Sen hääkakun päällä oli kaksi marsipaanisulhasta. Toisella vaalea, toisella tumma tukka ja kakku tyylilkästä valkosuklaata niin kuin homot vain osaavat, olla viimeisen päälle tyylikkäitä:

Häät olivat romanttisenrennot ja paljon paremmat kuin yhdetkään heterohäät pitkään aikaan, näissä oli ainakin rakkautta ja oikeita onnen kyyneleitä. Tyttäreni oli morsiusneito, poikani keskittyi tanssiin ja irtokarkkeihin. Kumpikaan ei kysynyt, voiko kaksi miestä mennä naimisiin, koska he selvästi menivät ja siinä se. Ei tehdä siitä numeroa kun se ei mikään numero ole.

On se surullista jos 4-vuotias on viisaampi kuin valtiovalta tai kirkko rakkauden edessä.  Tai on se loogistakin, lapsen rakkaus on puhdas ja vilpitön. Minusta kirkon lähimmäisen rakkaus ei sitä ole kun se valitsee ketkä kelpaavat. 50% varmuudella eroavat heterot teeskennelyine satuhäineen kyllä kelpaavat, homot eivät. Kirkkouskoni rapisee. Vaikka lapseni on kastettu Uspenskin katedraalissa ilomeinoin ortodokseiksi, en voi opettaa heille rakkautta kirkon oppien mukaan, koska minusta rakkaus ei hyväksy vain heterolapsia vaan tosi rakkaus hyväksyy jokaisen.  Eikö Jumalan sanoma kuitenkin ole rakkauden sanoma?

Sellainen kirkko, joka hyväksyy vain osan kansasta on muutoksen edessä. Muutos tulisi lähteä siitä, että kirkko ja valtio eroavat toisistaan niin, että kirkko tai kirkot eivät enää voisi kerätä veroja kansalta vaan kaikkien uskonnollisten yhteisöjen tulisi kerätä varansa itse jäseniltään. Näin automaattirahoitteisuus poistuisi ja kirkkoja rahoittaisivat vain kunkin yhteisön linjaan todella uskovat jäsenet. Kirkoilla on tällä hetkellä tärkeitä tehtäviä esimerkiksi lapsi- ja nuorisotyössä sekä parisuhderintamalla, näihin valtio voisi tarjota rahoitusta verovaroista. Tämän lisäksi kirkkoja pitäisi tukea maisemanhoidossa, koska kirkot ja hautuumaat ovat suomalaisen kylänraitin eittämätöntä ydinnäkymää.

Virallinen aviolittoon vihkiminen tapahtuisi maistraatissa ja maistraatti olisi ainoa taho, joka voi lain edessä tehdä kansalaisista toistensa aviopuolisoita. Jos sen jälkeen pari haluaisi järjestää minkä hyvänsä kirkkokunnan mukaisia menoja, se olisi parin oma asia. Se mikä muuttuisi olisi kirkon oikeus viralliseen vihkimiseen ja sen mukana oikeus jaotella ihmiset niihin, jotka kelpaavat Jumalan kasvojen eteen eli heteroihin ja niihin toisiin eli ei-heteroihin.

Kun eduskunnan lakivaliokunta äänesti kumoon tasa-arvoisen avioliittolain, se aliarvioi pahasti Suomen kansaa. Lakivaliokunnan jäsenet äänestivät tasa-arvon vastaisesti, koska he kuvittelivat äänestävänsä kuten heidän äänestäjänsä eli jatkokautensa mahdollistajat haluavat heidän äänestävän. Lakivaliokunnan jäsenet unohtivat, että Suomen kansa kaikkine syvine riveineen on hiljaisen sivistynyttä ja kovia kokenutta. Sellaista kansaa, joka ihan siellä viimeisellä viivalla ymmärtää poljettua ja sorrettua kansanosaa. Tästä syystä Suomen kansa ei ole homoliittojen takapajula vaikka lakivaliokunnan jäsenet Suomesta takapajulan haluavat tehdä.  Muutos lähtee vasta kun on petytty pohjia myöten.

Tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat ovat vedonneet perinteisen avioliiton pyhyyteen yhteiskunnan tukipilarina, johon kajoaminen romuttaa moraalin. Millaisia ne ovat, ne pyhät perinteiset avioliitot? Ne ovat niitä, joissa etsitään seksiseuraa siihen tarkoitukseen varatuilla nettisivuilla. Ja niitä, joissa mennään naimisiin vain rahan takia tai pysytään vain lasten takia. Sekä niitä, joissa ei lapsista välitetä pennin vertaa. Sellaisia ovat ne pyhät avioliitot, joihin homoliittojen vastustajat vetoavat. Ne miehen ja naisen väliset rakkausliitot.

Rakkaus on lahja tässä muuten niin lahjattomassa maailmassa. Jos joku sen lahjan löytää ja vielä haluaa rakkautensa muille paljastaa, olkoon se hyvä niin. Rakkaus ja halu osoittaa se julkisesti ei saa tehdä kakkosluokan kansalaisia.

(Julkaistu Annassa 14.3.2013)

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Sallikaa heterolasten tulla minun tyköni”