Koira vai avioliitto?
Onko perheessäsi tunkua? Tuntuuko, että lemmikit (ja lapset – sorry) kiilaavat parisuhteen tielle? Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilan koiramaisen komediallinen Sylvia on näytelmä, joka kannattaa katsoa tässäkin mielessä.
Lemmikit ovat monen mielestä suloisia ja kuuluvat perheeseen. Joo. Mutta sekin on totta, että uusi perheenjäsen mullistaa elämän; erityisesti koira – ainakin tässä näytelmässä. Ja kokemusta on myös elävästä elämästä. “Suloinen” rekkuraukka saa lähes koko parisuhteen raiteiltaan! Näytelmässä kävi nimittäin niin, että koiran halusi mies, ei nainen. Tuntuuko tutulta?
Amerikkalaisen A. R. Gurneyn Sylvia (1995) kertoo keski-ikäisestä new yorkilaisesta avioparista Gregistä (Jari Pehkonen) ja Katesta (Heidi Herala), jotka elävät kahden aikuisen auvoista cityelämää lasten muutettua pois kotoa. Nyt jos koskaan lukioajoista asti yhdessä olleella pariskunnalla on aikaa panostaa uraan ja kahdenkeskeiseen aikaan. Ihanaa! Vai onko sittenkään? Luvassa on todellista draamaa ja tahtojen taistelua, kun Greg saapuu kotiin täysin varoittamatta Sylvia-koiran (Elina Aalto) kanssa. Vaimopa ei koirasta innostukaan! Ja sotku on valmis.
Vaimo syyttää äkillistä koirahankintaa viidenkympin kriisillä ja yrittää puhua miehelleen järkeä. Ei mene jakeluun. Sylvia on tässä perheessä nyt number one.
On varmasti hyvin tyypilistä, että aina ei tule kysyttyä sitä uutta mattoa tai lamppua ostaessa puolison mielipidettä, mutta että koira! Se on sentään vähän isompi juttu! Vai mitä olet mieltä?
Mies ei ymmärrä, vaan jatkaa koiravillistystään ja lepertelee isäntäänsä jumaloivalle koiralle, joka on kiilannut perheessä ykköspaikalle. Jopa pariterapiassa lemmikki on osa aviokriisiä; inhimillistetty Sylvia-koira on miehen puheenaiheena, vaikka terapeutti luulee puhuvansa vaimosta. Lopulta myös terapeutti tarvitsee psykologia!
Riemastuttavan ja viisaan komedian koirana taituroi koiran maailmaan, kieleen ja sielunelämään todella taidokkaasti tutustunut Elina Aalto. Täydet pisteet Elinalle, sillä tämä oli todella haastava roolisuoritus! Katsoessa jopa hetkellisesti unohti, että Elina on oikeasti ihminen, ei koira. En paljasta juonenkäänteistä enempää, niin koko “totuus” ei paljastu ennen aikojaan. Menkää katsomaan ja kokekaa itse.
Kolmiodraaman muissa rooleissa nähdään Heidi Herala, Jari Pehkonen, Pertti Koivula ja Aino Seppo. Sylvian on suomentanut Riikka Takala ja sen on ohjannut Kari Rentola. Lavastuksen ja puvut on suunnitellut Katariina Kirjavainen. Valosuunnittelusta vastaa Teppo Saarinen ja äänisuunnittelusta Ari-Pekka Saarikko. Naamioinnin ja kampaukset on suunnitellut Aino Hyttinen.
Tämä koiramainen teatteri-ilta sopii koirallisille tai koirattomille aikuisille katsojille. Vuf!
Ensi-ilta oli 6.4.2016 Studio Pasilassa
Huonon Äidin mies ja koira -viikkojen kunniaksi Huono Äiti arpoo Sinulle ja ystävällesi liput Sylviaan viihtymään!! Mitä pitää tehdä? Noo, kirjoita tämän kommenttina vaikka ihan mitä vaan tai koira tai mies – tärkeintä on jättää sellainen sähköpostiosoite, josta saan Sinut kiinni – ettei tarvii kissoja ja koiria voittajan jäljitykseen. Onnea arvontaan!!
PS. Tämä on kaupallinen yhteistyö Helsingin Kaupunginteatterin kanssa.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Story of my life
Koirakaveri
Saattaa olla hauska…
Ihana aihe!! varmasti hyvä näytelmä.
Koirat on parhaita 😀
Koira