Tämä pitää suhteen hengissä

Miksi jotkut pysyvät yhdessä vuosikymmenistä toiseen? On turha kuvitella, että siihen olisi olemassa resepti, jonka kopioimalla jokainen onnistuu. Mutta tämä on tutkittu: Huumorin sanotaan olevan hyvän parisuhteen salaisuus useista syistä.
Yhdessä nauraminen auttaa purkamaan stressiä ja jännitystä arjen kiireessä. Se toimii kuin luonnollinen stressipurkaja ja auttaa pitämään parisuhteen ilmapiirin rentona ja positiivisena.
Yhteinen huumorintaju luo tunteen yhteenkuuluvuudesta ja syventää pariskunnan välistä sidettä. Naureskelu yhdessä luo positiivisia muistoja ja vahvistaa emotionaalista yhteyttä.
Huumori voi toimia voimakkana välineenä konfliktitilanteissa. Se auttaa purkamaan jännitteitä, vähentää vakavuutta ja avaa oven kompromisseille.
Yhdessä nauraminen luo positiivisen ilmapiirin parisuhteeseen. Se auttaa unohtamaan pienet erimielisyydet ja keskittymään siihen, mikä parissa on hyvää.
Huumorin avulla voidaan ilmaista tunteita ja ajatuksia, jotka voivat olla vaikeita sanoittaa suoraan. Se voi olla hauska tapa käsitellä myös vakavampia asioita.
Yhdessä nauretut asiat jäävät mieleen ja luovat yhteisiä muistoja, jotka vahvistavat parisuhdetta.
Yhteinen huumorintaju osoittaa, että voi olla oma itsensä toisen kanssa. Se luo turvallisen tilan, jossa voi ilmaista itsensä ilman pelkoa tuomitsemisesta.
Huumori tuo arkeen piristystä ja auttaa näkemään asiat positiivisella tavalla. Se voi tehdä myös haastavista tilanteista helpommin hallittavia.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että huumorin tulee olla molempia osapuolia kunnioittavaa. Ei pidä pilkata toista tai käyttää huumoria satuttamiseen.
Kaikki eivät naura samoille asioille. On tärkeää löytää yhteinen sävel ja kunnioittaa toisen huumorintajua.
Huumori ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Vakavat asiat vaativat vakavaa keskustelua.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 5 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Me on nyt 19 vuotta oltu yhdessä puolisoni kanssa. Toki tähän mennessä myös tottumus, yhteinen perhe ja talo vaikuttaa vaakakupissa, mutta edelleen se tärkein syy olla yhdessä on yhä rakkaus. Nautin edelleen mieheni seurasta ja vaikka arjessa se rakkaus ei varsinaisesti roihuakkaan, on se silti aina läsnä ihan pienissä jutuissa: pienissä huomaavaisissa eleissä, kevyt hellä kosketus ohi mennen ja suukko töihin lähtiessä. Enkä väitä etteikö huonojakin päiviä olisi, mutta hyviä on enemmän, eikä edes huonoina päivinä se rakkaus mihinkään oikeasti katoa. Ja kyllä, meillä on myös melko samankaltainen huumorintaju.
Tiedän erään ”pakkoavioliiton”. Ei mikään rakkausavioliitto vaan lasten takia solmittu. Vaikka lapset jo aikuisia, ei uskallusta edes yrittää erota, koska mies pelkää sitä kuinka hankala ja vaikea erosta tulisi. Eli siinä sitä ollaan elämänsä loppuun liitossa missä ei ole kuin kimppa asuminen.
Meillä lähtökohta on ollut se, että olemme samalla tavalla rikkinäisistä perheistä lähtöisin. Meillä ei ole ollut muuta turvaa kuin toisemme, kun teineinä tapasimme. Yhdessä ollemme eheytyneet ja kasvaneet 32 vuotta. Yhteinen musta huumori on ollut pienenä mausteena matkallamme.
Eiköhän se ole tottumus mikä pitää yhdessä.
45 avioliitovuoden,47 yhteiselon vuoden jälkeen emme edelleenkään ole oikeita ihmisiä neuvomasn ketään. Mutta. Yhteiselämämme alkoi eräänlaisesta kriisistä 47 v. sitten. Sen kriisin alkuaika kasvatti jollakin tapaa yhteen. Yhteiset kokemukset ja reaktiot oli helpointa selittää samoja kokeneelle. Monia vaiheita yhteiselämään on kuulunut,välillä luovuttamisen tunteita mutta kuitenkin jotenkin koko ajan jatkuvuuden tunnetta. Kai se on sitä että kun tuntee toisen läpikotaisin ymmärtää myös niitä ” huonoja puolia”?