvassa siis villiä menoa, railakkaat kännit ja ankaraa biletystä aamukuuteen asti? Hah, kattia kanssa! Oikeasti lapsivapaa päivä kuluu näin:
Herätys hiljaisuudessa. Aamulla unesta havahtuessa tuntuu, että jotain puuttuu. Niin puuttuukin: taaperon kiljuminen. Sitä ei ole ikävä. Ikävä ei ole myöskään lastenohjelmien möykkää, Duplopalikoiden armotonta kolinaa tai sitä ääntä joka syntyy, kun jokin olohuoneessa räsähtää rikki.
Rauhallinen aamupala. Harvinainen aamiaishetki, jolloin huolehdit vain siitä mitä omaan suuhusi päätyy. Ei tarvitse maanitella ketään syömään vielä kolmea lusikallista puuroa. Aterian jälkeen ei tarvitse kerätä banaaninpaloja lattialta.
Keskeyttämätön kotityörupeama. Pyykit, tiskit, nopea imurointi. Siivous sujuu ennenkuulumattoman nopeasti, kun pieni ”apulainen” ei ole paikalla kaatamassa kukkaruukkuja ja nykimässä imurin pistoketta irti seinästä. Tämähän on melkein nautinto! Melkein.
Maratonpuhelu ystävälle. Kuulumisten vaihto ystävän kanssa puhelimitse on ihan erilaista, kun pystyy kuuntelemaan mitä toinen sanoo sen sijaan että puolet huomiosta on jatkuvasti suunnattu taaperon puuhasteluun. On myös kiva päättää keskustelu rauhassa ihan oikeisiin hyvästelyihin – valitettavan usein puhelut katkeavat sanoihin ”Voi apua, nyt se lapsi keksi laittaa – ÄLÄ, EI! – anteeksi, pakko mennä, moimoi!”
Pitkä suihku. Aah. Harvinaista herkkua. Kukaan ei itke oven takana, kenenkään ei tarvitse päästä potalle juuri kun äidillä on shampoot silmissä. Hoitoainekin ehtii vaikuttaa.
Lautasmallille kenkää. Tavallisina päivinä ruokailuissa on tiettyä säännönmukaisuutta – ateriat nautitaan ruokapöydän ääressä ja lautasilla on (useimmiten) terveellinen ja monipuolinen ateriakokonaisuus. Ei tänään! Tänään voi syödä sohvalla jäisiä pakasteranskalaisia suoraan pussista ja päivällinen on yksi rivi suklaata. Tai pari riviä. Tai puolikas levy. Tai ehkä kokonainen…
Suunnittelematon simahtaminen iltayhdeksältä. Tarkoitus oli ottaa illalla lasi viiniä ja katsoa Netflixistä sellainen leffa jossa on animaatiohahmojen sijaan ihan oikeita ihmisiä. Sen sijaan sitä havahtuu aamuyöstä sohvalta kaukosäädin kädessään ja viinipullo avaamattomana pöydällä. Eihän tämän nyt näin pitänyt mennä! Kyllä minä vielä osaan pitää hauskaa, jaksan valvoakin…zzzz. No joo, olkoon.
Terveisin Sinkkuäiti
PS. Lapsi tahtoo kans vapaata, lue juttu linkistä.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
En oikein ymmärrä ihmisten valitusta lasten olemassa olosta. Minusta lasten alle kouluikä oli sitä parasta aikaa. Paljon halailua ja yhdessä tekemistä. Lapsen aitoa innostusta moneen asiaan. Varauksetonta rakkautta vanhempia kohtaan.
Murrosikä se vaikeampi on kestää. Silloin ei mikään innosta vanhemmat on tyhmiä ja mitä tahansa käskee tekemään kuuluu tietokoneen äärestä kohta. Ja sitä kohta ei tule ikinä jos et komenna miljoonaa kertaa uudestaan.
Me olemme asuneet kaukana iso-vanhemmista ja muusta tukiverkosta, muutettu uudelle paikkakunnalle juuri kun lapsi oli pieni. Ei ketään tuttuja joiden puoleen olisi voinnut kääntyä. silti koen ajan elämäni onnellisimmaksi. Nyt on jo onneksi aika nauttia lapsenlapsesta.
Hauska teksti, kiva lukea. Aiheesta hieman lisää. Olemme olleet miehen kanssa äiti ja isä 16 v. Tänä aikana olemme olleet 1 kerran kaksi yötä pois kotoa ja 1 kerran yhden yön. Lasten jälkeen emme ole koskaan (siis 16v.) olleet kaksin kotona yötä. Lapsia on kolme. Meille nuo muutamat vapaat on mahdollistanut ystävät. Isovanhemmat eivät ole käytettävissä. Joskus ottaa elämä koville, mutta paljon on aihetta kiitollisuuteen! Jonkin verran on esimerkiksi ollut sairautta ja sairaalassakin on lasten kanssa kulunut aikaa, mutta niistäkin on selvitty 🙂
Usein puhutaan ruuhkavuosista (ei kyllä tässä tekstissä) silloin kun perheessä on taaperoita. Käsitykseni mukaan ruuhkavuodet ovat silloin kun lapset kasvavat ja omat vanhemmat vanhenevat ja heistä on alettava huolehtia. Itse koen, että pikkulapsiaika oli helppoa verrattuna siihen kun lapset kasvavat ja heillä elämänpiiri laajenee – kouluun ja harrastuksiin liittyviä asioita on paljon, päälle murrosiän väännöt.
Toisen hlön kokemaa rasitusta ei voi arvioida ja kommenttini tarkoitus ei ole mitätöidä tuota hauskaa tekstiä! Toivon herättäväni ajatuksia kuitenkin 🙂