Tietenkin olen tehnyt enemmän kuin yhden virheen, lähemmäs varmasti kahta tuhatta. Mutta tämä yksi on mielessä nyt:

Karkin syönnistä nipottaminen.

Esikoisen kanssa harjoitin karkkihysteriaa ja kaikenlaista siihen liittyvää niuhotusta. En antanut hänen syödä karkkia eikä hänelle saanut tuoda karkkia kuin ehkä noin 3-vuotiaana. Muistan jopa niin häpeällisen tapahtuman, että olen sättinyt nyt jo edesmennyttä äitiäni siitä, että hän antoi lapselleni karkkiaskin. Vieläkin tunnen häpeän aallon pyyhkäisevän ylitseni. Tapella nyt jostain Muumi-askista, miten hukkaan heitettyä yhteistä aikaa se olikaan.

Lapseni siis kasvoi siihen, että hänen äitinsä piti hirvittävää mekkalaa siitä, ettei karkkia ole sopivaa syödä. Ja kuinkas sitten kävikään. Mukaan tuli muu todellisuus päiväkodissa, kavereilla, kylässä ja koulussa, jonne äidin säännöt eivät enää yltäneet. Lapsi pääsi kiinni kiellettyyn hedelmään ja ihastui pahanpäiväisesti. Karkista tuli tavoiteltua ihanuutta, joka maistui mielettömän hyvältä. Maistuu yhä, ihme, ettei ole reikiä.

Kuopuksen kanssa en jaksanut vääntää karkista tippaakaan. Hän sai alusta lähtien syödä karkkia jos sitä oli näköpiirissä, eikä hän ole joutunut koskaan kuuntelemaan mitään hammaspeikko/epäterveellisyyslitaniaa. Hän ei juurikaan ole tähän päivään mennessä kiinnittänyt karkkiin sen suurempaa huomiota, sen sijaan esikoinen pitää siitä erityisen paljon.

En minä ketään halua neuvoa, mutta se sanon, että älkää tehkö samaa virhettä. Helpommalla kuulkaa pääsee kun antaa kaikkea kohtuudella, ilman, että siitä tulee elämää suurempi asia. Tosin viinassa tulee sitten raja vastaan, mutta siitä sitten kirjoitellaan vissiin tuonnempana kun tuo vanhempi on vasta 10….

 

 

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Virheeni kasvattajana”

  • Laura sanoo:

    Muutama viikko sitten ”yllätin” 6kk vauvani nuoleskelevan jotain hedelmäkarkkia kummitätinsä (17v.) sylissä..
    Ennen tuota tapahtumaa ajattelin myös suojella lastani karkilta niin pitkään kuin mahdollista. Tosin kyllä nyt huomautin, että ei ihan vielä tarttis opettaa.. Ja lupaskin tämän olevan sellainen ainutkertainen juttu. Huh.

  • Mira sanoo:

    meillä ihan sama juttu, niuhotin poikeni (93 ja 96 syntyneet)karkinsyönnistä, kerran viikossa karkkipäivä.No nehän imivät kaikki karkit samalla hetkellä kun saivat ne ja olivat sokerihumalassa lopunpäivää.Kuopuksellani (05-syntynyt) tytöllä ei ole karkkipäivää määrätty. hän ei sitä juurikaan syö, nytkin Karkkikopassa karkkia.Ottaa siitä joskus kun huvittaa, eikä koskaan milloinkaan pussia kerrallaan. 🙂