Laivailun riemut! Ne ne vain ovat aina niin unohtumattomia:

”Tulipahan taas tehtyä piristävä Päivä Tukholmassa-reissu silleen ”lasten ehdoilla”, kuten tuppaa tämä matkailu nykyään olemaan. Turha unelmoida edes simpukankuorihieronnasta Balin rantaresortissa, kyllä nyt ainakin pari vuotta vielä tosiaan ryynätään sinne missä on Ville Viking tai Bamse-nalle tai ees joku karvoihin pukeutunut iloinen hahmo.

Lapset tykkäävät laivoista! Siinä on joku maaginen vetovoima. Jos aikuiset moittivatkin hyttisiivouksen ankeutta tai puuttuvaa hiusfööniä, niin kirkassilmät näkevät mahdollisuuksien loputtoman kelluvan taivaan. Taivaan, jossa saa rynnätä pikkukengillä pitkin äärettömän tuntuisia käytäviä ja jossa on makeita juttuja pimeässä loistavista pilleistä ilmaisiin karkkimaistiaisiin. Omat muistot laivoilta tuovat edelleen suuhun tutun marsipaanisuklaan ja lasten foliohuiska-drinksun maun sekä pystyn muistamaan miten pehmeältä uuden unileluhylkeen kylki tuntui poskea vasten.

Jo terminaalissa on hypervaihe päällä. Jonossa ei malttaisi kökkiä vaan tahtoisi jo paattiin. Mennään, mennään mutta älä änge sieltä mammojen matkalaukkujen välistä! Odota, ei siihen suuntaan! Muutamaa puhallusta myöhemmin löydetään hytti ja hetki kinataan siitä kenen vuoro olikaan avata ovi ja jos nyt oli sun vuoro niin ens kerralla mä avaan ainakin kolme kertaa. Myös tuttuakin tutummat punaraitaiset tervetuloa-karkit aiheuttavat kriisin, kun niitä jää yksi ylimääräinen. KUKA kumma sen syö, kun kovia karkkeja on niin vaikea sahata kristillisen tasaisiin osiin!

Kun sängyt on myllätty, sukat kadonneet ja ikkunasta vilkutettu jokaiselle satamatyöntekijälle, niin sen jälkeen on aika valloittaa laiva. Hissiä ja rappusia vuoroin käyttämällä onnistumme nuuskimaan jokaisen nurkan sekä rekisteröimään kaikki kilisevät pelikoneet. Äiti ja isi ovat ihan mälsiätylsiä kun eivät suostu sponsoroimaan kaikkiin hilavitkuttimiin. Niistähän voi voittaa paljon rahaa! Parempi jättää kertomatta miten monta rahaa niihin on aikoinaan upotettu ilman sen suurempaa pottia. Retrosyistä olimme aikoneet osallistua jopa info-tilaisuuteen, jossa arvotaan maitosuklaalevy ja taputetaan päivänsankareille, mutta liekö konsepti kulkenut tiensä päähän kun moista huvia ei enää ollutkaan tarjolla.

Vanha kunnon ”syö kunnes napa putkahtaa ulos”-buffet kuitenkin on tarjolla ja pääsemme hyvissä ajoin koko lapsilauman kanssa ravintolan puolelle. Ensimmäisenä iltana jaksamme yrittää valistaa poikia ravunsyömisen saloista, pyytää testaamaan hienoja alkupalapiperryksiä ja anella edes lipaisemaan eksoottisempia herkkuja. Toisena iltana päätämme nauttia ihan vaan itte, ja sillä aikaa jälkikasvu saa aivan rauhassa turruttaa makuaistinsa kolmella kupilla kaakaota sekä lastenpöydän jännittävällä nakki-lihapulla-ranskalaiset-kurkkusiivut-kombolla. Pysyypähän seesteisempi ilmapiiri kaikilla, myös naapuripöydän rouvilla.

Tunnin päästä buffasta on kuulemma ”nälkä” ja ”hirvee nälkä”. Onneksi kahvilat tarjoilevat hedelmiä ja pasteijoita pikkuhintaan. Sellaiseen hintaan, joka muistuttaa että olisihan sitä ihan oikeastikin voinut roudata pari evässämpylää sekä banskua kotoota. Mutta ei kai kukaan täyspäinen nyt omia eväitä laivalle tuo? Ja saako edes, eikö niistä voi levitä ties mitä itämaan ruttoa ja sorkkaeläintauteja? Onneksi myös tax-fee tarjoaa huikopalaa läpeensä; kyllä yhdellä kilon mässypussilla taas hetken jaksaa painaa pitkin botskia. Energiaa pitää riittää myös varhaisillan yökerhoon, jossa on perinteisen iltashown esittely. Paljetit vilkkuvat, mekot heiluvat ja samba pauhaa. Lapset intoutuvat lavalle tanssimaan ja luvassa on laajalta skaalalta niin piiritanssia, breakdancea kuin jotain kamppailulajilta vaikuttavaa sooloilua. Hiki lentää ja hauskaa on. Aikuiset ympärillä jöröttävät pyöreissä tuoleissaan imemässä happy hour-juomia. Ainakin vielä viisi, ennen kuin tuonne tanssimaan uskaltaa, sus siunatkoon.

Hauskinkin ilta päättyy ja sokerihuppelissa huojuvat jannut saatellaan seiniä pitkin sänkyihinsä. Uni ei meinaa tulla kun on niin jännää nukkua yläsängyssä. Äiti nuokkuu koiranunta koko yön, sillä saldona on yksi massiivinen kolahdus ja kaksi läheltä piti-tilannetta kun kaverit putoilevat vuoteistaan, lisälaidoista huolimatta. Aamulla äitiä väsyttää, ei muuta kuin nyrpeän tiukkaa automaattisufea koneistoon. Ja hienoa, leikkihuone avataan jo seitsemältä! Melkein kuin pelastava aamun pikkukakkonen konsanaan!

Tukholmassa jätetään jälleen trendigalleriat ja museot miettimättä. Lasten mielestä koko kylä on ihan kuin Helsinki, ja ihan nähty, mennään jo takas laivalle. Niin helpolla ei luovuteta, vaan lumimyräkästä huolimatta raahaan retkueen ihailemaan vanhan kaupungin kujia ja kuninkaallisen kaartin vuoronvaihtoa. Päällimmäisenä silti taitaa jäädä mieleen hodarit, Åhlensin leikkihuoneen brio-junarata sekä se ettei koko Tukholmasta tuntunut löytyvän ilmaista vessaa, kun kruunuja ei enää ollut latin latia. Yllättävän nopeasti pienestä pissahädästä voi kehkeytyä valtava konflikti.

Ihanaa tulla takaisin laivalle, totesivat lapset kun selvisimme purtiloon. Toinen ilta oli selvää toistoa ensimmäiselle, sillä erotuksella että nyt leipiintynyt leikkitäti ohjasi laivaseikkailun edellisiltaisen dvd-hetken sijaan. Pallomeri jaksoi riemastuttaa yhä uudelleen ja kauppakierroksella löytyi aina jotain mahtavaa. Luokkakavereille vietäviä nameja analysoitiin pitkään ja hartaasti. Tanssijalka vipatti ihan yhtä railakkaasti kuin edellisiltana ja hytinoven avaaminen jaksoi olla tappelun arvoinen yksityiskohta viimeiseen minuuttiin saakka. Kinat, torat ja pienet hankaluudet eivät jää minimatkailijoiden mieliin sillä kaikkien mielestä reissu oli taas ”paras koskaan” ja oli ”onnenpäivät laivalla”. Muistakaahan se, nekin hapannaamat siellä laivan aulassa ketkä olivat nenät kiinni puhelimissaan. Laivailu voi olla seikkailu.”

Terveisin Kolmen Pojan Äiti

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Retki lasten kanssa on aina seikkailu”

  • Karoliina sanoo:

    Olipas hauskasti kirjoitettu juttu. Kolmen pienen lapsen äitinä tiedän, mitä sekoilua pelkkä kauppareissu lasten kanssa voi pitää sisällään. On aina harkinnan paikka, keitä otan kauppaan mukaan 🙂 Mutta tylsää ei ole tämän poppoon kanssa ollut koskaan. Raivostuttavaa ja pökerryttävän hauskaa kyllä 🙂