Lapset ovat lapsia, mutta mitkä ovat heidän juhlaetikettinsä. Mitä voi odottaa käytökseltä kun ensin vedetään kakkuöverit?

Lastenjuhlista ei varmasti puutu ääntä tai sotkua se on vissin varma. Kuinka paljon riehumisesta voidaan laittaa huonon kasvatuksen piikkiin, kyselee nimimerkki Jäi vaivaamaan.

”Järjestimme tyttären synttärikutsut tässä viikko sitten ja niiden jäljiltä jäin pohtimaan onko uhmaikää olemassa vai onko se myös huonon kasvatuksen tulosta.

Vieraanamme oli isohko sukulaisjoukko, sekä omia että miehen puolelta, lisäksi hänen aikaisemman liiton lapsensa. Ikähaarukka oli 2-9 vuotiaita. Oli kummallista seurata vierestä miten lapset saivat mennä kahvipöytään maistelemaan tarjottavia ennen kuin olin antanut luvan. Huomautin asiasta lapsille, mutta he vain jatkoivat nokkavasti keksien nappaamista.

Kun otimme juhlakuvia, niin moni lapsista irvisteli kameralle tai peitti kasvonsa käsillään. Vanhempansa eivät saaneet heitä lopettamaan pelleilyään.

Osa lapsista pomppi sohvalla, vaikka jo juhlien alussa oli mainittu, että sohva on vain aikuisia varten. Yhden pienen villikon joutui äitinsä poistamaan sohvan reunalta, ja vastakaiku kuultiin varmasti naapuriin saakka.

Tytön huoneessa oli jatkuvasti jokin ihmeellinen riitatilanne päällä. Varsinkin samojen perheiden vesat eivät tuntuneet saaneen mitään jakamiseen ja kaverin huomioimiseen liittyvää kasvatusta, sillä he ottivat törkeästi toisiltaan kädestä ja palkkioksi sitten tukistelivat tai tönivät sisaruksiaan. Heidän äidit hytkyttelivät olkapäitään sanoen, että tämmöistä heillä on aina kotona. Ei kai nyt sentään!

Mieleeni jäi myös erään 3-vuotiaan pojan kohtaus kun hän oli kakannut vaippaansa ja isänsä kantoi pesuhuonetta kohti. Tämä lapsi huusi kuin hinaaja ja koitti käsillään osua kaikkeen matkan varrella, töni ovia ja potki isäänsä. Kyseessä oli kuitenkin jo reilusti yli kolmivuotias lapsi, jolta voisi odottaa parempaa käytöstä.

Vielä lähtiessä sain todistaa muutamaa pienimuotoista kaaostilannetta kun lapset ja aikuiset etsivät kenkiään eteisestä. Eräs pieni poika otti muiden ihmisten kenkiä ja heitteli niitä sisälle olohuoneeseen. Äitinsä koitti hieman estellä mutta naureskeli sitten vain ”että hän ei taida tahtoa juhlien päättyvän”.  Eiköhän sen aikuiset päätä.

Ulko-ovesta muutamat pienet lapset rynnivät pihatielle ja siitä autotielle, vanhemmat huutelivat heidän peräänsä mutta täysin ilman vaikutusta. Yksi pikkulapsista ei suostunut pukemaan takkia ylleen ja siitä kiukustuneena alkoi sylkemään meidän eteisen lattialle! Siinä vaiheessa en voinut muuta sanoa kuin, että jos ei osata käyttäytyä niin ensi kerralla ei voi tulla kylään.

Olen ihmeissäni, että onko tämä tosiaan normaalia käytöstä? Olemme aika harvoin viettäneet juhlia isolla porukalla ja noin monien lapsien kera, mutta jos näin on, niin kovin monia juhlia ei tulla pitämään tulevaisuudessakaan.”

Mitäs jos mies kasvattaisi lapset?

Mun vauva haluu kampauksen

Kolme villiä poikaa ja arviointivirhe

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Äiti järkyttyi lapsivieraiden käytöksestä”

  • somaliainternet sanoo:

    5/5

  • onnellinen mummu sanoo:

    Ei olla varmasti kovin paljon vierailtu lasten kanssa ystäväperheissä. Mikäli lapsi ei oppii jo ennen vuoden ikää kyläilemään ja liikumaan äidin kanssa ei hän opi käyttäytymistä. Koti ja kylä on eri asia, sen lapsi näkee myös äidin käytöksestä. Ainahan aikuinenkin puhuu kohteliaammin vieraille, kuin ehkä kotioloissa.
    Itselläni on seitsemän lasta, nyt jo aikuisia, mutta ei heidän kanssa ollut mitään ongelmia kyläilyssä. Aina he olivat kohteliaita ja sopuisia toisilleen. Minulla oli ystävä-perheitä, joissa vierailin ja kotonamme kävi vieraita usein. Tällä hetkellä lastenlapsia on saman verran ja he ovat aina iloisia serkku- ja ystävä tapaamisista, ilman mitään riitelyjä. Lapset viihtyvät, jos vanhemmillakin on hauskaa, ja aikuisetkin osallistuvat lasten kanssa olemiseen ja leikkimiseen.