Se jolla on parhaimmat tarinat, voittaa
”Oliko hyvä?” ”Oli se!”
Uni painoi silmää keskiviikkoisen työpäivän ja vähänlaisesti nukutun yön myötä, mutta tarinoita ja jorinoita niitä tässä maailmassa riittää – ja hyviä tarinoita jaksaa aina kuunnella. Näin kävi teatterissakin, kun Pengerkadun näyttämön syksyn avasi Pasi Lampelan kirjottama ja ohjaama Kenraali ja Casanova. Tarina vei mukanaan. Virkistyin jälleen.
Suomalaisen kenraali Maunu Sprengtportenin ja venetsialaisen seikkailijan, Giacomo Casanovan kohtaamisesta kertova draama sai kantaesityksensä 31.8. elokuisen lämpimässä illassa. Tositapahtumiin perustuvan näytelmän nimirooleissa mittelivät Santeri Kinnunen ja Pekka Laiho.
Kenraali ja Casanova -näytelmän tapahtumat sijoittuvat 1700-1800-lukujen vaihteen molemmin puolin, ensin böömiläiseen kylpylään, sitten vallankumouksen jälkeiseen Pariisiin. Kuninkaansa pettänyt ja avioliitoissaan epäonnistunut suomalainen kenraali Maunu Sprengtporten kohtaa kylpylässä muistelmiaan kirjoittavan legendaarisen, mutta jo raihnaisen venetsialaisen seikkailijan ja kirjailijan Giacomo Casanovan. Hän on omien sanojensa mukaan “kusenpolttamissa silkkihousuissaan” säälittävä ja parhaat päivänsä nähnyt, naisista haaveileva elostelija!
Casanova esittelee kenraalille vallankumousta paenneen ranskalaisen markiisittaren (Saija Lentonen) ja niin alkaa kissa ja hiiri -leikki, rakkaustarina, joka pakottaa kaikki kolme päähenkilöä vastakkain toistensa kanssa. Ja siitähän se soppa sitten syntyykin!
Markiisitar hakee uutta modernin naisen osaa älyllisesti, seksuaalisesti ja emotionaalisesti. Sprengtporten odottaa tehtävää Venäjän keisarinnalta entisen kuninkaansa kiroamana. Casanova kulkee tragikoomisena hahmona kohti kohtalonsa umpeutumista – mutta kirjaa itsensä vielä viimeisillä voimillaan maailmanhistoriaan.
Jouko Klemettilä on ilmiömäisen hauska ja osoitti jälleen monipuoliset näyttelijän lahjansa Herman Götzin hulvattomassa roolissa. Ihan mahtavaa heittäytymistä!
Näytelmässä markiisittaren, kenraalin ja seikkailijan kohtalot nivoutuvat yhteen: he ovat jääneet rintamalinjojen väliin, entistä ei enää ole ja he ovat irti todellisuudestaan.
Pohdintaa jäi teatterin jälkeenkin eli voin sanoa, että ei ollut valmiiksi pureksittua tavaraa. Hyvä niin. Menkää katsomaan. Näytelmää esitetään lokakuun loppupuolelle saakka. Tarkemmat esitysajat ja liput: www.hkt.fi
Rooleissa: Pekka Laiho, Santeri Kinnunen, Saija Lentonen, Rauno Ahonen, Sanna June-Hyde ja Jouko Klemettilä
Cembaloa soittaa Aura Visala. Ohjaus ja käsikirjoitus Pasi Lampela. Lavastus ja puvut Markus Tsokkinen. Valosuunnittelu Mika Ijäs. Äänisuunnittelu: Eradj Nazimov. Naamiointi ja kampaukset: Tuula Kuittinen.
Ensi-ilta oli 31.8.2016 Pengerkadun näyttämöllä.
Näytelmän kesto 2 t 20 min.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.