Yrittäjän sateenkaareni kuoli eikä löytynyt kultaa
Huono Äiti sai avautumisen: Tiedättekö sen tunteen, kun olet laittanut kaiken peliin? Ajan, rahat, sydämen ja sielun. Unelma omasta yrityksestä, vapaudesta, itsensä toteuttamisesta. Minä tiedän. Ja nyt tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun se unelma kuolee. Ei tullut lottovoittoa, ei tullut menestystarinaa, ei tullut sitä Instagram-filtteröityä yrittäjyyttä, josta aina hehkutetaan. Tuli vain takki tyhjänä kortistoon.
Viimeiset vuodet ovat olleet yhtä vuoristorataa, mutta viimeinen vuosi oli se, joka kaatoi. Asiakkaat alkoivat säästää. Se näkyi heti palveluissani. Ensimmäisenä karsitaan aina ne ”turhat” menot, ja niin vain kävi, että minun tarjoamani palvelu putosi monen ostoskorista. Ymmärrän sen toki, tässä taloustilanteessa jokainen miettii, mihin rahansa laittaa. Mutta silti se kirpaisi.
Sitten tuli se eläkevakuutus. YEL. Yrittäjän eläkevakuutus. Se on kuin pakollinen paha, joka roikkuu niskassa ja paisuu paisumistaan. Työtuloa piti nostaa, ja sen myötä myös maksuja. Maksuja, jotka tuntuivat aivan käsittämättömän suurilta, kun tulovirta samaan aikaan kapeni. Olen miettinyt, kuka tämän järjestelmän on suunnitellut? Ei ainakaan kukaan yksinyrittäjä, joka yrittää kuukausi toisensa jälkeen saada perheen leivän pöytään ja samalla pitää yritystä hengissä. Se on niin absurdia, että pakolliset maksut vievät mehut juuri silloin, kun niitä tarvittaisiin eniten.
Olen miettinyt, että olisiko ollut parempi palkata joku? Voi juku, että olisin halunnutkin! Jakaisin mielelläni tätä taakkaa ja loisin työpaikan. Mutta palkata? Suomessa? Ei uskalla. Se on aivan liian iso riski. Työntekijän palkkaaminen tuo mukanaan niin valtavan määrän vastuuta, kuluja ja byrokratiaa, että yksinyrittäjä helposti tukehtuu siihen ajatukseenkin. Jos asiakasvirta hiipuu hetkeksikään, olet pulassa. Jos työntekijä sairastuu, maksat. Se on loputon suo, johon harva uskaltaa astua ilman valtavia puskurirahastoja.
Nyt minä olen sitten siinä tilanteessa. Takki aivan tyhjä. Ei voimia. Ei rahaa. Yrityksen ovella lukee ”suljettu”. . Lottovoittoa ei tullut, mutta velkaa jäi. Sen sijaan, että olisin luonut jotain menestyksekästä ja inspiroivaa, olenkin nyt kortistossa, yrittäen keksiä, mitä seuraavaksi.
Että sellainen tarina minun yrittäjätaipaleeltani. Ei mikään menestystarina, joita lehdissä kerrotaan. Enemmänkin varoittava esimerkki siitä, mihin hauraalla pohjalla oleva unelma voi kaatua. Seuraavaksi ehkä etsin sen palkkatyön. Hah mikä vitsi.
Nimim. Entinen yrittäjänainen
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 6 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kansa saa mitä tilaa, tällaisen hallituksen halusitte.
9 vuotta yksinyrittäjyyttä takana, helmikuun lopussa suljin ovet. Ei ollut enää järkeä jatkaa, eikä jaksamistakaan. Onneksi velat tuli maksuun, vuosi lisää niin olisi ollut toisin. Nyt työttömänä Kelan työmarkkinatuella koska työtulot eivät koskaan riittäneet Yrittäjien työttömyyskassan jäsenyyteen eikä Kelan toimeentulotukeen. En odota hengitystäni pidättäen kuka palkkaisi 60-vuotiaan…
Olisin halunnut jatkaa yrittäjänä työurani loppuun mutta kukaan tai mikään instanssi ei Suomessa ole pienyrittäjän puolella. Parempi vaihtoehto on näköjään saada meidätkin tukiensaajien joukkoon.
Vielä roikun. Syksyllä näkyvissä uusia tuulia, mutta jos ne eivät realisoidu. Lappu luukulle. Vaan taida niitä palkkatöitäkään löytyä ihan tuosta vaan.
Ei tässä maassa arvosteta niitä, jotka todella yhteiskuntaa pitää pystyssä. Korona aika osoitti jo sitä. Soittelin kelan ja työkkärin välillä ja kaiken vaivan jälkeen sain muutaman hassun satasen. Kuukausittain aina rumba uusiksi. Hullummaksi menee. Ei uskalla kohta enää tosiaan yrittää mitään.
Tukea yhteiskunnalta riittää Viking Linelle, UPM:lle ym suuryrityksille, mutta me yksin yrittävät naiset olemme suurin uhka verottajalle, eläkevakuutusyhtiöille jne. Onneksi voi kohta laittaa lapun luukulle.
Täällä sama edessä! Kituuttamalla ilman palkkaa yrittänyt pitää yritystä toiminnassa, mutta nyt ei enää pysty.