Jos kotona oleilee liian kiltti ja hyvä mies, niin pitäisikö se lempata ulos ja vaihtaa epävakaampaan yksilöön??

Nimimerkillä Charlotte on pulma. Miten toimia, jos oma puoliso on hyvä isä, kiltti kumppani ja huomioiva herrasmies. Ja jos samainen tyyppi ei kuitenkaan tunnu riittävän oikealta? Hmmm. Siinäpä visainen pohdinto.

”Olen koittanut puhua järkeä itselleni, mutta koska se ei onnistu, niin toivoisin kanssasisarilta viisaita sanoja. En niinkään haluaisi tulla lynkatuksi ja poltetuksi roviolla, mutta luonnollisesti mielipiteitä on monia.

”Ongelmani” on liian kiltti ja kunnollinen mies. Olemme tavanneet jo alle parikymppisinä, lukiossa. Ei se varsinaista rakkauden suurta huumaa ollut, vaan enemmänkin hauskaa yhdessäoloa, kaveruutta ja samanlaisia arvoja. Muutimme yhteen aika pian, rakensimme kotia ja teimme kaikkea tavallista mitä nuoret parit tekevät; matkustelimme, vietimme aikaa urheillen sekä kavereiden kanssa. Kaikki toimi kuin junan vessa, ei mitään moitetta. Silti olin koko ajan jotenkin levoton ja kaipasin enemmän. Lopulta minun toiveesta otimme aikalisän ja muutimme erillemme. Vietin liki vuoden villiä sinkkuelämää, menin kukasta kukkaan ja baarista toiseen. Oli mielettömän hieno kokemus saada seksuaalisia kohtaamisia ja kasvoin naiseksi ihan eri tavalla kuin aiemmassa, turvallisessa suhteessani. Olin todellakin villi ja vapaa – jokaisessa mahdollisessa suhteessa. Sitten tämä mies, joka oli koko ajan odottanut minua kiltisti, rukoili uutta mahdollisuutta. Suostuin pitkin hampain, sillä villi viipotus alkoi ehkä vähän jo tuntua tylsältä. Sitä paitsi tämä nuoruudenheilani oli kuitenkin oikein komea, kohtuullisen hyväpalkkaisessa työssä ja joka kantilta katsottuna kunnollinen ja hyvän kotikasvatuksen saanut nuorimies.

Muutimme yhdessä isompaan asuntoon, saimme parin vuoden päästä lapsen, sitten seuraavan ja lopulta vielä kolmannenkin. Nyt kuopus on pian 2-vuotias, iloinen tytöntyllerö. Perhe-elämämme on kunnossa, meillä on mukavaa ja helppoa kun menemme jonnekin yhdessä perheenä ja parempaa isää saisi etsiä. Mieheni palvoo minua, ostaa kukkia ja lahjoja, hieroo pyytämättä ja huomioi pienetkin toiveeni. Hän antaa minulle omaa aikaa ja ottaa usein lapset koko päiväksi viikonloppuisin, jotta pääsen vaikka kavereiden kanssa brunssille tai iltaa istumaan. Meillä on siis kaikki asiat todella hyvin, näin voisi ajatella. Silti olen jatkuvasti levoton, tyytymätön ja kaipaan jotain muuta elämääni. Olen tullut tulokseen, että mieheni on vain auttamattomasti liian kiltti ja kunnollinen minulle. Sellainen tylsä tossusankari.

Kaipaisin jotain särmää, enemmän karismaa ja karskia ulosantia, ehkä jopa tappeluita tai ainakin jotain draamaa. Villimpää seksiä ja hurjaa intohimoa nyt joka tapauksessa. Nykyinen puolisoni välttelee konflikteja, hän antaa mielellään minun mielipiteeni jyrätä ja hyvittelee pieniäkin virheitään. Jostain syystä en näe tätä maskuliinisena piirteenä vaan ärsyttävänä nössöilynä, jota en voi kunnioittaa ja joka ei anna minkäänlaista seksuaalista virettä itselleni. Viihdytän itseäni flirttailemalla some-maailmassa ex-heiloilleni.

Teenkö väärin, jos otan hatkat ja lähden etsimään itselleni sopivampaa sielunkumppania. Rehellisesti voin sanoa, että lasten takia minun kannattaisi pysyä nykyisessä avioliitossa, sillä meillä on todellakin kaikki palikat tasaisen hyvin paikoillaan. Mutta minä en ole tasapainossa, enkä onnellinen. En halua uhrata koko elämääni kompromissiliittoon ja miettiä vanhana, että miksi en vain rohkeasti kuunnellut itseäni ja lähtenyt. Voisin tietenkin odottaa, kunnes lapset ovat isompia, mutta teenkö sittenkään itseäni kohtaan reilusti. Tietäisinpä vastauksen, niin ei tarvitsisi kärvistellä joka ilta ja yö samoissa ahdistavissa mietteissä.”

Tosi Mies – Mikä se on?

Tutkimus: Miehet eivät voikaan ymmärtää naisia!!

Mistä perheeniskämatskua!?

 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 22 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

22 vastausta artikkeliin “Liian kiltti ja kunnollinen mies!!”

  • Sivustapohdintaa sanoo:

    Ite kasvoin perheessä missä sekä isällä että äidillä oli ja on sitä särmää. Tapeltiin kolmisteen joka päivä joka asiasta eli siinä ei kovin kiva olo tullut. Musta kasvoi aika mustavalkoisen lapsuuden ja murrosiän jälkeen vissiin myös tollainen konflikteja välttävä melkosen kiltti sekä huolehtiva mies.

    Mulla on myös pari samantyyppistä kaveria ja mitä olen huomannut niin heidän kumppaninsa ovat myös jättäneet tuon kiltteyden takia. Tosin nämä ovat tulleet häntä koipien välissä aina takaisin ja selitys on ollut että eivät olleet halunneet asettua mutta olivat nyt valmiita tekemään sen kavereideni kanssa. Myöhemmin kuitenkin ovat pettäneet ja jättäneet kun tullut vissiin juuri tämmöinen särmikäs pahismies vastaan. Kyseiset kaverieni ex naiset edelleen sinkkuja ja elävät nykyään, mitä kuullut, niin yksinhuoltajaäidin elämää. Pari kertaa ovat koittaneet lähestyä myös mua mutta ovat tajunneet kun olen TODELLAKIN laittanut rajat vastaan.

    Itse en halua, en ole koskaan seurustellut, enkä halua. Mä oon nähnyt ensin lapsena sitä särmää sekä vanhempien välistä ”rakkautta” ihan tarpeeksi. Plus huomannut että se arki alkaa maistumaan potaskalta aina jossain vaiheessa, oli se parempi puolisko ihan kuka vaan. Ihmiselle ei loppujen lopuksi kukaan kelpaa. Kaikkea jaksaa aikansa ja lopulta se toinen lempataan tai tullaan itse lempatuksi, näin se menee. Lapsille, jos niitä on valitettavasti ehtinyt tekemään, jää todella paha olo ja se sama laitetaan sitten kiertämään aina tuleville sukupolville.

    Musta tuntuu että tämä aloittaja kuuluu siihen porukkaan jolle ehkä sopii paremmin se ikisinkku elämä, jännitys, monet kumppanit sekä juuri se särmä ja sammumaton pilke. Mä suosittelen niiden lasten jättämistä tälle isälle. Hän vaikuttaa vakaalta ja hyvältä ihmiseltä joita tämä maailma todellakin kaipaa. Eli aloittaja naiselle: Jätä suosiolla vanha ja kunnollinen perhe-elämä taaksesi mutta samalla myös luovu huoltajuudesta-toi isä todellakin ansaitsee ne lapset. Ja samalla sulle jää aikaa rellästää. Onnea ja menestystä uuteen ja villiin ikiteini elämääsi!

  • totuuden torvi sanoo:

    Huora.

  • Ykäsonni sanoo:

    Tapa itses saatana huora.

  • Raivo Hirv sanoo:

    Kyllä pystyisin kesyttämään sinut ja tarjoamaan sulle sitä jännää, vastusta ja värinää. Mutta kolmen vieraan lapsen äiti ei kiinnosta pätkääkään, sori vaan.

  • Tuiskuta sanoo:

    Mä aina kelaan parisuhteessa mitä toivoisin jos tilanne olis toisin päin. En mä haluis olla suhteessa jos toinen olis vaan koska asiat vaan sujuu hyvin mutta ei tuntisi mitään seksuaalista vetoa. Eli onko se reilua hänelle jos ette tunne samoin. Tosin on sanonta ettei se vaihtamalla parane ja itse en välttämättä lähtis ainakaan ennen kuin oisin puhunu toisen kanssa

  • itseään voi aina muuttaa sanoo:

    mietin tämän luettuani, että mihin on kadonnut se vastuu omasta kehittymisestä ja kasvusta? Josko voisi siitä passiivisesta saajan roolistaan murtautua ja vastaavasti alkaa kilpailemaan toisen hemmottelemisella ja rakkaudenosoituksilla. En yhtään ihmettele että intohimo kuolee, kun ei itse sille mitään tee vaan odottaa toisen ottavan vastuun kummankin onnesta. ei se mene niin. vain itseään voi muuttaa ja jos on kovin levoton, on keksittävä muu ratkaisu kuin kumppanin syyttäminen. levottomuus on sisäinen tunne, johon vain voi itse vaikuttaa ja myös rauhoittaa. on toki helppoa tehdä muutoksia elinympäristöönsä mutta haastavampaa on kasvaa sisäisesti ja löytää rauha omia asenteitaan rukkaamalla. Jos vain vaihtaa puolisoa muttei muuta itseään, niin se levottomuus kyllä nousee taas uudenkin puolison kanssa.

  • Maria sanoo:

    Sen enempää nyt puuttumatta itse Charlotten kysymykseen, niin huvittaa vähän teidän kommentoijien yleistys siitä, että karskimpi ja särmempi mies on automaattisesti myös pettäjä, alkoholisti, väkivaltainen narsisti. Itselläni oli tuollainen Charlotten nykyisen kaltainen mies, mutta kaikesta hyvästä huolimatta en kokenut fyysistä halua häneen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Koska järki ja tunne niin vahvasti kamppailivat keskenään, vierähti monta vuotta ja haluttomuus vaihtui suoranaiseksi inhoksi fyysistä kosketusta kohtaan. Siinä vaiheessa ei ollut enää mahdollista suhdetta jatkaa, koska en halunnut elää loppuelämääni ilman seksiä enkä vaatia sitä mieheltänikään. Ja kyllä, kävimme pariterapeutilla, seksuaaliterapeutilla, yksin ja yhdessä. Erohan siitä sitten lopulta tuli. Nykyinen mieheni (karski, särmikäs, miehekäs), vielä useamman vuoden yhdessäolonkin jälkeen keskellä arkea suukottelee, hellii, avaa ovet ja tarjoaa takin päälle, läpsii takapuolelle, puhuu sopivasti härskejä, pitää kurissa terävän kieleni, ei anna kävellä ylitseen mutta kunnioittaa ja kuuntelee mielipiteeni ja keskustelee. Korjaa autot, remontoi taloa, laittaa ruoan, tiskaa. On itsevarma ja miehekäs, herättää haluni ja hoitaa hommat sängyssä. Hänen kanssaan on oma naisellisuuteni ja seksuaalisuuteni puhjennut täyteen loistoonsa. Että eivät ne miehet ole pelkästään joko kilttejä ja kunnollisia tai täydellisiä renttuja, hieman voi siinäkin olla avarakatseisempi. Ja naiset (jopa äiditkin) ovat erilaisia ja lähtökohtaisesti heille soveltuvat kumppanit ovat siis myös. Eikä se tee naisesta eikä miehestä sen huonompaa, jos luonne kaipaa hieman enemmän säpinää ja reippaampia otteita niin makuuhuoneessa kuin sen ulkopuolellakin.

    • Kerran vaihtanut sanoo:

      Ei se välttämättä vaihtamalla parane. Uusi suhde ja uudet ongelmat. Minä uskon levottomuuden johtuvan sinusta itsestäsi. Oletko koskaan puhunut asiasta miehen kanssa?
      Itse voin kokemuksesta sanoa, että en koe itse vaihtaneeni parempaan. Vaikka en kadu, niin silti välillä mietin olisinko voinut yrittää itse enemmän ja tehdä suhteen eteen töitä.
      Elän nyt tätä elämää minkä valitsin ja helpommalla olisi päässyt edellisen kanssa.

      • Maria sanoo:

        Niin, vaihtamalla joskus paranee, joskus ei. Eikä niinkään välttämättä se mies, vaan koko parisuhde, koska senhän muodostavat kaksi ihmistä yhdessä. Ja toki erityisesti kun lapsia on, kannattaa nimenomaan kääntää kaikki käännettävissä olevat kivet ja käyttää kaikki mahdollinen saatavilla oleva apu. Sitä, mistä nyt esim. Charlotten levottomuus johtuu, ei voi tietää kukaan muu kuin hän itse. Itselläni oli aikoinaan varmaan myös sellainen käsitys, että parisuhteessa pitää valita joko turvallisuus (kiltti ja kunnollinen mies) tai intohimo (karski ja särmikäs mies). Siksi kommentoinkin, koska olen tässä nykyisessä suhteessa huomannut, että ne on mahdollista löytää myös saman ihmisen kanssa. Vaikka jostain syystä monet toitottavat muuta. Ehkä suojellakseen itseään ajatukselta, että sekin olisi voinut olla mahdollista? 😉

  • Maria sanoo:

    Sen enempää nyt puuttumatta itse Charlotten kysymykseen, niin huvittaa vähän teidän kommentoijien yleistys siitä, että karskempi ja särmämpi mies on automaattisesti myös pettäjä, alkoholisti, väkivaltainen narsisti. Itselläni oli tuollainen Charlotten nykyisen kaltainen mies, mutta kaikesta hyvästä huolimatta en kokenut fyysistä halua häneen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Koska järki ja tunne niin vahvasti kamppailivat keskenään, vierähti monta vuotta ja haluttomuus vaihtui suoranaiseksi inhoksi fyysistä kosketusta kohtaan. Siinä vaiheessa ei ollut enää mahdollista suhdetta jatkaa, koska en halunnut elää loppuelämääni ilman seksiä enkä vaatia sitä mieheltänikään. Ja kyllä, kävimme pariterapeutilla, seksuaaliterapeutilla, yksin ja yhdessä. Erohan siitä sitten lopulta tuli. Nykyinen mieheni (karski, särmikäs, miehekäs), vielä useamman vuoden yhdessäolonkin jälkeen keskellä arkea suukottelee, hellii, läpsii takapuolelle, puhuu sopivasti härkejä, pitää kurissa terävän kieleni, ei anna kävellä ylitseen mutta kunnioittaa ja kuuntelee mielipiteeni ja keskustelee. Korjaa autot, remontoi taloa, laittaa ruoan, tiskaa. On itsevarma ja miehekäs, herättää haluni ja hoitaa hommat sängyssä. Hänen kanssaan on oma naisellisuuteni ja seksuaalisuuteni puhjennut täyteen loistoonsa. Että eivät ne miehet ole pelkästään joko kilttejä ja kunnollisia tai täydellisiä renttuja, hieman voi siinäkin olla avarakatseisempi. Naiset (jopa äiditkin) ovat erilaisia ja lähtökohtaisesti heille soveltuvat kumppanit siis myös. Eikä se tee naisesta eikä miehestä sen huonompaa, jos luonne kaipaa hieman enemmän säpinää ja reippaampia otteita niin makuuhuoneessa kuin sen ulkopuolellakin.

  • Grow up sanoo:

    Ei saatana. Provo?? Toivottavasti.

    Nyt kuulkaa tässä ois hyytävää tositv-formaattia tiedossa: ”liian kiltin/hyvän/rauhallisen” miehen kanssa aviossa olevat naiset pariksi kuukaudeksi elämään särmikkään, miehekkään miehen kanssa.
    Siinä sitten kun se miehekäs mies ryyppää tai vetää ränniin omat ja naisen rahat, kulkee missä huvittaa kuin kollikissa ja tuo kotiin sukupuolitaudit sankkerista satiaisiin, kohtelee naista kuin kynnysmattoa ja ehkä jopa nyrkillä tempasee leegot vaihtoon, katsotaan, että joko se elämä kiltin miehen rinnalla alkaisi tuntua ainoalta oikealta, aikuiselta vaihtoehdolta.

    Ps: sielunkumppani?? Mitä sieniä sinäKIN olet syönyt?? Tuollaista ilmaisua käytettiin Anna ystävämme-kirjoissa, jotka julkaistiin EDELLISELLÄ VUOSISADALLA. Aikuistu, hyvä ihminen.

  • Perspektiiviä sanoo:

    Naiselle on toki oikeus tunteisiinsa, mutta kun lähdet etsimään villiä seksiä alkoholisoituneen narsistin kanssa, niin jätä hyvä ihminen lapset isälleen. Niille ei tuommoisesta vaihdosta mitään hyvää seuraa.

  • Milla sanoo:

    voi hyvä ihminen, itse kokeilin ne särmikkäät rentut ( mustasukkaisuutta väkivaltaa narsismia ja alkoholia) ja päädyin sitten kilttiin ja kunnolliseen jonka olen ”kouluttanut” mestariksi sängyssä ja näyttämään tunteensa, myös ne negatiiviset tarvittaessa. en vaihtais mistään hinnasta ja taistelen kynsin hampain jos joku meinaa viedä. intohimoa ja tarkoitusta voi hakea muualtakin kuin miehistä btw. tyytymättömyys kun lähtee aina meistä itsestämme, et sitä pysty pakenemaan vaan se kyllä seuraa mukana vaikka lähtisitkin.

  • hekuma sanoo:

    Lueppas nyt vaikka ens alkuun kommentit erolapsista tällä samaisella palstalla. Laitat nyt vaan ne omat halus taka-alalle on mun neuvo. Sä olet hankkinut lapset tähän maailmaan ja kun sulla ei ole ”kunnon syitä” lähteä heidän maailmaansa rikkomaan, niin hae apua ittelles, miten kestät arjen tylsyyttä.

  • Mimmi sanoo:

    Muista, että myös miehesi voi saada paljon kauniimman ja paremman naisen kuin sinä olet. Sellaisen, joka oikeasti arvostaa kaikkea mitä miehesi tekee, eikä vilkuile olkaansa yli ”parempia” vaihtoehtoja.
    Minulle kävi hyvä tuuri, sain aivan ihanan miehen ja loistavan isän lapsilleni. Arvostan sitä todella, sillä tiedän, että exäni ei ole vieläkään päässyt alkoholismistaan eroon ja todella säälin sitä pientä poikaa, joka sai isäkseen epäluotettavan kusipään. Onhan tietenkin exäni nyxällä varmasti jännitystä elämässä, kun ei tiedä tuleeko turpaan vai ei…

  • Katariina sanoo:

    Heh, onpas aika tuttua tarinaa omalta kohdaltani, tosin mukana oli kyllä ongelmiakin ja elämä kärjistyi asumuseroksi. Puolen vuoden harkinnan jälkeen palasimme yhteen ja voin sanoa, että kannatti! Kyllä arvostaa taas perhe-elämää, huomioivaa puolisoa ja elämänkumppania ihan eri tavalla. Tosin kasvattihan tuo miestäkin.

    Mutta voisin kyllä kehottaa katsomaan ensin peiliin, josko se tyytymättömyys onkin itsessä. Ei ole toisen tehtävä täyttää ja tyydyttää levotonta aukkoa sinussa, se täytyy tehdä itse. Älä riko koko perhettä oman levottomuutesi vuoksi. Hanki harrastuksia, missä pääset purkamaan energiaasi. Puhu terapeutille. Menkää miehen kanssa yhdessä terapiaan ja tehkää myös yhdessä jotain.

    Annatko sinä tilaa miehelle olla se mies, jota haluat? Osaatko olla nöyrä suhteessanne, suhtautua kunnioittavasti toisen tekoihin? Huomioitko itse häntä samalla tavalla, kuin hän sinua?

    Ei se elämän suuri rakkaus välttämättä pompsahda eteen jättämällä nykyisen, tasapainoisen, suhteen. Puntaroi, mitä muuta elämältä haluat, vaihda vaikka työpaikkaa, ammattia tai harrastuksia, jos olet muutosta vailla!

    P.s. Käske miehen tarkistuttaa testosteroniarvonsa…

  • Kaisa sanoo:

    Yksi sana; puhu! Mun mies yritti aikoinaan mun tossun alle ”ihan sama, sano sinä…”. Kaivoin sen sieltä pois ”eiku mä tahdon tietää SUN mielipiteen”. Nykyään se osaa jo riidelläkin. Ja on taatusti samasta puusta veistetty ku sunkin mies…

  • Päivi sanoo:

    Ja unohdin sanoa vielä sen, että jos olet tyytymätön ja levoton, niin kannattaa tarkastella omaa elämää ihan kokonaisuutena eikä mennä suinpäin syyttämään parisuhdetta siitä tyytymättömyydestä. Muuta omia asenteitasi ja ajatuksiasi elämää kohtaan, mittaa omia arvosi ja suhdetta muihin ihmisiin ja etsi kohtia, joissa itselläsi olisi kehittymisen varaa. Jos kaipaat muutosta niin muutos lähtee kyllä aina sinusta. Mitä pitäisi tspahtua että ymmärtäisit perheesi arvon?

    • Leijonaemo sanoo:

      Päivi on niin asian ytimessä. Ylipäätään ihmettelen pienten lasten äitien itsekkyyttä, mihin tuntuu tänä päivänä törmäävän jatkuvasti. Totuus kun vain on se, että kun niitä lapsia hankitaan ja he ovat pieniä, niin silloin ne lasten tarpeet laitetaan omien tarpeiden edelle. En sano, että miksikään marttyyriksi on tarvetta ryhtyä, mutta tietyt osa-alueet aikuisen elämässä voi hetkeksi aikaa jäädä vähemmällekin huomiolle. Pikkulapsi aika on tavattoman lyhyt ja ei aikaakaan, kun jo lentävät pesästä. Koittakaa hyvät naiset yrittää nauttia tuosta tavattoman ainutkertaisesta ajanjaksosta elämässänne, antakaa poikasille vahvat siivet, jotka kantavat läpi elämän.

  • Päivi sanoo:

    Oletko varma, Charlotte, että pärjäisit sellaisen särmikkään ja karismaattisen pomottajan kanssa? Kaikenlaisissa seksuaalifantasioissa varmasti pärjäät, mutta in real life? Kehotan pitäytymään fantasiatasolla. Oikeessa maailmassa en lähtis pilaamaan omaani ja lasteni elämää jollain kaipparilla, joka on mahdollisesti karismaattinen ja särmikäs ja sit tulee lista MUITA ominaisuuksia, joita en haluakaan. Sellasta turvallista tappelijaa ei katsos löydy. Miten olis pitkällä aikavälillä kumppanina täysin ennalta-arvaamaton, itsekäs, epäluotettava ja määräilevä panomies? Tietty, jos haluaa sellasen suhteen, niin kyllä näitä kusipäitä löytyy pilvin pimein nettipalstoilta. On aina joku todella hyvä syy miksi he ovat tarjolla! Yleensä kukaan normijärkellä varustettu nainen ei koske tällasiin pitkällä tikullakaan. Kuuntele itseäsi nyt ja mieti, millasia kompromisseja haluat tehdä parisuhteen kanssa? Kannattaisko panostaa siihen komistukseen, joka palvoo maata jalkojesi allla? Jos saisit sieltä sitä villiä seksiä mitä kaipaat? Ja jos haluat draamaa parisihteeseen niin ala riitelemään. Mäkin oon saanut monesti mun kiltin ja rauhallisen mieheni vetämään kunnon pultit kun oon ollut tarpeeks veemäinen akka. Sä et Charlotte yritä tarpeeksi tän nykyisesi kanssa. Toki jos sä käyttäydyt tarpeeksi huonosti, se palvojakin voi häipyä (!) ja kolmen lapsen yksinhuoltajana pääset kokemaan sinkkumarkkinoiden ihanuuden. Tai sitten jatkat nykyiseen mallliin ja flirttailet sun ex-heilojen kanssa somessa, muista vaan se, että sekin on vain itsepetosta. Flirttailisit sen sun miehen kanssa saman verran niin siitä saattaisi olla sulle vähän pitkäkestoisempaa hyötyä…

  • Leijonaemo sanoo:

    Nyt on kyllä pakko kommentoida ja valitettavasti tästä ei tule mitään pään silittelyä Charlotelle. Olisit hyvä nainen pysynyt sinkkuna ja jättänyt ainakin nuo lapsiraukat tekemättä! Ei liene heidän syytään, että äitinsä tuntuu olevan nainen, joka ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä käsissään on: kultakimpale. Maailmaa nähneenä ja kokeneena saanen sanoa, että tuollaiset miehet ovat harvassa. Ja se karskimpi ja särmempi mies, joka kyykyttää naistansa lakkaa naurattamasta todella pian. Varsinkin tuollaista kermapersettä, joka ei osaa arvostaa hyvääkään, kun sen on käsiinsä saanut. Itsekäs saa olla, mutta mielestäni tässä se saa jo kohtuuttomat mittasuhteet! Miten kolmen pienen lapsen äiti edes voi miettiä lastensa jättämistä villimpien seksiseikkailujen takia?! Ja sitten on maailma pullollaan naisia, jotka eivät voi saada lapsia ja naisia joita hakataan kotona yön pimeinä tunteina. En tiedä oliko charloten kirjoitus pelkkä provo, mutta kyllä ainakin tämän äiti-ihmisen sapen sai kiehumaan. Ja jos tuo kirjoitus on totta, niin kyllä olemme todellakin kohdanneet sen huonoimman äidin. Hyhhyh.