Ei enää yökylää meille kiitos!
Huono Äiti sai avautumisen:
On tullut aika purkaa tuntoja eräästä asiasta, joka on alkanut kuormittaa perheemme viikonloppuja merkittävästi. Kyseessä on lasten yökyläilyt, ja tarkemmin sanottuna se, miten ne vaikuttavat koko perheen hyvinvointiin. Olen havainnut, että nämä yökyläilyt ovat muuttuneet jatkuvaksi stressin lähteeksi, ja koen tarvetta asettaa rajoja.
Aiemmin yökyläilyt olivat mukava ja odotettu tapahtuma lapselle. Ne tarjosivat tilaisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen ja leikkiin. Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Lapsi palaa yökylästä kotiin täysin yliväsyneenä ja ärtyneenä. Silmät ovat punaiset, vireystaso alhainen, ja pienimmätkin ärsykkeet laukaisevat kohtuuttomia reaktioita.
Tämä johtuu havaintojeni mukaan siitä, että yökylissä ei valvota riittävästi lasten nukkumaanmenoaikoja tai ruutuaikaa. Kymmenvuotiaat lapset käyttävät puhelimiaan läpi yön, mikä sekoittaa heidän unirytminsä täysin. Ymmärrän, että lasten valvominen voi olla haastavaa, mutta perusvalvonnan puute johtaa siihen, että lapsi valvoo aamuyön tunneille asti, mikä on haitallista heidän kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen.
Tämän seurauksena koko perheemme viikonloppu menee pilalle. Lapsen yliväsymys ja hermostuneisuus heijastuvat kaikkiin perheenjäseniin, ja positiivinen vapaa-ajan vietto muuttuu selviytymiseksi. Myös koulunkäynti kärsii, kun lapsi on maanantaina koulussa väsynyt ja keskittymiskyvytön.
Olen joutunut pohtimaan, mitä hauskaa tässä on, jos lopputulos on lapsen uupumus ja koko perheen stressi. En voi enää sallia tätä. Koen velvollisuudekseni suojella lapseni terveyttä ja hyvinvointia, ja siihen kuuluu myös riittävä uni ja lepo.
Tämän vuoksi aion keskustella lapseni kavereiden vanhempien kanssa ja asettaa selkeät rajat yökyläilyille. Jos yökyläilyn yhteydessä ei voida taata riittävää lepoa ja kohtuullisia nukkumaanmenoaikoja, joudun valitettavasti kieltämään yökyläilyt. Tämä päätös ei ole helppo, mutta se on mielestäni välttämätön perheemme hyvinvoinnin kannalta. En halua olla ”huono äiti”, mutta ensisijainen tehtäväni on huolehtia lapseni parhaasta.”
Nimim. Ja taas mennään
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 18 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meillä on lähes joka viikonloppu kylän lapsia yökyläilemässä. Meillä laitetaan 22 aikoihin nukkumaan ja jokaiselle taataan aamurauha 8 asti aamusta, eli ei ääntä lähteviä leikkejä siihen mennessä ja tämä on sopinut oikein hyvin. Enintään alakouluiköiset saavat meillä valvoa 24, mutta yleensäkin silmät menevät väkisin kiinni jo 22 aikaan.
Minä kyllä juttelen muiden lasteni kavereiden vanhempien kanssa kaikesta kasvatukseen liittyvästä. Uskonkin, että kyllä siellä myös toisessa kyläilypäässä kärsitään myös valvoneesta lapsesta, joten rohkeasti vaan asiasta keskustelua. ”Miten teidän lapset jaksaa seuraavan päivän valvomisen jälkeen? Meillä meni päivä ihan kiukutteluksi yms.
Huono äiti ei todellakaan murehtisi sitä, mitä tapahtuu siellä, mihin omat ”valtuudet” eivät yllä. Riskit ja vaaranpaikat ovat nykylapsille ihan erilaisia kuin omassa lapsuudessa.
Itse kehtaan ottaa puheeksi ikärajat ja peliajat lapsen mennessä. Kukaan lapsi tai hänen vanhempansa ei viime kädessä päätä minun lapselleni sopivasta sisällöstä tai peliajoista. Minä vanhempana joudun kantamaan vastuun ja seuraukset, valvoessani painajaisia näkevän lapsen kanssa tai kärsiessäni väsyneen ja kärttyisen lapsen kanssa.
Vanhemmuudessa vaikeinta on se ydintehtävän oteuttaminen, lapsen työntäminen epämukavuusalueelle. Se kun vaatii niin paljon sitä oleskelua siellä itseltäkin.
Vastuullisen ja rakastavan vahemman toimintaa sinulta. Aion ottaa mallia ja toimia samoin jatkossa.
Ihan oikea päätös.
Meillä on ollut samanlaisia kokemuksia. Pojan parhaan ystävän luona ruutuaikaa ei rajoiteta ja pelataan läpi yön.. Ovat kuitenkin vielä alakouluikäisiä. Meillä puolestaan kun ovat yötä, pelit laitetaan ajoissa kiinni ja katsotaan yhdessä elokuvaa. Yleensä se alkaa väsyttämään tarpeeksi ja lapset pääsevät ajoissa unille. Ärsyttää, kun monilla rajoja ei juurikaan ole, siksi lapseni ei usein yökyläilekään muualla. Useimmiten heillä on viikonloppuisin pelejä, eikä todellakaan voi yöpyä kaverin luona valvoen läpi yön ennen peliä..
Hyvä näkökulma. Oma nepsy-lapseni todella kuormittuu yökyläilyistä, puolin ja toisin ja isomman sisaren yökylävieraista. Yhtä yökylä yötä seuraa sitten kolme horror vuorokautta. Nyt lapsi itsekin huomannut, että yökylästä enemmän haittaa kun hyötyä, että parempi nähdä kavereita vain päivällä.
Samoin ärsyttävää olla se tiukkisäiti ja kukaan ei halua meille yökylään kun huolehdin, että lapsilla päät tyynyssä.
Aivan todella kuormittavaa ne seuraavat kolme vuorokautta koko perheelle kun on yhtenä yönä vaikka edes ”vähän valvottu”.
12- vuotias oli yökylässä kaverin luona, missä oli saanut valvoa aamu viiteen asti. Tuli aamulla kotiin ja paineli päiväksi nukkumaan. Pidä än huolen, että lapsi ei mene enää tällaisiin paikkoihin yökylään.
Samaa mieltä. Toiset vanhemmat kutsuu yökylään jatkuvasti, vähän tyyliin ettei tarvitse omaa lasta viihdyttää / hoitaa vaan se jää vieraan lapsen kontolle. Tai ei pystytä sanomaan omalle lapselle ei. Meillä lapsi 12 vyökyläilevät kavereilla n 5 kertaa vuodessa, ja vain sellaisilla, joiden vanhemmat tunnen. 6 v muutaman kerran. Serkku- ja mummulakylät tähän päälle.
Ihan täysin älytön juttu. Lapsesi on väsynyt hauskan viikonlopun jälkeen ja koet että ”Tämän seurauksena koko perheemme viikonloppu menee pilalle”. Kuulostaa hyvin itsekkäältä.
Jos lapsen perusasiat on kunnossa niin 1-3 kertaa kuukaudessa myöhään valvominen tuskin romuttaa hänen koko elämää. Ainakin minä pidän tärkeämpänä sitä että lapsi (toki ei nyt ihan kovin nuori) kokee toisinaan jotain jännää ja saa siitä myös itse oppia että valvominen vaatii veronsa. Ja nämä yökyläilyt ovat usein niitä joista lapset puhuvat vielä kauan kuinka kivaa oli valvoa myöhään.. oli jännää jne.. Teini-ikään kun tullaan niin unirytmi viivästyy joka tapauksessa. Kuulostaa lähinnä siltä että aikuiset eivät jaksa lapsen normaalia itsenäistymistä ja kasvamista ja sen aiheuttamia, lähinnä aikuisten mielestä pahoja ”ongelmia” ja kieltävät heiltä tärkeät kontaktit sen takia. Tämä yhteiskunta on liikaa paapomista nykyään. Kukaan ei kuole satunnaiseen valvomiseen. Antakaa nyt niitten lapsien oikeasti olla kokeilun ja seikkailunhaluisia ja välillä sääntöjä rikkovia lapsia. Ja jos alle teini-ikäinen niin puhelimiin saa aikarajat..
Omalla lapsella on puhelimessa lapsilukko, jokka menee kiinni klo 20:00 ja aukeaa klo 7 aamulla, viikonloppuisin klo 8.
Jos yökyläilykaveri viettää puhelimella aikaa 20 jälkeen, olen sanonut, että soittaa kotiin hyvät yöt ja sen jälkeen puhelin eteisen pöydälle. Jos vanhemmilla on keskellä yötä asiaa, soittavat minulle. Jos huoneesta kuuluu 23 jälkeen kikattelua, käyn sanomassa ja keskiyöllä se on jo ärähtämistä ja viimeistään tepsii. Eikä yleensä tarvitse kuin kerran tehdä selväksi, miten homma meillä menee ja jos niiden mukaan ei mennä, niin ei ole hetkeen tervetullut. Yhtään kaveria en ole joutunut laittamaan blokkiin kokonaan.
Myös meillä yökyläilyt on pääosin perjantaisin ja yhteensä kerran kuukaudessa korkeintaan, riippumatta kumminpäin menee.
Vastaavasti kun lapsi menee toisille yökylään, muistutetaan kyllä joka kerta, että ajoissa nukkumaan. Jos tulee takaisin niin että mentiin nukkumaan klo 4 niin sitten ei pidempään hetkeen sinne mennä yökylään. Oppivat molemmat osapuolet sillä sen, että yökylään ei pääse, jos se on täysin kontrolloimatonta. Vastaavasti sellaisen kaverin luo, jossa nukkumaanmeno tapahtuu ennen puoltayötä, voi päästää useamminkin.
Ainakin oma lapsi on sen oppinut ja koen että yökyläilyjä on riittävästi ettei koe jäävänsä paitsi mutta ne ei myöskään aiheuta mitään häiriötä normielämään.
On varmaan niitäkin, jotka yökyläilee joka viikonloppu ja valvoo kaiket yöt, mutta ei sellaisia tarvitse omana mittapuuna ”normaalista” pitää.
Ihmetyttää, että lapsi on tuon mukaan aina jonkun kaverin luona yökylässä. Ettekö itse ota kavereita yökylään? Silloinhan selviäisi helposti, miten yökyläilyt sujuu ja mikä lasta uuvuttaa.
Pitäiskö sille omalle pershedelmälle pitää pitkä puhuttelu. Jokainen on lopulta itse vastuusa tekemisestään, niin se 10v myös. Ei tarvita enää aikuista pyyhkimään takapuolta! Jos ei suoriudu yökyläilystä kotona sovittujen sääntöjen mukaan, niin sitten ei mene yökylään.
Ei kaikki välitä, mitä lapset hommaa. Miksi lasten pitäisi olla kokoajan yökylässä? Tunnetko ihmisiä kenelle annat lapsesi hoitoon? Kyllä itse olen ollut tarkka minne lapseni päästän.
Voihan lapsia ottaa kotiinsa, niin tietää mitä siellä hommataan. Kyllä mäkin sain ärähtää ennenkuin kännykkä meni yöllä kiinni useasta huomautuksesta huolimatta kaverilla.
Ihan kohtuullista, mutta en tiedä, kannattaako valittaa hoidosta, joka hyväntekeväisyyttä eikä mikään virallinen maksettu palvelu. Nykyään aikuiset ovat ihan nössöjä ja kyvyttömiä omiin aikuisten välisiin suhteisiin. Hyvä, jos edes tuntee lapsen kavereiden vanhempia, kun sekin tuntuu olevan valtionsalaisuus. Liian monet aikuiset ottavat muiden etunimeltä tuttuja lapsia kotiinsa hengaamaan, mutta eivät kanna vastuutaan vaivautumalla aina edes ilmoittamaan, että hei sun skidi on muuten täällä, oliko edes lupaa. Heti kun tulee joku ongelma ja kiista vanhemman kanssa, niin lasuja vaan heitellään perään. Kai ihmiset ovat niin viranomaisten pelottelemia, etteivät halua nykyään edes komentaa muiden lapsia, ettei saa itse syytöstä ilkeydestä. Joillain on itsellään lapsia enemmän kuin ehtii edes seurata, kuka on talossa ja kuka vielä jossain. Pahimmillaan yövieraslapsi on joillekin kiva lapsenvahti. Pitää edes jonkun lapsen tyytyväisenä. Valvokoot kunhan eivät hypi silmille. Joillekin perheille sopii se, jos lapset eivät herääkään ennen puolta päivää viikonloppuna. Jotkut kääntävät asian niin, että ei tarvitse tulla yöhoitoon, jos kehtaa valittaa siitä, mitäkä luonteeltaan vapaaehtoista heillekin. Hoida itse lapsesi. Jotkut eivät kehtaa sanoa suoraan sitä, jos tilanne rasittaa toisessakin perheessä. Voihan sen ottaa puheeksi tai keskustella vaan kotonaan omalle porukalle aiheuttamatta turhia vaatimuksia muualle. Kun tässä on seurannut ammatti-ihmistenkin touhua, niin ei ne lapset nuku käskystä aina edes ammattilaisten hoivissa. Ei edes vartijan ottein. Näkisitte, mitä lastensuojelunkin todellisuus on, että välillä siellä kutsutaan vartijaa ja poliisia, jos joku skidi saa megaraivarit jostain puhelimesta. Voihan ne puhelimet ja muut vempeleet ottaa pois väkisin, mutta siitä voi kehittyä uusi tilanne. Hupinsa sekin. Ammatti-ihminen voi olla ikävä viran puolesta, mutta en mä tiedä kuka normivanhempi jaksaa leikkiä kotonaan viikonloppuna jotain sosiaali-, terveys- ja kasvatusalaa ottaen riskin, että siitä tulee jokin tilanne. Sanot nyt vaan lapsellesi, ettei voi mennä yökylään ja kestät sen harmin, jos häntä harmittaa. Sitä kaveriperhettä tuskin kiinnostaa sinun laatupalaute hoidon tasosta. Mieti asia toisinpäin, jos joku tulisi teille yökylään ja valittaisi jälkikäteen, jos hoidon taso ja sisältö ei miellyttänyt. Katsoitte rontit televisiota kello 23 asti ja söitte poppareita. Nyt jonkun skidi kiljuu kotonaan mielipahaansa, että mä haluun kotonakin telkkarin, popparii, kun kaverikin saa valvoa aina pitkään. Niin varmaan.
Erittäin hyvä katsantokanta.
Itse tuntuu että sain aina kritiikkiä kun rajoitin yökyläilyä perheen ehdoilla jo 10v sitten.
Yleinen kunnia tuntuu olevan niillä jotka jatkuvasti päästävät ja ottavat lapsia yökylään riippumatta perheen omista menoista tai tuossa tapauksessa hyvinvoinnista.
Ei yökyläily ole mikään perusoikeus harva se viikonloppu.
Tämä on todella tärkeä ja hyvä avautuminen. Tässä kannattaa muistaa myös se, että lapsen ärtymys ja ”poissa tolaltaan” olo voi liittyä myös siihen, mitä kännyköillä on yöllä katsottu. On ollut tilanteita, missä on katsottu liian nuorena esim. pornoa yms ja aiheuttanut suurta ahdistusta liian nuorelle katsojalle. Olet Äiti aivan oikealla asialla.
Samaa mieltä. Yökyläilyt menevät liian lepsusti. On kivaa että jaksetaan ottaa kavereita yökylään, mutta saavat ne vähän miettimään onko siinä hauskuutta sitten jo liikaakin kun palautuminen kestää. Itse olen ratkaissut asian niin että yökyläilyt tapahtuvat perjantaisin, jolloin palautumista tehdään heti jo lauantai-illalla menemällä ajoissa maate. Sunnuntai hieman pelastuu jo tällä, mutta maanantaina on jo palauduttu kunnolla ja jaksetaan koulua käydä. Toki pidän myös vielä niin että joka viikonloppu ei ole yökyläilyjä, kerran max kaksi kertaa kuukaudessa.