Kun mummo hoitaa vain toisen lapsensa lapsia
Huono Äiti sai avautumisen:
”Mitä tehdä tilanteelle, jossa toinen sisarus perheineen on valjastanut mummin, eli yhteisen äitimme, 24/7 lastenhoitajaksi? Iso perhe, paljon menoja ja harrastuksia, ruuhkavuodet sekä lapsilla että vanhemmilla. Tämä on johtanut siihen, että eläkkeellä oleva mummi on valjastettu perheen ”kolmanneksi vanhemmaksi”, joka tulee kun käsketään, venyttää päivää tarvittaessa iltamyöhään, kuskaa ja noutaa.
Äitini ei voi suunnitella mitään omia tekemisiä kun ei tiedä milloin siskollani on taas joku ”pakollinen” meno työpäivän jälkeen tai viikonloppuna ja valittaa asiasta sitten minulle. Syytön minä tähän älyttömään kuvioon olen. Itse hänen pitäisi laittaa rajat tälle hyväksikäytölle.
Tunnustan kyllä, että minua korpeaa se, että minunkin lapseni haluaisivat nähdä mummiaan ja viettää aikaa hänen kanssaan. Tämä ei kuitenkaan koskaan toteudu, kun ”en voi luvata varmaksi jos pitää mennä vahtimaan X:n lapsia”.
Nimimerkki Mikäs neuvoksi?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Siinä vaiheessa kun lapsenlapset syntyy, olisi hyvä sopia alustavasti kuinka paljon isovanhemmilla on halua/voimia auttaa lastenhoidossa. Omalle elämälle on jäätävä aikaa.
Lapset sokeutuvat avun määrään. Olettavat että isovanhemmat hoitaa lapsenlapsia kuten heitä aikanaan.
Jämäkkyyttä tarvitaan.
Itse olen mummo ja kyllä sitä voi ihan itse sanoa etten ole vain sitä varten että huolehdin alituisesti lasten lapsista. Vaan voi laittaa jo omat menot ja tarpeet etusijalle.
Epäoikeudenmukainen mummo näillä kerrotulla tiedoilla. Jos tietäisi enemmän taustoista, niin kommenttini voisi olla toisenlainen.
Jospa menisitte muutaman kerran tähän siskon huusholliin mummoa tapaamaan. Sanotte että kun mummoa muuten näe.Olisiko siitä apua
Sama meno mieheni siskolla. Anoppi hoitaa lapsenlapsia, anoppi hoitaa talouden aikuisia, anoppi myös rakentaa, hoitaa taloutta, kuskaa ja maksaa. Anoppi oli myös synnytyksessä mukana kun isä oli lasten kanssa kotona. Mielestäni ihan kipeä kuvio! Meidän perheessä talouden ja lapset hoidamme arjessa itse. Lapsenvahti kyllä saadaan kun tarvitaan, mutta harvoin käytetty. Nyt eletään lapsiperhe arkea töineen kaikkineen ja kohta huomataan, ettei niitä muksuja juuri näy
Minä olen mommo poikani 3 tytölle ja tyttäreni pojalle. Autan heitä molempia silloin kun he sitä tarvitsevat ja pyytävät. Mutta minä itse järjestän lastenlapsilleni yhteistä päivä ja yöpymisiä mommon luona, tai vuorotellen heidän kotonaan. Ajelemme milloin linjurilla tai lunalla, leikimme ja syömme. Silloin ei kenenkää tarvitse olla ulkopuolella ja tuntea epäoikeudenmukaisuutta. Se on paljonkin meistä mommoista kiinni miten me annamme aikaamme lastemme perheille. Sen tulisi olla tasapuolista ja oikeuden mukaista niin että kaikilla olisi hyvä mieli.
Minä itse olen mommo poikani kolmelle tytölle, ja tyttäreni pojalle. Hyvin harvoin he tarvitsevat apua
Niin tämä vaikuttaa tosi vakavalta. Mommo on Itse nyt kiinni tässä oravan pyörässä kun tuntee että häntä todella tarvitaan eikä huomaa että tämä on röyhkeää hyväksi käyttöä. Puhuminen olisi paras asia sillä se voi vielä avata mommon silmät näkemään totuuden siitä että hänellä on muitakin lapsenlapsia ympärillään ja ehkä hän ymmärtää vielä vetää jarrut päälle. Puhuminen myös siskosi kanssa olisi tärkeää, sillä hän on teidän molempien Äiti, häntä tulisi säätää kovalta paineelta, hän kun on tehnyt jo omansa teidän kanssa. Nyt tulisi mommon saada elää rauhassa ilman stressiä joka kuluttaa vanhaa ihmistä ja vie hänet ennen aikaiseen hautaan. Mitä te sitten teette?
Aina ei keskustelukaan auta.
Itse myös elänyt kolmen lapsen totaaliyksinhuoltajana tilanteessa jossa mummu(äitini) ottanut sisarusteni (varsinkin sisarpuoleni) lapsia hoitoon melkeinpä milloin vaan ovat hengähdystaukoa tarvinneet tai muuten vaan heillä jotain menoa tai tarvetta ollut. Ja siis heidänkin perheessä kummatkin vanhemmat.
Ja minun on sitten pitänyt kuunnella ja myötäelää kuin olisin itsekin mummu, vähän kuin kaksi mummua soittelisi toisilleen ja keskustelisivat keskenään lapsenlapsistaan jotka olivat kylässä/hoidossa.
Melkein parinkymmenen vuoden jälkeen tuli itsellä mitta täyteen ja uskalsin ottaa asian esille äitini kanssa. Loukkaantui syvästi eikä ole sen jälkeen mitään kuulunutkaan..
Lapseni kaikki jo aikuisia, mutta kyllä on jättänyt itselle syvän epäoikeudenmukaisuutta kokeneen tunteen.
On myös niitä vanhempia jotka kieltää mummon omilta lapsiltaan kokonaan
Suo siellä vetelä täällä.
Tuttu juttu. Äitini hoiti yhden sisareni yhtä lasta lapsen 7-vuotiaaksi asti. Äitini kuoltua hänellä oli etuoikeus saada pesästä mitä hän halusi koska oli läheisin. Eniten minua harmitti että lapsilleni hänellä ei ollut koskaan aikaa koska hän oli aina niin väsynyt.
Omat lapseni, kaksi nyt jo melkein täysi-ikäistä, olivat äidilläni hoidossa tosi harvoin. Hän oli siihen aikaan työssäkäyvä ihminen ja vapaa-aikana touhusi myös omia juttujaan. Tekivät kyllä yhdessä lastenlasten kanssa välillä kivoja teatterireissuja ym.
Ei todellakaan käynyt mielessä vaatia häneltä jatkuvaa apua ja sen tajusivat kaksi minun siskoanikin.
Sen sijaan kävimme useasti hänellä kylässä lasten kanssa ja aina oltiin tervetulleita.
Ei ne isovanhemmat mitään päätoimisia lastenhoitajia ole. Silti äitimme rakastaa ja arvostaa kaikkia 10 lastenlastaan yhtä paljon.
Jos niitä lapsia tekee, pitäisi niistä yrittää myös itse selviytyä.
Kaikki lapsenlapset tarvii isoäitiä,.
Isoäiti pitää tehdä selväksi, että kaikki lapset ovat tasavertaisia.
Ei saa suostua hyväksi käytetyksi
vain toisen perheen kanssa.
Olen mummo myös ja sanoisin että lapsissa on niin paljon eroa että jos kaikki lapsenlapset tulee vaikea laittaa ruokaa joka kaikille kelpaa.Löytyykö jääkaapista mistä voi laittaa ruokaa?
Komentaminen miniöiden puolelta voi rajata lasten hoitoa myös.
Aloittaja totesi että äiti valittaa tilannetta hänelle ,”syytön hän on tähän tilanteeseen ”.
Hän ei ole syytön. Äiti on mahdollistaja. Hän jostain syystä toimii niin, että tytär perheineen on tilanteessa, missä riippuvuudet ylläpitää kierrettä. Missä jokaiselle osalliselle loppupeleissä jää tulos, mikä ei rakenna onnellista loppua.
Hajottaa, ei rakenna.
Mitä tehdä. Ainakin yrittää keskustella, väliintulolla kertoa mitä toivoo ja mihin ei enää suostu, vaikka välit menisi.
Toki emme tiedä, mikä on kenenkin osallisen kokema todellisuus. Onko siskolla jotain, mitä ei äiti kerro tai tiedä, mikä on avunsaajan perheen todellinen tilanne vai kyseessä silkkaa suosimista, mikä on todella väärin ja kuvottavaakin.
Näin kuitenkin aloittaja kokee ja tästä on hyvä lähteä väliintuloon. Siitä sitten lähdetään parempaa perhesuhdetta rakentamaan.
Kaikki osapuolet rohkeasti saman pöydän ääreen. Avointa ja rehellistä keskustelua. Ehkä joku ulkopuolinen olis hyvä olla paikalla, mieluummin puolueeton ammattilainen. On aika äidin/siis mummon saDa elää omaa elämääkin. Väsyy ennen aikojaan. Peiliin katsottava jokaisen, ja mennä itseensä. Todella, tasapuolisuus ehdottomasti ja kiireesti. Ja antakaa Te mummolle hyvää palautetta ja LOMAA!
Katkeruus ja kateus tuntuu syövän useampia ja kyvyttömyys nähdä kolikon toinen puoli.
Esimerkiksi mummilla 2 lasta, tytär ja poika.
Lapsilla molemmilla 2 lasta.
Pojan perhe 2 aikuisen talous ja miniän vanhemmat terveet eläkkeelle jäävät varakkaat vanhemmat.
Tyttären perheessä mies rakastui toiseen naiseen ja hylkäsi perheensä, Kirjaimellisesti. Ei suostu lapsiaan tapaamaan kuin kerran pari kuukaudessa. Ja tietysti tekee elatusavun maksun kiusallaan kuukauden kahden myöhässä kun elämä on niin kallista, vaikka hyvä tuloinen on.
Miehen sukukunta asuu toisella puolen Suomea, joten ei apua ole tarjolla saati pyydetty.
Tytär, hyvä vakituinen työ. Lapset alle koulu-ikäiset, päiväkodissa.
Sairastelua ja äidin lähes uupuminen sai mummun havahtumaan.
Mikään palkka tai parisuhde, asunto ei korvaa jos rikottu perhe kärsii ja sellaista perintöä ei kenenkään tarvitse kärsiä.
Ratkaisuksi tuli yksinelävän mummun muutto lähemmäs avun tarvitsijoita.
Kannattaako kenenkään kadehtia perhettä, jonka luona mummu käy useammin?
Tottakai mummu hoitaa pojankin lapsia kun tulevat ja mikäpä mukavampi kun lapset yhdessä mummun kanssa aikaa on ja elää.
Miniänkin vanhemmat ovat usein auttamassa tyttärensä perhettä joten ei mistään ole pulaa ja tarvetta vaan kumma kyllä, vihjauksia piikkeineen tulee…
Olen jo vanhempani hoitanut ja työni jättänyt kun suurempi katastrofi kolkutteli ovelle.
Tyttärtäni lohduttanut että älä välitä, päivä kerrallaan ja lapset kasvaa nopeasti. Tämän tärkeämpää elämänvaihetta ei ole, minä jaksan kyllä kun näen miten pieni perhe vahvistuu ja vaikeudet voitetaan yhdessä.
Minä en tuhlaa voimavarojani ihmissuhteisiin, mitkä syö ja kuluttaa kokijoitaan ilman että kehitystä ja tahtoa tapahtuu.
En mammonaa itseisarvona pidä.
Sillä on vain välinearvo, joka ei koskaan korvaa rakkautta ja kykyä myötätuntoon.
Ymmärrän vaikken hyväksy, mikäli perusteettomasti mummut ( miksei papatkin) suosivat vääryydellä jotain lastaan ja heidän perheitään.
Meillä tilanne on nyt näin ja näillä mennään.
Asioilla on taipumus järjestyä ja hyvällä tahdolla eteenpäin pyrkiessä enemminkin.
Voi kun ihmiset todella istuisivat alas miettimään, kuinka monta lasta he jaksavat hoitaa – se ei todellakaan ole edellisen sukupolven työ. Olen onnellinen vela, ilman ruuhkavuosia. Omaa aikaa ja rauhaa on.
Minulta aina kysytään.sopiiko pitää lapsia yleensä sopii
Mummona oleminen on kivaa kun saa päättää itse koska ottaa lapset ja koska ei ,täytyy vain osata pitää päänsä eikä suostua aina kaitsemaan kun äidillä on menoja .Me mummit olemme jo hoitaneet ja kasvattaneet omamme lapsien täytyisi ymmärtää ettei sitä aina jaksa kun ikää tulee .pitää opetella sanomaan ei käy nyt.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi.