Onko olemassa miehiä, jotka puhuvat?
Huono Äiti sai avautumisen:
Onko henkinen yhteys parisuhteessa ihan ennenkuulumatonta? Mistä parisuhteissa oikein keskustellaan? Kotitöistä? Sähkön hinnasta? Väsymyksestä? Lasten harrastuksista? Kauppalistan sisällöstä?Itse olen henkilö, joka janoaa syvällisiä keskusteluja, ja mietin paljon syntyjä syviä. Pohdin paljon sitä, miten vaikkapa oma lapsuus vaikuttaa omaan käyttäytymiseen tai siihen, millainen olen lasten kasvattajana. Samalla pohdin sitä, miten tämä kaikki vaikuttaa parisuhteeseen ja sen käyttäytymismalleihin. Luen mielelläni artikkeleita, joissa kerrotaan parisuhteista ja tunnelukoista. Haluaisin keskustella näistä myös puolisoni kanssa, mutta se ei onnistu. Jos vaikka vinkkaan jonkin itseäni kiinnostavan jutun, se kyseenalaistetaan heti. Tuntuu, kuin miehellä olisi jokin suojamuuri päällä, että mitään ulkopuolista neuvomista ei oteta vastaan. Keskusteluissa on jatkuva vastakkainasettelu, ja toisen kuuntelu on lähes olematonta. Minkälaisia parisuhteita teillä on, elättekö aidosti yhdessä vai oletteko vain yhdessä?
Mieheni ei ole lainkaan sen tyyppinen ihminen, joka olisi millään tavalla ”itsensä tutkiskelija”, muuten kuin pallejaan kaivelemalla… Vastauksia saa luolamiestyyppisesti murahtelemalla, ”nii”, ”entiiä”, ”mmmm”.
Pahoittelut aikaisempi kärjistys, mutta onko olemassa miehiä, jotka ovat käyneet läpi itsensä tutkiskelua henkisellä puolella? Voiko teidän kanssa puhua vaikkapa siitä, miten tuo aikaisempi riita kumpuaa jostain lapsuuden käyttäytymismallista? Tai kysyä, millainen lapsuus sinulla oli?
Tunnen jääväni paitsioon parisuhteessa, jossa mies janoaa seksiä ja läheisyyttä, mutta minä en saa vastineeksi mitään. Tiedän, että minulla on jokin läheisyysongelma, joka kumpuaa alkoholismin värittämästä lapsuudesta. Olen pyrkinyt hoitamaan itseäni, mutta mielestäni se, että minä hoidan itseni, ei paranna koko parisuhdetta. Kun en saa syvällisiä keskusteluja, se ikään kuin vie minut kauemmas miehestäni. Ja silloin ollaan ikävässä oravanpyörässä, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.
Olen ehdottanut parisuhdeterapiaa, mutta jos mies ei halua puhua asioista edes minun kanssa, niin miten sitten jollekin ulkopuoliselle… Onko tämä jokin suomalainen tapa, joka kulkee meillä verenperintönä? Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa? Tai pussaa kyllä, mutta puhu ei.
Nimim. Syvällinen pohdiskelija
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
” Onko tämä jokin suomalainen tapa, joka kulkee meillä verenperintönä? ”
On.
”..mutta onko olemassa miehiä, jotka ovat käyneet läpi itsensä tutkiskelua henkisellä puolella?”
On. Niistä pohdinnoista saisi tuhatsivuisen kirjan, jos vain saisi purettua ajatukset kovalevyltä paperille.
Toki miksi näin tehdä kun ammattilaiset ovat tätä tehneet ja vielä todella upealla tavalla. Lukekaa Tuomas Kyrön ”Aleksi Suomesta” – siitä saa osviittaa, mikä meitä (suomalaisia) miehiä vaivaa.
Kyllä miehet puhua osaa. Torit ja kahvilat täynnä miesporukoita. Kotiin tultaessa ei sit oo enää varmaan mitään sanottavaa vaimolle kun on saanut jo tarinoita tarpeeksi. No ei kai se aina näinkään ole. Oma mieheni töistä tullessaan ei jaksa kauheasti jutella enää mun kanssa kun on jo tarpeeksi sitä tehnyt.
Minulle tärkein asia suhteessa on, että miehen kanssa pystyy keskustelemaan kaikenlaisista asioista. Hyvin pitkälti sillä perusteella olen nykyisenkin mieheni valinnut. Näitä puhumaan kykeneviä miehiä on kyllä olemassa, omaan lähipiiriini ei oikeastaan muunlaisia kuulukaan.
Mutta on meilläkin ollut omat vaikeutemme ja niihin ovat auttaneet avioliittoleirit ja pariterapia. Nämä edellyttävät todellista rehellisyyttä ja avointa mieltä molemmilta osapuolilta. Lähtökohtana ei voi ollakaan toisen muuttaminen, vaan yhteinen yritys saada parisuhde kumpaakin osapuolta tyydyttäväksi. Kerro miehellesi, miten tärkeää sinulle olisi saada suhteenne toimimaan paremmin ja siihen olisi mahdollista saada ulkopuolista apua. Parisuhdeleiri voisi olla hyvä ratkaisu, koska siellä niin vetäjinä kuin osallistujina on muita pariskuntia. Monelle muullekin miehelle puhuminen tuottaa aluksi vaikeuksia, mutta olen nähnyt monen rohkaistuvan puhumaan vähitellen, muiden miesten esimerkistä rohkaistuneina. Näitä leirejä järjestää esim. Parisuhdekeskus Kataja
Tämä on tätä perinteistä erilleen kasvamista.
Nainen kokee tärkeäksi sivistää itseään ja kasvaa henkisesti. Miehelle riittää se mitä telkasta näkee, somesta lukee ja kavereilta kuulee. Maailmankuva ja ymmärrys todellisuudesta rakentuu tämän perusteella.
Kehityskulun myötä naisista tulee tiedostavia vihervassarisuvakkeja ja miehistä jurrikkapersuja.
Asioista ei keskustella, koska maailmankuvat on niin eriytyneet ja osaamista ja valmiuksia tasavertaiseen keskusteluun ei enää ole.
Menkää, tehkää, olkaa, kokekaa ja ihmetelkää elämää alusta alkaen yhdessä. Vain sitä kautta yhteinen into ja tahtotila elämää kohtaan voidaan säilyttää. Jos asiat on päästetty jo noin pitkälle eriytymään ja pariskunnan osapuolet elävät ihan eri todellisuuksissa, tilannetta on enää vaikea korjata.
Aikuinen ihminen ei enää helpolla itseään uudista ja muuta toisenlaiseksi. Usein muutokseen lähdetään vasta pakon edessä. Tulee sairaskohtaus tms. iso pysäytys, joka laittaa ajattelemaan asioista ja elämästä uudella tavalla.
Itse ratkaisin ongelman sillä että etsin sellaisen miehen juttelu kaveriksi joka tykkäsi puhua syvällisiä asioita aina politiikasta vaikkapa ruoanlaittoon. Lisäksi hän jaksaa kuunnella huolia ja murheita.Ja minä kuuntelen häntä ja hänen murheita. Suhde on siis kaverillinen eikä siihen sisälly seksiä tai muutakaan seksuaalista. Me toki tunnemme tosielämässä ennestään mutta näitä voi löytää esim. netin palstoilta tai erinäisistä chateista.
Ihmiset ovat erilaisia. Toista ei voi muuttaa. Mieti, jos miehesi vaatisi sinua muuttumaan kaltaisekseen ja kiikuttaisi sinut jonkun terapeutin luo ”uudelleenkoulutettavakai”. Näinhän sinä kohtelet häntä.
Anna arvo hänen hyville ominaisuuksilleen, jos kerran jatkat liittoa. Muuten eroa ja etsi uusi kumppani.
Meillä puhutaan ihan kaikesta, puolisoni onkin monessa asiassa paras keskustelukumppanini. Minullekin syvällinen keskustelu on aivan hirvittävän tärkeää.
Parisuhteessa minusta tässäkin asiassa täytyy pohtia sitä, että onko tämä asia, joka itselle on tärkeää saada juuri puolisolta? Yksi ihminen ei voi kaikkiin tarpeisiimme vastata kuitenkaan. Jos haluaa juuri puolisonsa kanssa käydä syvällisiä keskusteluja, se täytyy reilusti ottaa esille, kertoa että tässä on itselle kriittisen tärkeä tarve ja alkaa työstää tätä esimerkiksi vaikka siellä terapiassa yhdessä. Jos toinen ei piittaa tai ei kykene, sitten täytyy itse ratkoa, että tyydyttäisikö joku toinen ihminen puolisona ne tärkeimmät omat tarpeet paremmin.
Jos taas huomaa, että tärkeintä on päästä puhumaan näistä jonkun kanssa, mutta sen ei ole pakko olla puoliso ja asian hyväksyy, sitten tarpeensa voi tyydyttää esimerkiksi läheisten ystävien kanssa. Tällöin voi suhde jatkua hyvänä kun se oma tarve tulee kuitenkin kohdatuksi ja täytetyksi.
Ei tähän mitään oikeaa vastausta ole. Mutta pidä tarpeidesi puolta joka tapauksessa! Jos et, se on nopea ja tehokas tapa päätyä katkeraksi lopulta.
Meillä ollaan molemmat kiinnostuneita keskustelemaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä ja tottakai myös parisuhteesta ja sen kehittämisestä. Me myös linkkaillaan toisillemme parisuhteesta kertovia linkkejä. Ja kun toisiamme kunnioittava keskusteluyhteys toimii, niin seksikin toimii ja on hyvää molempien mielestä. Kyseessä ei ole mikään kuherruskuukausi, vaan yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja lapsetkin kasvatettu aikuisiksi. Suosittelen parisuhdeterapiaa, jos puolisosi saisit sinne houkuteltua, koska ammattilainen voi saada myös puolisoasi heräteltyä keskustelun tärkeydestä.
Miksi olet tämän miehen kanssa? Hän ei selvästikään halua tai kykene keskustelemaan.
Kyllä on olemassa miehiä, jotka puhuvat ja miettivät ihan samoja asioita kuin sinäkin. Miehiä käy myös terapiassa jotta voisivat myös parantua lapsuuden haavoistaan.
Itse en kykene edes seksiin, jos en saa toiseen yhteyttä myös henkisesti ja tunnetasolla.
On miehiä jotka osaavat keskustella mistä vaan, kykenevät myös olemaan emotionaalisesti saatavilla ja eivät vain hingu seksiä ja läheisyyttä ja muuten ollaan kuin jöröjukka.
Nykyään ällöttää tuollaiset mitkä eivät anna mitään henkistä tai tunnetason yhteyttä, kun mies jonka olen löytänyt, pystyy ottamaan kontaktia joka tasolla.
Omat sälli on kaikki olleet erilaisia. Toinen hyvä puhumaan, kolmas esileikistä. Neljäs omassa elämänkerrassa. Viides hyvä lapsissa. Yksi huono pedissä. Erään kanssa tappelua pikkuasioista. Yhdelletoista kannetaan tiedelehtiä ja jutellaan niistä. No ehkäpä mä olen liian hankala oman monipersoonahäiriöni kanssa. Oisko pitänyt pitää se mies jonka kanssa seksi luisti, hauskaa oli. Mut kännissä se veteli turpaan. No ei. Kaikkein tyytyväisin olen lasteni isään. Vaikkei me samassa osoitteessa olla oltu yli 10 vuoteen. Hyvä isä se on.
Parisuhteeseen nyt vuan kuuluu seksi ja miehiä ei kiinnosta asioihin vatvominen. Mie tiiän, kun oon aina viihtyny paremmin miehisissä piireissä,ku naisjutuissa. Ärsyttää, kun akat aina valittaa, että ukko halluu vuan nussia…no halloo,kait sitä itekkii halusit ennen naimisiin männöö ei kait hää ois siun kans yksiin piätyny, jos oisit alunperinnii halunnu vuan vatvoo laps’perrees asioita🙄 Ja juu,kyllä miehein kansa huastelen kaikista asioista,mutta läpi käyty on romukoppaan heitetty.
Kyllä miehet puhuvat ja voi kuinka miehet vatvovat! Miehet vaan eivät puhu vaimonsa kanssa. Kun ei ole mieheen henkistä yhteyttä ei kiinnosta myöskään seksi hänen kanssaan.
Tai sitten on miehiä jotka puhuvat mutta pelkkiä valheita loppu viimein. Puhuvat rakkaudesta mutta tosiasiassa ajattelevat ihan muuta. Pettävät sadistisesti useissa suhteissa ja haukkuvat päälle naisia naarasnalkuttimiksi.