Nyt ei ole timanttien aika
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoon on alkamassa. Koska juhlista varsin paljon puhutaan ulkoisen kautta, tässä minun vaatimaton ajatteluni tästä illasta:
En ole saanut kutsua Linnaan, vaan olen siellä avecina. Menen silti juhliin avecinakin suurella ylpeydellä, koska jokainen työssään menestyvä ihminen tarvitsee perheensä tuen.
Olen myös erittäin isänmaallinen ihminen. Irma-mummoni lähti Kaukolasta evakkoon tyttönä kahteen kertaan, Hugo-pappani sairastui rintamalla vakavasti ja toinen vaarini olisi jäänyt sinne pahasti haavoittuneena, jolleivat Lavian kotikylän pojat olisivat kantaneet häntä linjojen taakse omaa henkeään uhaten. Kun kävelen kohti presidenttiä, muistan joka kerran heitä kaikkia. Isovanhemmillani on ollut erittäin suuri rooli elämässäni ja olen siitä kiitollinen. Kuin myös edesmenneille vanhemmilleni, jotka olivat sitä mieltä, että maan ja naisen itsenäisyys on erittäin tärkeä asia. Siitä tässä päivässä on minulle kysymys.
Kun niistä vaatteista kuitenkin isosti puhutaan, haluan avata oman pukeutumiseni pääajatuksen:
Meitä ympäröivä maailmantalouden ja kotitalouksien todellisuus on sen sorttinen, että minusta nyt ei ole nyt tarpeen killutella kilpaa timanttien kanssa. Ei sillä, niitä ei olekaan kaapissa, mutta aina niitä saa lainaksi. Jopa Huonon Äidin maineella.
Olen saanut lainaksi Aarikan puiset uniikkikorut, jotka teki suunnittelija Marianne Siponmaa Vallilassa, Helsingissä. Minusta suomalainen työ ja tässä tapauksessa puun taitaminen ovat hienoja asioita. Puukoruissakin voi olla Hollywoodin glamouria, kun lopputulosta katsoo!
Valitsin juhlavaatteisiini halpuutuksen linjan. Iltapuvussa lähestyin ensin viittä eri kotimaista toimijaa, mutta sopivin puku löytyi netistä. Se on Badgley Mischkan ja maksoi 350 euroa.
Muut hilavitkuttimet, kuten pikkarit, sukat ja varasukat hain Prismasta, samalla kun hain perheelle jauhelihaa. Se oli sitä arjen glamouria räntäsateessa.
Kampauksen teki veljeni Mikko Helin (tiedän, sisarusvalinnoissa olen onnen tyttö) ja meikin Karvisen Timo Kampaamo Pesulassa.
Ja jos ei kerrota kellekään, pedikyyri tais tällä kertaa jäädä tekemättä. Laukkukin on jossain tyttären leikeissä.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! On suuri etuoikeus elää tällaisessa maassa!
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
