Kakka pottaan!! Jee jee jee!!
Mikä suunnaton riemu koetaan kun ensimmäinen kakka saadaan putoamaan pottaan! Yksi oppii taidon ennen kuin kävelee ja toinen panttaa lämmintä yllätystä vaipassaan esikouluikäiseksi saakka.
Kyllä siinä on sokka irti kun saadaan pottailu sujumaan. Onhan niitä pottia, jotka laulavat iloista sävelmää, vilkuttavat valoja ja viheltävätkin kun uloste saavuttaa pohjan. Oujee! Kolmen pojan äidilläkin on kokemusta kolmen jannun verran kakkakoulutuksesta.
”Olen lukenut lukuisia oppaita niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin kakkaaminen. Pottaan. Jos olisi ajanhermolla elävä trendiäiti, niin opettaisi lapsensa jo synnytyslaitokselta lähtien tunnistamaan tarpeensa ja kakkimaan tiskialtaaseen lennossa. Mitään turhia vaippoja koskaan ei olisi tarvinnut kantaakaan kaupasta konttikaupalla. Tiedän, ettei elämä vertailemalla parane ja naapurin kumminkaimalla on aina se taitava lapsi, joka alle vuotiaana on sanonut vaipoille bai-bai ja suoriutunut wc-käynneistä loiskimatta, pessyt kätensä ja suhauttanut ilmanraikastinta mennessään.
Meillä esikoinen ”ujokakkasi” vaippoihinsa vielä 3-vuotiaana, lukuisista pottaistutteluista ja kikkailuista huolimatta. Oli tarrataulua ja nukketeatteria aiheesta. Silti hän häveliäästi hivuttautui takavasemmalle, omaan hiljaisuuteen, ja väänsi jöötit vaippaan jossain vaatehuoneen nurkassa. Hän jätti lopulta koko vauvamaisen pottailuvaiheen välistä ja siirtyi suoraan isojen miesten tyyliin pöntölle – mutta vasta sitten kun koki olevansa täysin valmis. Prosessissa meinasi uskoa loppua ja kauhukuvia viriteltiin, miten jannu kantaisi xxxxxl-liberopakettia vielä armeijan porteista sisään.
Toisen tapauksen kohdalla oltiin jo vähän hövelimpiä. En todellakaan tavoitellut totaalivaipattomuutta 1,5 ikään mennessä, vaikka esimerkkejä viljeltiin ympäristössä runsain mitoin. Routa ajaa porsaatkin kotiin, niin eiköhän se kakka sinne viemäriverkkoihin löytäisi. Potan tai pöntön kautta, mutta ei julmetulla määrällä stressiä. Lisäksi olin empiiristen tutkimusten perusteella vakuuttunut, että jostain syystä tyttölasten vessakäynnit alkoivat luonnistua varhaisemmassa vaiheessa. Myös yövaipoista neitoset pääsivät aiemmin eroon ja vaihtoivat hiostavat tönkkävaipat sieviin pikkareihin.
Olemme saaneet vertailupohjaa myös sille, että herkistymisvaihe pottailulle eletään ihan kotihoidossa, perhepäivähoitajan pienryhmässä tai lastentarhan pikkupöntön äärellä. Eroa ei ole kauheasti ollut, vaikka kotihoidossa voisi ideaalisesti ajatella olevan enemmän mahdollisuuksia altistaa suotuisalle suoritukselle ja huomioida naaman ilmeistä milloin suolenmutkaa alkaisi puristaa. Ihan yhtä usein se kakkapökäle löytyy pöksyistä vaikka juuri kaksi minuuttia aiemmin olisi äherretty potalla ja neuvoteltu kuinka isot pojat kakkivat pottaan.
Kolmannen pojan kohdalla on työllä ja tuskalla koitettu taas tukea vaipoista irtaantumisriittiä. Viime kesänä oli pikkuhousuvaihe, mutta kun märkiä kalsareita piti vaihtaa vartin välein niin syksyllä palattiin valitettavasti taas vaippameininkiin. Olihan siinä puolensa. Jos lapsi takapenkillä toppavarusteissaan sanoi olevan pissahätä juuri kun oltiin lähdetty superruuhkaisesta kauppakeskuksesta, niin oli simppeliä todeta ”sulla on vaippa, ei hätää”. Mutta idea olisi saada se isompi hätä sinne minne se kuuluisikin, eikä lättääntymään peppua vasten keskellä mitä ihmeellisimpiä paikkoja sekä tilanteita.
Kuopus sai jouluksi hienon kirjankin, jossa käydään läpi pottaosaamisen eri vaiheita merirosvoteemalla. Kun kikare lopulta putoaa pönttöön, niin kirjassa on nappi, jota painamalla koko kansa hurraa ja huutaa jee!!! Kirja oli pidetty iltasatu monta kuukautta, mutta ei se silti vähentänyt hutisuorituksia omalla kohdalla. ”Kakka tuli” oli hyvin tyypillinen lausahdus kun oltiin puettu haalari tai yöpuku päälle. Vaikka vanhemmuutta ei tulisi ottaa kilpailuna ja suorittamisena niin jokainen pökäle on aina pienimuotoinen häviö taistelussa saada lapsi ikätasonsa mukaiseen kehityskaareen mukaan. Kun kuitenkin tiedän jo kokemuksesta, että kyllä tavasta päästään eroon, mutta ei hoputtamalla tai torumalla jo käynyttä vahinkoa. Vaatii vain ripauksen ylimääräistä kärsivällisyyttä, ymmärrystä, löysempiä aikatauluja sekä uskoa siihen, että jokainen on yksilö ja omaksuvat uusia oppeja heille sopivassa aikataulussa.”
Sori, kakkaspämmäys. T. Kolmen Pojan Äiti
Kun kerran ollaan asian ytimessä, niin lämpimästi suositukset myös seuraaville:
Mies ja kakkatykki liikenteessä
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
