Hoitajan terveiset pienten puolelta, osa 2
Pienten puolella työskentelevä hoitaja sai kommenteillaan varsinaisen myrskyn aikaan Huonon Äidin nettisivulla – kävijöitä on tällä viikolla kohta liki 40 tuhatta. Kommentteja nyt 86:Moni on epäillyt hoitajaa hulluksi liioittelijaksi tai kokonaan keksityksi jutuksi. Näin ei kyllä ole. Olen tuntenut hänet todella kauan ja hän kertoi asiat kuten hän ne kokee. Minusta on tärkeää tuoda esiin asioiden nurjiakin puolia siitä huolimatta, että se voi tuntua todella epämukavalta, minusta, sinusta, meistä. Kommenteissa on todella hyviä pointteja, kannattaa vilkaista.
Kun lapsi on hoidossa kodin ulkopuolella, lapsen saama kohtelu riippuu kokonaan päivähoidon johtajasta ja henkilökunnan asenteesta. On ihania paikkoja, joissa hoitajat eivät lopu työtaakkansa alle ja jaksavat olla ihania lapsille aamusta iltaan. Ja on paikkoja, joihin ei oteta sijaisia ja joissa hoitajat tekevät työtään oman jaksamisensa äärirajoilla. Nythän on muistettava, että myös hoitajilla on oma elämä ja omat lapset.
Silti lapsen tulee olla kaiken tärkein. Tässä kohtaa tulee esiin se villakoiran ydin – miten taataan se, että vanhemmat voivat luottaa lapsensa saavan hyvää hoitoa. Vanhusten hoitajatakuusta puhutaan, kuka puhuu lastenhoitotakuusta? Haastattelemaani hoitajaa lainaten: ”Vanhemmilla ei ole mitään käsitystä päiväkotien arjesta sillä perusteella, mitä he näkevät hoitopaikan ovella aamulla ja illalla saati joulujuhlissa. Arki on ihan muuta.”
En halua ottaa vanhuksilta mitään pois vaan kääntää keskustelua myös pienten suuntaan. Koska ihan kohta me olemme vanhuksina odottamassa hyvää kohtelua aikuistuneilta tämän päivän lapsilta. Tämä pohdiskelu ei johdu pyrkimisestä mihinkään poliittiseen virkaan vaan on vain arkiajattelua sen jälkeen kun kuulin hoitajan työpäivästä ja lasten päivästä erään päiväkodin pienten puolella.
Keskustellaan! Ps. Ihan turha sitten linkittää mitään kunnallisvaalimainoksia tänne, sensuuri on armoton. Hymiö.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
”Kun lapsi on hoidossa kodin ulkopuolella, lapsen saama kohtelu riippuu kokonaan päivähoidon johtajasta ja henkilökunnan asenteesta.”
Nii-in, ja kun lapsi on kotihoidossa, ihan yhtä lailla lapsi on vanhempansa ”armoilla”, ja hänen saamansa kohtelu riippuu kokonaan vanhemmista. Ei kaikki vanhemmatkaan ole täydellisiä, tai ”oikealla alalla”…
OiVarmasti on totta tuo arki joissakin päiväkodeissa… Niinkun on totta arki meillä eräässä vanhustenhoitolaitoksessa jossa sijaisia ei oteta vaikka minimimitoitus jäisi reippaasti alle suosituksen. On kamala joutua hoitajana ajattelemaan esim. ”syötänkö huonosti nielevälle vanhukselle vain puolet pääruuasta ja jälkiruoan vai pelkän jälkiruoan tai pääruuan” kun kokoajan tiedostan että kärryssä odottaa vielä 15 toinen toistaan huonommin nielevää täydellisen autettavaa vanhuspotilasta ja aika on rajallista!! Hirvittävän suuren vastuun alla me hoitotyötä tekevät ihmiset ollaan, hoidettiin sitten vanhoja ja sairaita tai pieniä ja avuttomia…
Molemmat ovat niin puolustuskyvyttömiä ja meidän armoilla että todella toivon ja rukoilen että oikeanlaiset ihmiset heitä hoitavat, paineen alaisina. Niin ei ikävä kyllä aina ole… Ei. 🙁
Hyvin tiivistetty Huono Äiti. Suomesta löytyy taatusti päiväkoteja ja perhepäivähoitajia sekä myöskin meitä vanhempia laidasta laitaan. Ekaksi toivoisin, että me vanhemmat voitaisiin hyväksyä se, että lasten kotonahoitaminen tai hoitoonvieminen on jokaisen perheen oma päätös mikä on tehty heidän olosuhteidensa takia ja pitäisi yrittää olla haukkumatta muita heidän erilaisista päätöksistään.
Omat lapseni olivat noin 10 v sitten sekä kotihoidossa, päiväkodissa, että perhepäivähoitajalla. Meillä oli paljon ongelmia juuri siitä, että poika joutui nukkumaan päiväkodissa eikä sitten nukkunut illalla/yöllä. Vihdoin saimme järjestettyä asian niin, että poika oli nukkumatiloissa niin kauan kun muut olivat nukahtaneet jonka jälkeen pääsi leikkimään rauhassa itsekseen. Lto:t olivat sitä mieltä, että alla kouluikäisen pitää nukkua päiväunet. Tärkeintä mun mielestä on se, että lapsi saa nukkua hyvät yöunet ja JOS päivällä nukuttaa niin sitten saa ottaa torkut. Kaikki lapset ovat omanlaisiaan, onneksi 🙂
Perhepäivähoitojuttuna selvisi vasta vuosia myöhemmin, että pihamaalla juoksenteli aina naapurista karannut pikkuinen koira joka kävi näykkimässä poikaa pehvasta, ja minä kun ihmettelin miksi poika ei enää tykännyt koirista…. Mitään jälkiä ei kyllä jäänyt, paitsi niitä henkisiä 🙁
Kertaakaan en ole katunut niitä vuosia mitkä vietin lasteni kanssa, vaikka ne olivat välillä raskaita. Itse arvostan suunnattomasti omaa äitiäni joka palasi takaisin kotiäidiksi kun en sopeutunut päiväkotielämään. Ja omat lapseni nyt jo pitkälle murkkuikäiset muistelevat hyvällä sitä että olen ollut lähellä/käytettävissä.