Sun omaisiasi hoitavan terveiset pääsiäisen aikaan
Huono Äiti sai avautumisen:
”Apuva! Kuuluu hätähuuto hoitajalta vaikka hoitajan pitäisi olla se, joka vastaa tähän huutoon.
Pompattiin vuodenvaihteen jälkeen uusiin tuuliin, sote-sopimuksen mukaan. Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa. Liitot neuvottelivat hoitajille paremmat palkat – ne siintää jossain edessä. Hoitamitoitukseen ei tule riittämään hoitajia.
Mitkä asiat muuttuivat? Aika monetkin. Ruoka tehdään kaukana, ruokaa kuljetetaan. Hoidettavia siirrellään ja uusi käytäntöjä opetellaan, paljon säästetään. Hoidettavat ovat numeroita ja tilastoja. Hoitajat jää kirjaimellisesti paperitöiden alle ja saa kroonisen migreenin tietokoneen näytöistä, koska kaikista tärkeintä ei olekaan ihminen vaan tiedot järjestelmissä.
Kaiken sekamelska keskellä pitäisi jaksaa (ja ehtiä) tehdä työnsä hyvin ja tunnollisesti: hoitaa sun omaisia. Valmistuin vajaa viisi vuotta sitten hoitajaksi, teen töitä kutsumusammatissani, nautin työstäni vielä joku aika sitten, ennen uudistusta.
Nyt painan 3-vuorotyötä, saan palkkaa vanhan tes-sopimukseni mukaan. Perehdytän uusia tulijoita ja opiskelijoita, toimin keikkalaisten työparina, syötän, juotan, huolehdin lääkityksestä, kohtaan, kuuntelen, autan, lohdutan, nauran ja itken, etsin elämäniloa sen kadottaneelle, siedän pahaa kohtelua, saan hyvää palautetta ja annan sitä, koen onnistumisia, nautin työstäni hetkissä, kohta kiroan ammatinvalintani, vien töitä kotiin, teen ylitöitä, koetan ottaa aikaa itselle, antaa sitä perheelle, koetan sovittaa vuorotyön hektiseen arkeen, muistaa parisuhteen olemassaolon, pyöriä pyörän mukana… Ja uuvun.
Kyllästyn arvottomuuteeni, koen että olen vain paha menoerä. Onhan se reilun kahden tonnin kuukausipalkka aika kova, käteen jää noin 1700e/kk.
Sitten kirsikkana, samaan työpaikkaan haetaan uusia tekijöitä. Hyvinvointialueet maksavat uudelle tekijälle parempaa peruspalkkaa, sanovat meille että kesälomaa saa pitää kolmeviikkoa. Neljäs viikko joko toukokuussa tai syyskuussa.
Arvostus työtä kohtaan hupenee, sanotaan että asenne on itsestä kiinni ja sillä me arvostusta luodaan. Ei. Se ei mene niin.
Kuuleeko uusi hallitus hoitajakriisin avunhuudot? Jaksan usein uskoa hyvään, mutta nyt olen vähän pessimisti. Alkaa olla myöhäistä.
Ääni alkaa olla aika käheä kun kukaan ei kuule. Voimat loppuu, ja halu olla hyvä hoitaja.”
Nimim. Kuka hoitaa sun vanhempas?
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 21 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Arvosta itseäsi. Työt kuuluu työpaikalle. Kukaan ei maksa palkkaa, jos teet töitä kotona, ellet ole luvan kanssa etätöissä. Tee sitä, mistä sinulle maksetaan=jos tulee perehdytettäviä, eikä kuulu kirjattuihin työtehtäviin, vaadit joko vapautusta muilta töiltä tai/ja lisää liksaa, perusteena työn vaativuuden kasvu. Jos et jaksa ole yhteydessä luottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutettuun. Muillakin aloilla palkat pitää tapella kuntoon, joskus jopa nainen kerrallaan. Jos työn arviointi ei noudata sovittua järjestelmää, sano, että olet valmis neuvottelemaan asiasta. Muistan kuinka vein oman asiani 3 kertaa työnarviointityöryhmään arvioitavaksi kun en ollut tyytyväinen tulokseen, mikä ei ollut kirjausten mukainen. Lopulta lähettivät vihaisen miehen rähisemään minulle. Sanoin rauhallisesti, että päätöksenne on oikean suuntainen, muttei riittävä. Ja perustelin- jos työpaikalla ei ole näitä järjestelmiä tai valtuutetut eivät toimi tukena otat yhteyden liittoon.
En tiedä, miten kunnalla tai valtiolla tämä toimisi, mutta yksityisellä puolella leimautuisi helposti hankalaksi työntekijäksi, josta hankkiuduttaisiin kiireesti eroon. Tästä syystä varmaan tilanne päässyt pahaksi.
Kyllä vain. Pelolla on hallittu ja yritetään yhä hallita. Totuus kuitenkin on, että ellet arvosta itseäsi, ei muutkaan sitä tee ja lähtö on edessä joka tapauksessa uupumisen vuoksi. On tietenkin jokaisen henkilökohtainen asia, haluaako taistella vai ei – jotkut työpaikat ja työt ei ole sen arvoisia, mutta minusta ihmiset on. Ja hoitajatkin on ihmisiä, jotka tarvitsevat sellaisen työkuorman, minkä jaksaa kantaa ja ehtii tehdä. Suomessa ei saa ilman perusteita päättää työsuhteita ja jo ennen työn teon aloittamista työnantajan tulee tarkoin ottaa varteen kaikki, mikä on tarpeen työntekijän terveyden suojelemiseksi. Jos työsuhde päätettäisiin, niin liitto ajaa asiaasi oikeudessa. Siksi järjestäytyminen on niin tärkeää. Myös kutsumusaloilla.
Yrityksissä kyllä osataan hr-puolella käyttää lakipalveluja ja irtisanomiset tehdään varmasti laillisin perustein, ettei jouduta korvauksiin. Todelliset syyt voivat olla toiset.
Joskus ei vaivauduta irtisanomaan, vaan pistetään jokin porukka kiusaamaan ei-toivottu työntekijä pois. Aika moni ymmärtää siinä tilanteessa lähteä.
Tämä on ikävää, mutta totta. Muutenhan tilanne ei olisi paha.
Yrityksissä kyllä osataan hr-puolella käyttää lakipalveluja ja irtisanomiset tehdään varmasti laillisin perustein, ettei jouduta korvauksiin. Todelliset syyt voivat olla toiset. Puhun yleisesti, en vain hoitoalasta.
Joskus ei vaivauduta irtisanomaan, vaan pistetään jokin porukka kiusaamaan ei-toivottu työntekijä pois. Aika moni ymmärtää siinä tilanteessa lähteä.
Tämä on ikävää, mutta totta. Muutenhan tilanne ei olisi paha.
Sama meininki näkyy olevan myös päiväkodeissa, josta olen ihan järkyttynyt. Jotain tarttis tehdä. En tiedä miten meinaavat pyörittää kohta näitä laitoksia, kun porukka palaa loppuun, kukas ne hommat sit hoitaa. Ja kukas ne loppuun palaneet hoitaa. Ei mitään järkeä!
Meidän julkinen terveydenhuolto on romutettu ja ajettu alas pitkällä tähtäimellä. Näin saadaan kivasti yksityistettyä tääkin homma. Ehkä jopa myydään jollekin ulkomaalaiselle firmalle, jolle voidaan sit syytää lisää rahaa jonkun vuokran tms muodossa. Päästään sitten jenkkien meininkiin, mikä ei ole hyvä kun kokoomuslaisen mielestä. Mutta heitähän kuunnellaan, koska raha puhuu ja eihän nyt köyhät ja pieni palkkaiset ihmiset tarvitse sairaanhoitoa.
Hoitajapulasta johtuen otetaan myös töihin osaamatonta henkilökuntaa, joka sitten näkyy niiden osaavien työn lisääntymisenä. Ei osata kieltä, tai ihan perus asioita hoitotyöstä. Jolloin esim.osaava hoitaa omaisten kanssa yhteistyön, kommunikoinnin potilaiden kanssa kun muut ei siihen pysty.Kommunikoinnin puutos potilaiden/omaisten kanssa olisi tärkeää. Vanhusten kanssa työskennellessä puheella ja rauhoittelulla on suuri merkitys. Vasta vanhusten hoidossa keikkaa tehneenä, oli surkeaa nähdä työn laatu osaamattomien jäljiltä. Vanhusten huoneet likaiset, vaatteet likaiset, ruoat seisoo pöydillä tuntikausia, henkilökunta ei tiedä välttämättä miten apuvälineitä käytetään tai mitkä ovat esim. Verenpaineen tai verensokerin normaalit arvot. Otetaan töihin ei koulutettuja, kielitaidottomia ja opiskelijoita kiireeseen jolloin osaavillakin olisi haasteita selviytyä. Pyhät ja loma ajat on pahimpia, kun sijaiset hoitaa homman ja sieltä voi tulla ketä vaan töihin. Kaikki ei suostu lääkehoitoon vaikka olisi koulutettuja. Voi olla, että yhdessä vuorossa 2 osastolla on 4 hoiva avustajaa ja 1 lähihoitaja joka on vastuussa 30 asukkaan lääkehoidosta ja ei, ei saa vapautusta hoitotyöstä, vaan tekee hoitotyöt päälle tasavertaisesti muiden kanssa. Uskomatonta, mihin tämä on menossa. Kauheaa huomata ajattelevansa, etten ikinä toisi omaistani työpaikalleni asumaan.
Hyvin kirjoitettu ja asiaa. Itselle tuli katto vastaan syksyllä, tuntui että kaikki painoi päälle ja arvostus (työnantajan ja ulkopuolisten) oli nollassa. Irtisanouduin vastaavan sairaanhoitajan toimesta ja lähdin opiskelemaan täysin uutta alaa. Töitä teen tällä hetkellä 50% ja lisäksi keikkailen ja opiskelen. Nyt on itsellä hyvä fiilis elämästä tällä hetkellä, tulevaisuudesta en tiedä. En edes sitä, jatkanko sote-hommissa vai missä. Mutta ainakin uupumus ja ahdistus työtä kohtaan on vähentynyt.
Niinpä, ja nyt kun nuorten kohdalla erikoissairaanhoito ja mielenterveyspalvelut ei vedä niin kaikki se kaatuu kouluterveydenhoitajien ja kuraattorien harteille. Siellä koitetaan kaikin keinoin ”terapoida” nuorta että mieliala kohenisi. Välillä otetaan koululääkärille ja mietitään uutta lähetettä joka tulee jälleen bumerangina takaisin kouluterveydenhuoltoon. Lakisääteiset terveystarkastukset ja lääkärintarkastukset jää tekemättä tai siirtyvät jonnekin tulevaisuuteen, kun mielialaoireilevat nuoret hoidetaan koululla. Omalla kohdalla ylitöitä tulee viikottain, jotta saisin nuo tarkastukset edes omalta osaltani tehtyä. Sitten kun pidän ne ylityöt pois niin tiedän, että sen päivän työt löydän edestä ja kierre ylitöille on taas valmis. Kauaa en ole tätä työtä tehnyt, mutta en tiedä kauanko jaksan jos meno jatkuu tällaisena.
”Jes, 7€ lisää palkkaa kuukaudessa. Saahan sillä sen 5l maitoa. Hyvällä tuurilla jopa 7l.”
En nyt ole vielä päässyt selville, että haluavatko hoitajat vain lisää palkkaa vai lisää hoitajia. Nähtävästi molempia ei voi saada niin se on joko tai.
Kaks piippunen juttu, hoitajia ei saada alalle ennen kuin palkkoja on nostettu.
Ensin pitää saada riittävästi hoitajia ja hoitoavustajia ja organisoida keskinäinen työnjako.
Virat eivät hoida ketään, työntekijöiden ammattitaidon ja työnohjauksen tulee olla kunnossa.
Maahanmuuttajia tulee saada alalle ja heille alussa riittävä kieliopetus ja perehdytys. Se on realismia muuallakin Euroopassa. Mutta kaikkein ensimmäiseksi tarvisi saada yhteiskuntaan oikea tahtotila.
Kyllä meillä omassakin maassa olisi hoitajaksi tulijoita, jos palkkaus olisi houkutteleva. Toki edellyttää myös järkevää hoitajamitoitusta.
Tuli mieleen että ainakin ennen moni alalle haluava ei päässyt kouluun? Mikähän tilanne nykyään? Koulutetaanko hoitajia liian vähän? Ja voisiko rimaa laskea että mahdollisimman moni alalle haluava pääsisi kouluun.. Ja miksi koulutus on niin pitkä?
Asiakkaan näkökulmasta tilanne näyttää tosi pahalta. Tärkeää on, että tilastot on hyviä, homma on viralliseti hoidettu, mutta potilas tai asiakas on sivuseikka.
Ihan sama, saako hän apua vai ei, kunhan kukaan ei joudu vastuuseen laiminlyönnistä.
Mikä on tällaisen yhteiskunnan ihmiskuva?
Vain tuottavat yksilöt ovat tärkeitä ja heistä puristetaan kaikki irti ja sen jälkeen viskataan pois.
Työn laadullakaan ei ole merkitystä, mennään sieltä, missä aita on matalin, vain raha ratkaisee.
Päivähoitoa, lastensuojelua ja vanhustenhoitoa on siirretty suuryrityksille, jotka ovat pyrkineet tahkoamaan niillä voittoa. Aiemmin ne olivat suuri kuluerä kunnille. Ei ole vaikea arvata, mistä voitot kerätään.
Varhaiskasvatuksessa työntekijöiden tulee ilmoittaa,jos päiväkodin toiminta vaarantaa lasten kehityksen. Ovat liittonsa kautta kertoneet, etteivät uskalla tehdä ilmoituksia, koska pelkäävät työnantajan kostoa.
Tällaista uutisointia voi seurata jatkuvasti.
Hyvin kirjoitettu. Äänet ovat vaienneet ja ”jotain muuta” täytyisi löytää ennen kuin on myöhäistä.
Hoitoala oli ennen itsellekin se sydämen asia, enää jäljellä vain pakkopullaa, jolla yrittää perheellensä leivän saada, huonosti onnistuu sekin.
Väsymys on syvä ja loputon!
Ylitöihin ei enää kykene.
Varmasti yksi ikävimmistä
asioista on omaiset, jotka eivät arvosta hoitajia. Tuttavani lapsi on välillä tilapäishoidossa ja en ole koskaan kuullut hänen kuin moittivan ja arvostelevan hoitohenkilökuntaa. Aina tulee mieleen, että miten kukaan ei tee hänen mielestä hoitotyötä oikein.
Puhut niin asiaa. Olin itse taannoin osastohoidossa näkemässä sitä hoitajien tilannetta. Tekijävajausta, uupumista ja joillain aivan järjettömiä vuoroja. Halua oli vaan ei aikaa eikä mahdollista tehdä kunnolla ja hyvin. Onneksi itse kykenin liikkumaan ja tekemään, mutta ne monetmonet jotka tarvitsivat apua paljon ja jatkuvasti. Kellot saivat soida rauhassa kun ei hoitajat ehtineet. Huonekaverille laitettiin laidat ja vaippa kun ei ehtineet auttaa vessaan vaikka autettuna hän kävi ihan hyvin pöntöllä. Osasto on kuntoutusosasto…saisi hallitus hävetä minkä on tehnyt. Samoin vakassa tilanne sössitty aivan hirveäksi.
Niinpä. Itsekin 20v hoitotyötä ylpeänä tehneenä pohdin alan vaihtoa. Työtä on liikaa eikä sitä pysty tekemään niin hyvin kuin haluaisi. Ylityöt on päivittäisiä, väkeä puuttuu koko ajan. Toisina päivinä ehtii syömään vähän ennen vuoron loppua, toisina päivinä ei ollenkaan. Esihenkilön kanta tilanteeseen on, että kaikki ovat kuormittuneita, kaikki ovat väsyneitä. Ei ole mistä ottaa työntekijöitä. Koettakaa jaksaa. Ja viimeisin, laske rimaa. Eli tee työsi huonommin.
Ja tosiaan, peruspalkalla ei edes yh-äiti lapsineen elä vaan on pakko tehdä lisätöitä, mitä onkin kyllä kivasti tarjolla.
Ei se vielä riitä, että hoitaa ne vanhemmat. Usein pitää hoitaa myös niitä omaisia, päivästä toiseen samat kysymykset. Sisarukset eivät ehkä keskustele keskenään, niin selität samat asiat moneen kertaan. Tai sitten keskustelevat, ”mutta kun siskolle/veljelle kerrottiin näin…”. Ehkä eri hoitaja käytti eri sanoja, tai äidin/isän päivä oli ollut erilainen eilen.