Eräs fantastinen tyyppi, Huonon Äidin hyvä ystävä, totesi jokin aika sitten kutakuinkin seuraavaa:

”Se vähän kaduttaa, etten ollut nuorempana rohkeampi. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat. Olisi pitänyt luottaa lujemmin itseensä, omiin vaistoihin ja tehdä rohkeampia ratkaisuja”.

Tämä on jäänyt Huonon Äidin mieleen pyörimään ja makustelen sitä usein. Se on hyvin ja sanottu ja pitää paikkansa aika monen meistä kohdalla. Lausahdus on myös valtavan opettavainen, ainakin itselleni. Syyllistyn vähän väliä siihen, että mietin mitä muut minusta ja teoistani ajattelevat. Syyllistyn myös vähän väliä milloin minkäkinlaiseen pelkuruuteen. Että ei sitä kai kehtaa sitä ja tätä, kun joku voi taas ajatella vaikka mitä negatiivista.

Toki ohjenuorana täytyy pitää sitä, ettei ehdoin tahdoin tai tietoisesti loukkaa muita. Mutta ystävän lausahdus ei tarkoittanutkaan sitä. Ainoastaan sitä, että meidän pitäisi kuunnella itseämme ja olla rohkeampia. Olen harjoitellut oman sisäisen ääneni kuuntelemista jo pidemmän aikaa. Se on jännä tyyppi, se sisäinen ääni. Se puhuu tosi hiljaisella äänellä, ei pidä mekkalaa itsestään. Ei tunge esiin joka välissä ja muokkaa ajatuksiani. Joudun tosissani hiljentymään ja keskittymään, että kuulen mitä äänellä on sanottavaa. Ääni on aika fiksu; rauhallinen ja maltillinen. Se oikeastaan vaatii, että rauhoitun ja kuuntelen.  Se on kuin viisas isoäiti, oikeastaan aina oikeassa.

Rohkeuden kanssa on vielä vähän niin ja näin. Sillä vaikka Huono Äiti yrittää olla avoin, ulospäin suuntautunut ja reipas niin ei aina ole kuitenkaan rohkea. Mutta askel kerrallaan sitäkin, joka päivä jokin pieni rohkea teko. Tänään rappukäytävässä istui jonkun isoäiti rollaattorin päällä, selvästi taksia odotellen. Ensi ajatus oli, että taidanpa jäädä juttelemaan mummelin kanssa. Sitten mieleen hiipi epäilys, että ehkä häiritsen. Jos onkin parempi, että sanon hei ja jatkan matkaa. Vaan rohkenin aloittaa jutustelun ja taisinpa huomata ilahduttaneeni mummoa. Viimeiset, hyvän viikonlopun toivotukset, tulivat mummelilta niin iloisesti, että ensi kerralla olen itsekin taas hippusen rohkeampi. Tämä on pieni esimerkki rohkeudesta, mutta jos me kaikki juttelisimme mummeleille enemmän niin se olisikin jo valtava rohkeuden voimavara.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Ole rohkea!!”

  • Sanna sanoo:

    Niin totta. Ja se ääni kun on niin hiljainen, kiltti ja viisas isoäiti. Vasta myöhemmin mettään menneenä kannon nokassa muistaa, että niinhän se kuiski hiljaisella äänellään. Ja eikun taas hakkaamaan pikkupäätä uuteen seinään.