Valtiovarainministeriö esittää kotihoidontuen karsintaa ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden lopetusta. Siksi Huono Äiti haluaa esittää uudestaan tosi kertomuksen päiväkodin osastolta, jossa ihan pienimpiä pieniä hoidetaan:

 

Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:

Hoitajan mukaan alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.

Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.

Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.

Hoitajan mukaan on pyöristyttävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.

Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus kun tästä aiheesta herättää keskustelua. Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. Mutta kun ei ole. Hän ei käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa.

Tämän hoitajan mielestä kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

41 vastausta artikkeliin “Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta”

  • Jozik sanoo:

    Mitä tekstiä!!! Lapsen rääkkäämistä tuollainen. Hoitajia pitää olla tarpeeksi jos ei aika riitä sitten hoitaja menee esimiehen luokse joka hommaa hoitajia! Se pieni asunto 4hengelle missä voi olla vielä koira tai kaksi eikä se pienempi asunto välttämättä ole sen edullisempi. Sama pätee halpa auto mikä voi hajota tuon tuosta ja sama raha menee korjaamiseen kun paremman auton lyhennyksiin. Kunnon elämään ja lastenhoitoon kyllästynyt kyyninen ämmä joka on artikkelissa haastattelussa. pelkkää negatiivista skeidaa.

  • Katlin sanoo:

    Alle 3-vuotiaille perhepäivähoito on parasta hoitoa jos hoitoon täytyy pieni viedä. On rauhallista ja kotoisaa, vauvatkin saa (ehkä, riippuu tädistä) nukkua aamupäiväpäikkärit.
    Vasta 4-vuotias tarvitsee kavereita ja toimintaa, silloin se leikki-ikä alkaa. Alle 3-vuotiaan aivot kehittyvät koko ajan ilman viriketoimintaakin, tutkimus tästä on tehty. Sääliksi käy pieniä vauvoja päiväkodissa! t. Ex- pph

  • Lukijatar sanoo:

    Itse vein hieman alle 1-vuotiaan hoitoon lähtiessäni opiskelemaan. Olin jo lykännyt opiskelun aloittamista vuodella, toista vuotta ei enää voinut lykätä. Hankalinta lapsen hoidon aloittaminen taisi olla minulle, äidille, lapsella oli ”turvanaan” isommat sisarukset ja kaikki sujui onneksi hyvin.

    Nyt meille on syntymässä vauva. Emme sano pienimmäisen päivähoitopaikkaa irti, mutta tarkoitus ei myöskään ole pitää häntä hoidossa joka päivä… tai edes joka toinen. Lapsi on nyt kuitenkin 3-vuotias ja totta kai pk:ssa on jo hänelle tutuksi käyneitä kavereita, joiden kanssa on kiva leikkiä. Tuo päivähoitopaikka pidetäänkin sellaisena henkireikänä – että lapsella siis on mahdollisuus päästä sinne, jos näyttää, että on tarpeen.

    Itse en ymmärrä kotihoidon ja päivähoidon vastakkainasettelua, jos tulema on se, että molempia vastaan nostatellaan helvetin lieskoja. Me olemme olleet todella tyytyväisiä lasten päivähoitopaikkaan kaikin puolin, ja näen varhaiskasvatuksessa myös paljon etuja. Samalla liputhan myös kotihoidon puolesta niissä tilanteissa kun se on mahdollista; kotoakin käsin pystyy ja voi paljon. Ehkä tärkeintä olisikin, että jokaiselle perheelle löytyisi ratkaisu, joka palvelisi sekä lasten että koko perheen etua.

    Meillä se etu pidemmällä tähtäimellä oli esimeriksi tuo oma, väliaikainen opiskeluni – nyt onkin sitten toisten asioiden aika.

  • Ihmettelen sanoo:

    Täällä on monella kummallinen käsitys, että ei 0-2vuotias virikkeitä ja seuraa kaipaa. Paskapuhetta ja mimmoisia ameeboja teidän muiden piltit oikeen on? Lapseni täytti vuoden ja meni pitkin seiniä kanssani kotona. Kaveri oli jo ayntymästään ääeimmärimmäisen sosiaalinen ja oli vaikeaa satunnaisissa mammatapaamisissa kun kahdeksan kk ikäisenä lapsi meni takiaisena tekemään tuttavuutta toisten lasten kanssa ja tietty lujaa halaamalla..
    Kun siirryttiin hoitoon, alati kiukuttelevasta ja turhautuneesta lapsesta tuli iloinen ja reipas. Kuulemma osallistuu piirileikeissä ja aina ollut kaverilauman ympärillä kun olen hakenut pois. Swn takia naurattaa nää ”ei lapsi kaipaa”- tyyliset aloitukset. Onkohan tässä syy miksi monella on siellä kotona hankalaa kun oman lapsen tarpeet ovat täysin vieraat tai ne lokeroidaan jo etukäteen tiukasti lasta kuulematta?

  • Opiskelijaäiti sanoo:

    Olen yksinhuoltaja ja kävin kokeilemassa yliopiston pääsykokeita, että ensi vuonna ei tarvitsisi jännittää koetilannetta, kun tavoittelisin sisäånpääsyä. Pääsinkin vahingossa. Nuorempi lapsi oli täyttämässä vuoden, kun koulu alkoi. Koulupaikkaa ei voi enää lykätä, ellet ole äitiyslomalla ja kotihoidontuella se ei siis ole mahdollista. Vaihtoehtoina joko hylätä opiskelupaikka tai aloittaa opiskelu. Yritin ensin mahdollisimman vähin opinnoin ja sukulaisvoimin saada nuorimmaisen hoidon järjestymään, en saa niin usein hoitajaa kuin olisi tarve, eikä ole varaa palkata mll:n hoitajaa 10-15h/vko 8,20€/h, joten päivähoito ainut vaihtoehto. Jonottaa perhepäivähoitajalle kylläkin. Olen niin surrut hoitoon joutumista, kun olisin halunnut olla kotona siihen saakka, kunnes nuorimmainenkin 3v, ehkä itsekkyyttä, kun en halunnut koulupaikkaa heittää taivaan tuuliin….

  • Latteäidit ruotuun sanoo:

    Hyvä ja asiallinen kirjoitus. Jos ei jaksa pientä lastaan hoitaa edes hetkeä on parempi jättää lastenteko väliin. Sisarukset kiinnityvät paremmin toisiinsa saadessaan olla yhdessä. Jos isompi kärrätään tieltä pois, ei se ole hyvä psyykeelle. Kaksi vuotias ei kaipaa vielä kavereita. Surullista katsoa kun makaavat kylmässä maassa räkäposkella kun resursseja on liian vähän tarhoissa. Melu on myös usei kova. Toivottavasti Helsinki kodentaa päivähoidon oikeille tarvitsijoille: Töissä käyville ja yksinhuoltajien lapsille.

  • Pertti 1953 sanoo:

    En lukenut kun alun, jossa pidetään pieniä lapsia hereillä.
    En jaksanut lukea sairaan mielen tuotosta enempää.

  • Mama74 sanoo:

    Heeeeiiii jos kukaan ei ota vanhempaa lasta kotiin, kun saa vauvan, niin minä olen poikkeus!! Heti kun vihdoin sain jäädä äitiyslomalle otin kolmevuotiaani pysyvästi kotihoitoon. Aluksi ei ollut edes kerhopaikoista tietoa, mutta eipä haitannut. Sain vihdoin olla koko päivät lapseni kanssa… Hyvinhän se sujui, vielä edelleen kun vauvakin syntyi ja heitä oli kaksi.

    Olisin halunnut olla pitkään kotona, mutta velat ei odota. 1,5- vuotiaana piti taas hoito aloittaa, tein kylläki aluksi kevennettyä viikkoa. Aina kun on vapaata ja lomia, lapset ovat kotona. Jotkut pitävät vapaapäiviä niin, että lapsi hoidossa, en käsitä???

    Molemmat lapset ovat nykyään taitavia, aktiivisia, sosiaalisia ja enpaattisia. Suosittuja kavereiden kesken, kehuja opeilta. Tuntuu, että olemme ainakin yrittäneet tehdä oikein. Lasteni ja perheeni seura on parasta mitä voi olla.

  • äiti 1979 sanoo:

    Pakko oli kans kommentoida et meillä esikoinen lähti hoitoon heti äippäloman päätyttyä. Minä olin töissäkäyvä ja mies vakavasti sairas ja sairaalakuluihin meni yllättävän paljon rahaa. saattoi olla joka kk 1-14 pvään sairaalahoidossa.tätä elämää kesti reilun vuoden, siis sairaalahoito.
    kakkosen kun sain niin esikkokin jäi kotiin ja kolmas lapsi kun syntyi niin edellen kaikki oli kotona. mutta keskimmäinen laspi kun oli 4.5 vuotias niin psykologista lähtien suosittelivat päiväkotia jossa sai tukea ja harjoitella kommunikointia toisten lasten kanssa ja ryhmätyöskentelytaitoja. eli on pienryhmässä.
    voi sanoa kaikille et yhtä monta kun on meitä ihmisiä niin yhtä monta erilaista tapaa on kasvattaa /hoitaa lapsia ja eri mielipiteitä. Miettikää kuin tylsä paikka maailma olisi jos me kaikki ajateltaisiin ja tehtäisiin asiat samalla tavalla. ja joo jos saisin elää uudestaan esikon vauva aikaa niin en minäkään veisi niin pientä lasta hoitoon vaan yrittäisin keksiä jotain muuta.

  • AnnA sanoo:

    Mulla ei ainakaan ole edes rahaa viedä lapsia hoitoon!! Kahdesta lapsesta päivähoitomaksut liki 500e/kk!! Eikä mulla ole rahaa käydä töissä, työmatka täältä maalta mihin tahansa on vähintään 20km suuntaansa, 800km/kk, mun vanhalla autolla n.150e/kk.
    Ja kun ammattina ei ole lääkäri tai juristi niin käteen jäävä palkka ei kuukaudessa ole lähellekään edes 2000euroa, ei mulla ole varaa maksaa palkastani noita kaikkia kuluja joita töissäkäynti aiheuttaa! Joten ollaan kotona elukoiden kanssa ja nukutaan aamulla pitkään ja käyhän noi kerran viikossa seurakunnan kerhossa, siihen on tyytyminen siihen saakka kunnes koulu alkaa.
    Emmä ainakaan edes jaksais pyörittää tätä huushollia jos mun pitäs aamulla nousta kukonlaulun aikaan ja lähtee raakkuuttaan noita hoitoon ja mennä ite johonkin turhanpäiväsiin töihin ja illalla kaameella kiireellä kaupan kautta tarhasta hakeen väsyneitä lapsia.. Kuka täällä siivois ja pyykit pesis, kysyn vaan??
    Joo, rahaa ei oo tilillä koskaan, vaatteita en oo itelle ostanu kun alennusmyynnistä max.10e housut kun edelliset kulunu puhki korjauksista huolimatta.. Mutta Mitä Sitten?? Mä saan leikkiä leegoilla koko päivän jos mua huvittaa ja maata pihakeinussa ja kattella kun lapset tekee hiekkalinnoja, me voidaan olla koko päivä uimarannalla ihan koska huvittaa tai kattella videoita ja juoda kaakaoo sängyssä jos tahotaan, NI!!
    Ja Kuka Tahansa Voi Jos Vaan Ite Tahtoo!!

    • piitu sanoo:

      Jos sä oot yksinhuoltaja, niin hoitomaksut ei alle 2000€ kk-palkalla oo mitenkään päin viittäsataa euroa, itte asiassa ei ees kahtasataa euroa…
      Mutta ei silti, ymmärrän sinänsä kantasi, koska itte oon kanssa saanu laskea että kannattaako mennä töihin ja millä palkalla…

  • kolmen pojan emo sanoo:

    Itsellä 4v. (Marraskuussa 5)
    Ensikuussa 2v täyttävä ja 2kk pojan koltiaiset. Meidän esikoinen aloittaa päiväkodissa ensikuussa, vaikka olenkin ollut hoitovapaalla marraskuusta toukokuuhun, josta aloitin äitiysloman. Esikoinen odottaa täysin rinnoin päivähoidon alkamista ja uusia kavereita. Hänellä on tylsää kotona, jonka on itse viikoittain sanonut. Itse koen myös positiivisena hänen pk menemisen, aloittaahan hän vuoden päästä syksyllä esikoulun. Pääsee siis päiväkodin ”makuun” hyvissä ajoin ennen sitä 🙂

  • marja sanoo:

    Meillä oli tilanne kaksosten kanssa niin että itse olin kotona n puolitoista vuotta, sitten mies oli kaksi vuotta, (teki iltaisin työtä) sen jälkeen palkkasimme (kotona hoidettavan lapsen tuella :KELA) hoitajan, joka tuli halvemmaksi kuin että olisimme vieneet kaksi lasta hoitoon. Lapset saivat nukkua niin pitkään kuin halusivat ja kotikin oli kunnossa kun tulimme töistä. Joskus jopa ruoka oli laitettuna valmiiksi meillekkin…
    Lapset kävivät kuitenkin kerhoissa, että saivat kyllä kavereita.Mieheni mielestä se oli parasta aikaa, kun sai olla lasten kanssa kotona! Jokainen tavallaan.

  • MamaBa sanoo:

    En ota kantaa kenenkään omiin ratkaisuihin, mutta meillä oli sellainen tilanne, että esikoinen oli 5 v., keskimmäinen 3 v. ja kuopus pieni vauva. Esikoisen kohdalla on vaikea puheen kehityksen viivästymä, jonka vuoksi foniatrian lääkärit ehdottivat päivähoitoa. Olin syvästä järkyttynyt ja huolissani. Oliko minun vika, ettei esikoinen puhunut paremmin? Eikö minulla ole ollut hänelle tarpeeksi aikaa? Enkö ole tarpeeksi leikittänyt, loruttanut, höpötellyt… Kuskasin päivähoitopaikkaan hänet murskattuna, kaksosten rattaita työnnellen. Toiset, työssäkäyvät, vanhemmat katsoivat paheksuen. Tunsin heidän ajattelevan, että ”on itse kotona ja tuo lasta hoitoon.” Olin hukassa sen kevään ja hyvin pettynyt itseeni. Päiväkotihoito on kuitenkin auttanut esikoistamme paljon, sillä siellä hän joutuu puhumaan oikein. Kotona ymmärsin mitä hän tarkoitti, vaikkei sanat olleet lähelläkään oikeaa. Se oli kuitenkin rankka kevät, koska olin hyvin huolissani pienestäni ja olin kauhuissani siitä, etten voi tietää mitä siellä tapahtuu. Eräänä päivänä hänellä oli haava silmäkulmassa ja päiväkotitäti kertoi sen tulleen jonkun toisen lapsen iskusta. Mietin viikon vakavasti, että otan lapsen pois sieltä. Sen viikon valehtelin lapsen sairastavan ja pidin hänet kotona. Miehen kanssa puhuimme asiasta, huomasimme että syksyllähän lapsella alkaa esikoulu ja minun on opittava päästämään irti. En voi suojella häntä kaikelta, vaikka sydänjuuria kuinka kivistäisi. Muilla lapsilla ei ole ollut ongelmia puheen kehityksessä ja olen saanut pitää heidät kotona. Esikoinen on esikoulussa ja sen lisäksi myös päivähoidossa. Taloudellisesti olemme pohjasakkaa, mutta rakkautta riittää. Että muistakaahan sekin, että aina se, joka tuo isompaa lasta hoitoon työntäen rattaita, ei välttämättä tahtoisi niin tehdä.

  • ZohvaBataatti sanoo:

    10v. vierestä seuraillut ja kuunnellut (enemmänkin kuin riittävästi.. 😉 ) vaimon perhepäivähoitosysteemejä ja päiväkotitöitä ja kyllä pahaa tekee katsoa kun 3/4 perheistä on pienten lastensa kanssa ihan ulalla.

    Tuntuu että kovin monet äidit ihmettelee laput silmillä että on se kumma kun se meidän pikku piltti sitä ja tätä, ja mikähän se nyt on ongelmana, ja voi että kun ei ymmärrä miten se nyt noin käyttäytyy tjsp.

    Siellä peilissä se ongelma on lähes poikkeuksetta.

    Eikä ne päiväkodit tunnu olevan juuri IKEA:n lapsiparkkia kummempia kasvatus-instituutioita vaikka hienot tittelit ja komeat suunnitelmat onkin ministeriöiden toimesta asetettu.

    Ei 0-2 vuotiaat isommin ”virikkeitä” tai ”seuraa” kaipaa. Omia vanhempia, läheisyyttä ja rakkautta, ruokaa ja unta sen ikäiset kaipaavat. Ei muuta.

    En halua arvostella niitä jotka pikkuisensa vie hoitoon, mutta elkää nyt hyvät ihmiset itseänne pettäkö niistä syistä miksi ne sinne hoitoon kiikutetaan. Ei se lapsen hyvinvointi ainakaan ole koskaan alle 2 vuotiaalla hoidontarpeen syynä (olettaen että kotiolot on kunnossa).

    Jos 1v. känisee kotona, niin on ihan satavarmaa että kiukun syynä ei ole se että lapsi haluaisi päiväkotiin. Ajatuskin moisesta on ihan älytön.

  • LTO sanoo:

    Jos hoitaja todella käyttäytyy noin pieniä lapsia kohtaan, se on lastensuojeluilmoituksen paikka.

    Tällaisia tarinoita ei todellakaan kuulu levitellä netissä kuin ne olisivat päivähoidon väistämätöntä arkea: eivät ole. Olen ollut useassa kunnassa töissä, monessa päiväkodissa, ja missään ei ole käyttäydytty noin. Tämä ei ole vanhempien tai yhteiskunnan ongelma, tämä on sadistisen hoitajan raakalaismaista vallankäyttöä pieniä lapsia kohtaan.

    Jos tämän sivuston ylläpitäjä todella tiedät näin toimivan päivähoitajan, sinulla on VELVOLLISUUS tehdä ilmoitus kunnan päivähoitovastaavalle tai lastensuojeluun.

  • Krisse sanoo:

    Mä olen tästä lastentarhanopettajana ja pienten ryhmässä toimineena täysin eri mieltä kuin tämä lastenhoitaja ja ilmeisesti myös huono äiti. Tällaisella provokatiivisella puheella saadaan jo ennestään syyllistyneet vanhemmat tuntemaan huonoa omatuntoa töihin paluusta sekä suhtautumaan ekstrakriittisesti pienten lasten päivähoitoon. Tästä puolestaan ei lapsen kannalta ole mitään positiivisia seurauksia, päinvastoin!