Ensi vuonna aion olla enemmän onnellinen

Jotkut meistä syntyvät onnellisten tähtien alla. Jotkut syntyvät enemmän onnettomien tähtien alla. Kaikki meistä tavoittelevat onnea ja useimmiten luulemme onnen tulevan itsemme ulkopuolelta – ihmissuhteesta, matkoista, työstä, rahasta, ulkonäöstä jne. Onnellisuuden ja onnettomuuden välimaastossa tallaavat tavalliset tallaajat, joiden elämä lipuu ohi suu viivana. Olen aika usein sellainen ihminen ja ensi vuonna yritän olla sitä vähemmän:

Vuonna 2016 aion kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

En valita kuin totisen paikan tullen. Totisiksi paikoisi lasketaan vakavat sairastumiset ja onnettomuudet tai todella pöyristyttävä väärinkohtelu. Totinen paikka ei ole esimerkiksi se, että saan kaupassa omasta mielestäni vääränlaista asiakaspalvelua.

Saan vähemmän raivareita. Nyt on korkein aika oppia laskemaan sataan. Pitää opetella uudestaan se konsti, jota käytin koulussa kun oikein alkoi naurattamaan: työnsin kynnet syvälle reisiin ja johan kikatus loppui. Ehkä sama päätee raivoamiseen?

Pidän yhteyttä ystäviin. Ystävillä tässä yhteydessä tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät tuomitse, eivät juoruile eivätkä tahdo toisille pahaa. Ystäviksi ei tässä kohtaa lasketa henkilöitä, joilla on koko ajan kaikki asiat päin persausta. Sitä ei jaksa kovin pitkään, sen valituksen kuuntelua. Siitä on muuten täällä ennenkin kirjoitettu sanenen jos toinenkin.

Siivoan joka päivä yhden hyllyn. Yksi hylly päivässä on hyvä tahti päästä eroon materiaalisesta kuonasta, joka rasittaa vapaata aivotoimintaa.

Liikun ja syön paremmin. Joo joo, tää on aina tätä samaa, mutta jotainhan on tehtävä tilanteelle, jossa otan yleensä ensimmäisen palan suuhuni noin klo 12. Pitää todella ryhdistäytyä, koska elämä on lyhyt ja huonot elämäntavat lyhentävät sitä entisestään. Tämä elämä jotenkin aina lipsuu tuohon huonon syömisen malliin, vaikka kuinka yrittää parannusta. Uskon tosissani, että se on onnen este tai ainakin hidaste. Samoin tasainen liikunnan harjoittaminen, se puhdistaa päätä ja sielua ja lisää onnellisuutta.

Sanon lapsille kiitos enkä pelkästään komenna heitä. Kiitos unohtuu suomalaisessa lasten kasvatuksessa usein, sen sijaan me
mäkätämme lapsillemme kuin viimeistä päivää. Yritän sanoa kiitos, kun lapsi tekee mitä pyydetään. Kiitos.

Aion nukkua enemmän ja paremmin. Miksi? Koska uni on uusi seksi, Darlings!

Jos ei näillä konsteilla ala onnellisuustila kohentua, ei sitten millään!

Millä konstilla sinä aiot kohentaa onnellisuutesi tilaa?

PS. Löysin kirjakaupasta kirjan The happiness project, jonka on kirjoittanut Gretchen Rubin. Sisällytän sen lukemisen uuteen onnellisuushankkeeseeni. Se lienee ilmestynyt myös suomeksi nimellä Onnellisuusprojekti.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.