Huono Äiti sai avautumisen Nepsyn Äidiltä:

”Lapseni on jo kouluikäinen ollut useamman vuoden. Ja mitä pidemmälle mennään, niin tuntuu, että asiat vain vaikeutuvat.

Jo esikoulusta lähtien lapseni on pyytänyt saada valvoa pidempään, kuin ilta 9, koska koulukaveritkin saavat. Lomalta paluun jälkeen kaverit leveilevät kuka on saanut valvoa pisimpään. Toisessa kaveriperheessä nautitaan 12 aikaan yöllä hereilläolosta lasten kanssa.

Jokaisen loman jälkeen en voi muuta sanoa, kuin ”ihana arki, elämän pelastaja!”. Meillä kun tunninkin heitto yöunissa aiheuttaa melkoisen sekasotkun. Lapsi nukkuu pidempään aamulla ja sitten ei tulekaan uni enää säännölliseen aikaan ja sitten leviää palikat. Yleensä toisen yön jälkeen jo. Epäsäännöllinen rytmi aiheuttaa vaikeita tunnehallintaongelmia. Viimeksi juuri toissa yönä lapseni halusi seikkailla kotona ja nukkua muualla kuin omassa sängyssä. Parin tunnin yrittämisen jälkeen, siirrän hänet omaan sänkyyn nukkumaan, josta repeää totaalinen tunnehelvetti, jonka kuuli varmasti ympäryskunnatkin.

Olen juossut lapsen kanssa jo useampana vuonna milloin missäkin tapaamisissa, jotta saataisiin tukea kouluun ja kotiin. Mutta mikään ei ole auttanut niin, kuin säännöllinen unirytmi.

Ja siitäkös saa paskan äidin leiman naamaan, kun ei perhejuhlissa tai lomallakaan voi antaa lapsen valvoa pidempään. Olen se ilonpilaaja, elämän riistäjä, kurittaja…

Kukaan ei kuitenkaan näe, tai huomaa sitä, miten ko. kirjoittaja itkee illan kääntyessä yöhön jaksamattomuuttaan. Ei ole lähiperhettä tukemassa, ei lapsen toisen vanhemman tukea. Lääkäreissä vähätellään, koulussa ei uskota, koska lapsi on mestari maskeeramaan koulutunneilla. Tunnetiloja harjoitellaan joka päivä.

Joka päivä.

Joka ikinen päivä!

Joka… vitun… ikinen… päivä!

Positiivinen kasvatus on muuten raskasta. Se palkitsee varmasti JOSKUS. Mutta se ei poista sitä, kuinka raskasta on olla yksin katkomassa sukupolvien välistä traumaketjua ja samalla kasvattaa positiivisesti, kun kouluikäinen raivoaa.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Kasvata siinä positiivisesti kun lapsi vain raivoaa”

  • Väsynyt sanoo:

    Joutuu komppaan ja tiedän tasan mistä kirjoitat… meillä kaikki alkoi kun 2v. ilmestyi eka uhma… voimat on vähissä! Mut pakko jaksaa vaikkei jaksaiskaan on melko osuva lohkasu tähän kohtaan. Voimia sinne myös ja hermoja💪

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Kiitos. Tää olotila oli vaan pakko purkaa johonkin, ku tuntuu että omat voimat ei riitä ja pää leviää. Mua helpottaa suunnattomasti, että tätä tunnetilaa jakaa niin moni, etten oikeasti ole yksin! Ja että tää ”muille näkymätön” ongelma onkin aika näkyvä ongelma monelle. Ehkä tää joskus helpottaa. 🤞

      Kiitos tsemppiä ja hirmuisesti tsemppiä teillekin, kaikki tsempit on tarpeen ❤️

  • Voimia kaikille meille. sanoo:

    Vaikka lapsi kasvaa sama ongelma jatkuu koska jossain vaiheessa saa muun mt.diagnoosin ja lääkityksen näin se mennyt meillä kahden erityislapsen kohdalla.

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Tähänhän ne kaikki ”muut” sanoo, että ”kyllä se siitä, kun lapsi kasvaa!”. Niin kuinka isoksi? 😅 Meillä pitäis nyt toivonmukaan saada taas yks sysäys eteenpäin asian kanssa, mut kuka tietää mihin se johtaa.

  • Onneli sanoo:

    Meille tarjottiin mahdollisuus jättää lapsi yöksi osastolle, jotta saisimme nukkua. Kieltäydyin, sillä kroppani oli niin sekaisin ja kierroksilla, ettei mahdollisuudesta olisi ollut oikeasti mitään apua. Olisin valvonut kuitenkin, sillä unettomuutta oli itselle kertynyt jo rutiiniksi eikä lapsikaan nukkunut. Puhua papatti ääneen hyväntuulisesti pitkälle aamutunneille ja nukkui pari tuntia ennen aamu kuutta vuodesta toiseen. Meille tarjottiin myös hoitopaikkaa keva-osastolta lepotauoksi vanhemmille. Kieltäydyin, sillä uskoin, että lapselle kodin rutiinit ja tutut vanhemmat takasi tasaisuuden. Joskus (X1) mummi yritti tuurata mutta lapsi panikoi ja aamulla mummo oli ihan sippi nukkuen seuraavan päivän. Toinen mummi, ”asiantuntija” vietti lapsen kanssa kahden kesken aikaa vasta tämän täytettyä 8v. Onneksi oltiin vielä alle nelikymppisiä ja jaksettiin. Välillä syötiin vuorotellen unilääkkeitä puolison kanssa toisen katsoessa perheen perään. Sittemmin syntyneet sisarukset meni vasemmalla kädellä: 5kk koliikit ja 4 ruoka-aineen imetysdietit 12kk olivat lastenleikkiä sisarusten kanssa. Mutta se jaksaminen, oma mielenterveys – ne olivat heikoissa kantamissa. Tunne, ettei meillä ole oikeutta olla mitään mieltä, asiantuntijat arvottivat ja sinut köykäiseksi havaitsivat. Ei kukaan edes kuunnellut. Se opetti vaikenemaan, sillä silloin ei pettynyt. Nyt jälkikäteen mietin, mistä se oma apinanraivo ja luottamus itseen ja puolison oikein tuli?

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Voi luoja, mitä ootte joutunut käymään läpi 😔. Helppoa ei todellakaan teilläkään oo ollu, ihan uskomatonta menoa ollut. Nostan hattua, että kaikesta huolimatta hänellä on pikkusisaruksia, koska mulle riittää yksi.

      Kiitos kun jaoit tarinasi, vaikka teillä on ollut raskasta, se auttaa mua siinä, että tää näkymätön ongelma ei olekaan niin näkymätön ja saman tuskan jakaa niin moni muu, vaikkakin eri muodossa.

      Ollaan yhdessä vahvoja ❤️

  • Isosisko sanoo:

    ”Sitten teidän elämä vasta vaikeaksi muuttuu”. Näin lastenneurologian ylilääkäri, tunnetuin ehkä kuntoutusvastaisuudestaan, totesi pyytäessäni 4-vuotiaalle melatoniinia. Lapsen elämä oli alusta saakka hentojen säikeiden ja tehohoidon varassa. Hoidot viimeistään varmistivat laman, jonka takia stressihormoonin tilalle tarvittiin 8h välein lääkitys ympäri vuorokauden. En nyt tarkista termejä liittyen tuohon lisäkilpirauhaseen mutta autismin ohessa valvoimme vuodesta toiseen. Lypsin, sekoitin lääkkeet ja ruokin. Ruokinnan kesti tuntikausia ja kun yksi loppui, olikin vuorossa toinen ruokailu jo. Mitä tahansa, ettei tarvitsisi letkuruokintaa. Rutiinit oli tiukat ja vasta 15 vuotta myöhemmin pystyin nukkumaan yli 4,5h putkeen, nykyäänkin nippanappa 6h putki. Ja ennen äitiyttä en pärjännyt alle 8,5h yöunilla. Onneksi kokemusta ja tietoa oli, jätin valtaosan ”asiantuntijoiden” neuvoista noudattamatta ja pitkälle kantoi.

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Kiitos tarinastasi. Olet super-äiti! ❤️ Terveydenhuollon ammattilaiset arvioi aina 15min aikana meidän koko elämää ja suurella todennäköisyydellä pieleen. Onneksi kuuntelit äidinvaistoa ja teit lapsesi elämästä edes siedettävää, koska letkut olisi tehnyt siitä sietämätöntä.

      Olet tehnyt uskomattoman työn, ole ylpeä siitä. Me kaikki nepsyjen vanhemmat tiedämme, mitä toiset käy läpi, eikä siinä ole koskaan yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa selviytyä, vaan tapauskohtaisesti mennään.

      Kiitos, että olet ❤️

  • Samaa täällä sanoo:

    Haluaisin kertoa meistä, jos se vaikka jota kuta auttaisi 🙂 Perheessä minä, 18 v tytär ja 12v poika, joka sai vihdoin vaikean ADD:n diagnoosin. Kaikkein eniten meillä muuttui hommat, kun joku suositteli melatoniinia nukahtamiseen. Sitä ennen jätkä oli hereillä täällä klo 2-3 asti yöllä viikolla, äiti on jo tunteja sitten nukahtanut, eikä kuule eikä nää mitään, vasta kun aamulla. Silloin on meillä jotain aivan järkyttävää 😩huudettiin suoraa kurkkua, tavaroita heitettiin, ovia paiskottiin, kiroiltiin, mutta pahimpana oli pojan itkunsekainen selkeä ahdistus ja väsymys. Tämä jatkui siis vuosia, ennenkuin puoli vuotta sitten otimme naurettavan pienen määrän melatoniinia kokeiluun. ( sitä ennen oli kaikki kokeiltu!) Yhtäkkiä poika pyysi ottaa”nukahtamislääkkeen” klo 20 ja sitten odotti, että pääsee 30 min päästä nukkumaan!! Tätä jatkui monta viikkoa, että meni todella ajoissa nukkumaan ja en keksi muuta selitystä, kun että jos nepsy-aivot ovat aina vaikeuttaneet nukahtamista ja yhtäkkiä kokee jotain niin autuasta, kun että nukahtaa tosta noin vaan, niin jätkä varmaan tykkäsi tunteesta niin paljon, että oikein odotti saavansa ottaa lääkkeen. Sittemmin lastenlääkäri neuvoi ottamaan 2mg melatoniinia ja meidän aamut ovat muuttuneet täysin 🥳Jätkä herää joka aamu iloisena!! Äiti tekee vielä kaiken muun puolesta, yritetään sitä parantaa pikku hiljaa. Aloitti myös 36 mg Concertaa, jotta voisi koulussa keskittyä ja siellä asiat meneekin hienosti, se on sitten illalla, kun lääke ei toimi enää ja poika vaatii taas mua leikkimään tai viettämään aikaa hänen kanssa, niinku pikkulapsi, eli ihan pitää keksiä ja kertoa, mitä voidaan tehdä ja tätä huutoa, vaatimusta, tapa itses äiti huora jne niin näitä on tottunut jo kuulemaan ja tajuan, ettei lapsi voi mitään sille, kun suututtaa paljon ja sanoo pahimmat asiat, mitä voi, sitten katuu ja tulee masis, Eli illat mä yritän opettaa tunteiden säätelyä ja samalla keksiä, et mitä hemmettiä sitä vois sisällä tän esiteinin kans tehdä. Uusin pelko on pimeä eli klo 18 jälkeen ei suostu lähtemään ulos… Mukava talvi tulossa, kun kykimme illat sisällä ja tunteet lentää. Toivon kaikille erikoisten vanhemmille jaksamista talveksi❤️

    • 2xnepsyt sanoo:

      Meille sano lääkäri adhd lääkkeitä määrätessä että nukahtaminen voi vaikeutua ja suositteli nukahtamis”lääkettä” rinnalle . Meillä kyllä toimii. Iltaisin on melko villiä jos ei ota nukahtamiseen jotain

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Meillä on kouluaamuille käytössä melatoniini. Se oli ensimmäinen apu mitä ylipäätään saatiin. Sillon jo tajusin, että miten nää kaikki vuodet mun lapselta on puuttunut se luontainen väsymys. Ekasta lääkkeestä lapsi muuttu uneliaaksi, valitti väsymystä ja halusi sänkyyn. Ekaa kertaa koko elämänsä aikana! Mä vähän jopa järkytyin, että ”tällaistako se on normaalisti?”.

      Mä olin itse samanikäisenä, kuin sun lapsesi, ihan samanlainen. Menin nukkumaan vasta kun oli pakko, että tietää jaksaa herätä aamulla kouluun. Eli 2-3 aikaan yöllä. Kunpa mulla olis ollu samanlainen äiti, kuin sä olet ollut, joka ymmärtää, ettei se oo normaalia ja hakee apua siihen.

      Kiitos kun jaoit, on ihanaa saada vertaistukea. Hienoa, kun teillä on suurimmat ongelmat selätetty. Jatketaan me yhdessä tätä tunnesäätelyn harjoittelua pimenevissä illoissa. ❤️

  • Äiti 74 sanoo:

    Paljon paljon tsemppiä ❤️. Tiedän ihan tasan tarkkaan mistä puhut. Olen taistellut ensin lasten isän ed liiton nepsyn kanssa ja perässä tuli omat lapset, nepsyjä molemmat.
    Exän lapsi oli todella haastava tapaus, meni nukkumaan pitkään klo 19 illalla, koska oli pakko. Muuten ei seuraavasta päivästä tullut mitään.
    Kyllä se helpottaa iän myötä, toivottavasti saat oikeasti tukea lapselle ❤️

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Kiitos tuesta. Ihanaa saada tukea ja ymmärrystä, vaikkakin sitten nimettömänä sosiaalisenmedian sivustojen kautta! Kaikki auttaa ja on ratkaisevia oman jaksamisen riitämiseen. Pidetään sormet ristissä 🤞, että mekin saataisiin pian oikeaa apua!

  • Tsemiä sulle sanoo:

    Ymmärrän sua.
    Meidän kölvi on yläasteella ja arkisin mennään nukkumaan klo 22,vkloppuisin saa plus tunnin.Kovaa vääntöö on mutta alle 5min.nukahtaa.Koulusta tullut pääasiassa hyvää palautetta,kiitos hyvien unien.Pienempänä oli haasteita enemmän tunnetilojen vaihteluiden hallitsemisessa ja anteeksipyyntöjä molemmin puolin harrastetaan.Säännöllinen rytmi on ihan ehdoton nepsyille josta ei kannata poikkeilla vaan jättää arvostelijat omaan arvoonsa.

    • Tekstin tekijä sanoo:

      Kiitos. Meilläkin lapsi pärjää vielä koulussa hyvin, kiitos hyvien unirytmien. Jos vähänkin heilahtaa niin migreeni ratsastaa kaikkien muiden ongelmien harjalla kimppuun. Mutta kuten lapsikin itse sanoitti, hän käyttää kaiken energiansa koulussa, jotta ei olisi koulussa samanlainen raivopää kuin kotona ja siihenkös se kaikki energiansa sitten kuluukin. 😮‍💨