Viinilasillinen kotona, täysin nou nou vai ihan ok? Mikä on normaalia alkoholinkulutusta lapsiperheessä? Tässä yhden lukijan mielipide:

Valitan, tämä ei ole alkoholinvastainen kirjoitus.

Haluan lapseni omaksuvan terveen suhtautumisen alkoholiin. Jonkun mielestä tämä on ehkä paradoksi, mutta meidän perheessämme se tarkoittaa normaalia, ongelmatonta alkoholinkäyttöä. Viini ja olut kuuluvat lähes viikottain elämäämme ruoanlaiton ja ruokajuomien merkeissä. Harrastamme kokkausta ja moneen reseptiin lorahtaa viiniä tai vaikkapa viskiä. Ei huolta, ei sentään (ihan vielä) taaperon annoksiin.

Nautin joskus kokatessani ja ruuan kanssa lasillisen, ja pojan painuttua petiin saatan ottaa toisenkin. Isä voi ottaa saunakaljan tai sihauttaa tölkin grillatessaan. Ihan arkenakin. Olen kasvanut perheessä, jossa edustettiin ja viihdytettiin vieraita oman isäni työn puolesta paljon. Vaikka alkoholia nautittiin, jouduin tiitiäisenä vain harvoin kohtaamaan häiritsevästi humalaisia ihmisiä. Eivätkä hekään kyllä minua traumatisoineet. Tiedän olleeni onnekaskin. Ihminen kun ei voi mennä takuuseen muista kuin itsestään.

Alkoholi ei ollut peitelty peikko eikä kiehtova salaisuus. Se oli yhtä normaalia kuin vissyvesi. Kun kouluikäisenä pyysin saada maistaa kuohuviiniä, sain sitä hörpyn ja tykkäsin yhtä vähän kuin vissystä. Kuuluu sukuuni alkoholistejakin, tiedän tarkalleen alkoholin nurjat puolet, ja niistä sain osanikin hiukan vanhempana, mutta se ei ole nähdäkseni vaikuttanut omaan käytökseeni.

Teininä heitimme perinteiset pussikaljakeikat, eikä niitäkään tarvinnut kerjätä humalaisilta kaupan edessä, vaan äiti osti kohtuulliseksi arviomansa määrän – taisi olla neljä siideriä. Eipä tullut maistettua pimeistä pulloista eikä juotua poikien terästettyjä omppuviini- tai kiljusotkuja. Jokunen ylilyöntikin tietysti tuli, sitten hiukan vanhempana. Niistä opittiin ja opittiin myös välttämään niitä.

Viini on perheessämme normaali ruokajuoma ja sitä nautitaan humaltumistarkoituksessa nykyään todella harvoin. Loistava rentouttajahan se voi olla, eikä terve aikuinen ole yhtään avuttomampi nukkuvan naperon kanssa viinilasillisen jälkeen kuin vaikkapa uuvuttavan työpäivän jälkeen. Toki alkoholista herkästi humaltuvan tai ongelmaisen tulisi tietää rajansa tarkkaan tai olla kokonaan kuivin suin, muutenkin kuin jälkikasvun ollessa kotona.

Ymmärrän kyllä, miksi alkoholi on joillekin melkoinen mörkö. Ymmärrän myös täysin, jos sitä ei halua lainkaan käyttää. Sitä en ymmärrä, miksi osa ihmisistä tuomitsee kaikki vanhemmat, jotka sitä kotona käyttävät. Eihän mikään asia ole lapsille, tai kenellekään, hyväksi liiallisissa määrin. Ei ylensyöminen, ei liika kuri saati liika vapaus.

Sitten on se tärkein kysymys: miltä lapsesta tuntuu alkoholia nauttineen aikuisen seurassa? Taaperoni ei varmaan vielä edes tajuaisi asiaa. Mutta pian tajuaa. Siis jos koikkaroisin kännissä kotona ja sössöttäisin sekavia. Siksipä en sitä aio tehdä. On itsestäänselvää, että se pelottaa. En usko, että alkoholia normaalisti kestävä ihminen on ruokaviinien jälkeen edes yhtä outo kuin esimerkiksi vauvavuonna paljon valvonut äiti, työstressin tyrmätyksi tulleet vanhemmat, riitelevät perheenjäsenet tai minkä tahansa muun elämänalueen uuvuttamat ihmiset. Itse asiassa veikkaan, että elämästään nauttiva äiti on sopuisampaa seuraa kuin kaupasta hikisenä hoippunut, lopenuupunut ja hermonsa menettänyt marttyyri. Ja ei, en tässä nyt suosittele kenellekään jokailtaisia relauskännejä.

Ravintolassa saattaa Suomessa saada perheellinen katseita, kun juo viiniä ruoan kanssa. Ranskassa taas on vaikea löytää pöytää, jossa viinipulloa ei näkyisi.

Ymmärrän hyvin, jos tämä kirjoitus loukkaa tai ärsyttää alkoholin vuoksi kärsineitä tai sitä suvaitsemattomia vanhempia tai heidän jälkikasvuaan. Tämä ei ole tarkoitukseni. Halusin vain ilmaista, että mielestäni kohtuukäyttö voi kuulua normaalin ja eheän lapsiperheenkin elämään.

Äiti ja pojat

20160905_093044

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 15 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

15 vastausta artikkeliin “Saako alkoholi kuulua lapsiperheen elämään?”

  • Sippu sanoo:

    Olen hirveän paljon nyt miettinyt tätä alkoholiasiaa kun meillä on 1-vuotias lapsi. Mun perheessä ei vanhemmat käyttäneet koskaan tippaakaan alkoholia, me lapset sit nuorena senkin edestä. Miehen äiti on alkoholisti. Yhdessä miehen kanssa seurusteluaika ja ennen lasta-aika meni luullakseni melko tyypilliseen suomalaiseen tyyliin, eli silloin jos otettiin, vedettiin kännit ja lähdettiin baariin. Ja kavereiden kanssa se oli enemmän sääntö kuin poikkeus että juodaan kun yhdessä viikonloppua vietettiin. Nyt kun on lapsi, meillä juodaan alkoholia, mut luonnollisesti ei samalla tavalla kuin ennen. Mutta on meistä kumpikin ollut pikkunousuissa muutaman kerran lapsen nukkumaanmenon jälkeen. Kumpikin on myös käynyt muutaman illanvieton ja tullut omaan sänkyyn nukkumaan sen jälkeen. Toistaiseksi tämä tuntuu ihan hyvältä, mut enpä tiedä miten sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa ymmärtämään asioita… Vaikeaa. Hyväksyn kyllä täysin sen että alkoholi kuuluu elämään, mutta en ole ihan varma missä määrin.

  • Maaria sanoo:

    Arkenaki saattaa kulua 1-3 lonkeroa illalla, siinä ohessa, saunan jälkeen, syödessä tai muuten vain pihalla istuskellessa. Viikonloppuna välillä enemmänkin. Saunassa ei ole tullut kovin usein käytyä lauantaisin ilman saunakaljoja. Siitä sitten mukavien tv ohjelmien ja lautapelien merkeissä saattaa hujahtaa pari lisääkin. Viiniä kun harvemmin juodaan, ostetaan aina kerralla koko tonkka joka ei meillä pitkään sekään homehdu. Koskaan ei ole tullut riitaa eikä mitään ylilyöntejä kotona. Ollaan tasapainoisia ja leppoisia ihmisiä molemmat, ei ole myöskään tarvinnut mielialalääkkeisiin sortua tai kokea olevansa masentunut tai stressaantunut. Elämä on maistunut ja ollut hallinnassa kaikinpuolin kun miettii…Alkoholinkäytön ollessa samalla tasolla viimeiset 10 vuotta.

  • Miia sanoo:

    Meillä ei juoda alkoholia. Ollenkaan. Ei mistään periaatepäätöksestä eikä protestiksi.. Se on vain jäänyt. Olemme olleet täysin juomatta neljä vuotta. Meillä on kaksi pientä lasta. Kevyttäkään humaltumista lasten seurassa en hyväksy ollenkaan, mutta en siitä kyllä paasaamaankaan kenellekään ala. Hyväksyn la-illan saunaoluen, mutta toisaalta en sitten taas näe siinä mitään järkeä. Mitä merkitystä alkoholilla on? Miksi se saunaolut pitää juoda vaikka esim. mehu olisi parempaa..? Totta kai haluaisin lasteni suhtautuvan terveellä tavalla alkoholiin, mutta mitä se tarkoittaa..? Ja jos en itse pidä alkoholista, niin teenkö siitä silloin mörön lapsilleni? Mikä on sitten se oikea tapa, kuka sen tietää? Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, mutta en voisi kuvitellakaan juovani viiniä ruokaa laittaessani. Juon siinä lasin vettä. Kuuluuko se viini sitten ruokanautintoon? No, minä en ole mikään ruoalla nautiskelija muutenkaan. Syön, koska en elä syömättä. Eikä se alkoholi vain yksinkertaisesti mahdu ymmärrykseeni 😀

    • Lennuo sanoo:

      Koska joku pitää esimerkiksi viinin tai oluen mausta niin silloinhan sitä voi juoda saunan päälle tai ruuan kanssa vastuullisesti! Silloin mehu ei ole musta parempaa, jos mulla on lautasella riistaa ja lasiin vois saada Pino Noiria!

      Kännissä ei lapsen seurassa mustakaan saa olla, mutta toi ”mehu on parempaa” väite jäi häiritsemään.

  • Pauliina sanoo:

    Aivan mahtava kirjoitus! Olisin voinut itse kirjoittaa juuri samalla tavalla!

  • Trion äiti sanoo:

    Itse olen lapsuuteni joutunut todistamaan alkoholin väärin käyttöä, mutta en silti halua tehdä alkoholista omille lapsilleni mörköä. Saatamme nauttia viikonlopouna ruuan kanssa lasillisen viiniä ja isäntä saunan jälkeen oluen.

    Mielestäni lasten on ok nähdä VASTUULLISTA alkoholin käyttöä, ehkä heistä itsestäänkin sitten kasvaa vastuullisia alkoholin käyttäjiä kun saavat siihen vanhemmiltaan terveen esimerkin.

  • Kohtuus kaikessa sanoo:

    Itse olen lapsena kärsinyt isän juomisesta. Hän ei ollut väkivaltainen, päinvastoin hauska hupiveikko kossupullon jälkeen, kunnes sammusi ja oksensi. Eniten pelkäsin isälle aina jotain sattuvan ja siitä minulle traumoja jäänyt. Suhteemme alkuaikoina mieheni joi jatkuvasti viikonloppuna ja viikolla. Kun kerroin omasta ajatusmaailmastani alkoholin suhteen, hän ei ymmärtänyt. Pyysin häntä vähentämään alkoholin käyttöä, koska en halunnut meidän lapsen kokevan samaa kuin minä itse olin lapsena kokenut. Mieheni mielestä minulla oli alkoholiongelma, koska en sietänyt juomista. Mieheni on alkoholisti perheestä. Äidin juominen tosin salattiin ja isän juominen oli oikeutettua työn puolesta.
    Avioliittomme kärsi melkoisen kriisin appeni käydessä vierailulla ja heidän yhdessä mieheni kanssa viettämästä todella kosteasta viikonlopusta.
    Tämä kriisi saatiin onneksi selvitettyä kriisikeskuksen avulla ja tällä hetkellä elämme tasapainoista elämää. Edelleen mieheni ottaa ja joskus minun mielestäni liian paljon ja usein. Tosin nyt hän ei tule enää yöksi nukkumaan ja häiriköimään makuuhuoneeseen vaan jää kesähuoneeseen tai sohvalle nukkumaan.
    En ole koskaan itsekään sylkenyt pulloon. Nuorena maistui oikein olan takaa. Ongelmaksi se ei äitynyt, eli esimerkiksi työni ei ole koskaan siitä kärsinyt. Nuorena vaan oli kiva käydä baarissa joka viikonloppu.
    Nykyään käyn jokusen kerran vuodessa ystävien kanssa ulkona tai mökkibileissä.
    Alkoholia meillä juodaan lapsen nähden kohtuullisesti. Kuten alkuperäinen kirjoittaja, saatan ottaa lasillisen viiniä tehdessäni ruokaa (ja minäkin teen usein kastikkeen lorauttamalla siihen valkkaria:)) ja saunassa otamme yleensä aina oluen/lonkeron.
    Haluaisin että lapsemme oppii näkemään kohtuullista alkoholinkäyttöä, jotta hän ymmärtää, että sitä voi ottaa myös kohtuudella, eikä siten kuin itse olen lapsena nähnyt – kohtuuttomasti. Kohtuus kaikessa! Tämän saman kun vielä ymmärtäisin karkin syömisessä…se on sitten jo toinen tarina.

  • äiti ilman ongelmaa sanoo:

    Alkoholistin lapsena, nyt itse äitinä juon silloin tällöin lasin viiniä tai siiderin. En ole tehnyt siitä mörköä koska tiedän mikä on lapsesta pelottavaa ja sellaista en halua lapseni näkevän. En ymmärrä niitä, jotka olettavat, että perhe on jokin alkoholin suurkuluttaja jos näkee vaikka grillatessa äidin kädessä siiderin ja lapsen kadessä pillimehun.

  • Vapaaehtoistyöntekijä nuorten parissa sanoo:

    ”Teininä heitimme perinteiset pussikaljakeikat, eikä niitäkään tarvinnut kerjätä humalaisilta kaupan edessä, vaan äiti osti kohtuulliseksi arviomansa määrän – taisi olla neljä siideriä.” Surullista luettavaa. On rikos välittää alkoholia alaikäiselle. Tiedän tapauksia, joissa vanhempien ja sisarusten hommaamat juomat on vaan pohjia, ja muualta saadaan sitten lisää juomaa. On todella surullista lukea, että joku hyväksyy sen, että vanhemmat välittää lapsilleen alkoholia. Asiasta tehdään välittömästi muuten lastensuojeluilmoitus ja hyvin herkästi lapsi otetaan huostaan. Miettikää näitä asioita kaksi kertaa, ennen kuin ostatte lapsillenne alkoholia!

  • Sarde sanoo:

    Kyllä. Juuri noin on täysin normaalia ja turvallista tehdä.

  • sanna sanoo:

    Olen 37v kolmen lapsen äiti. Silloin tällöin illalla otan pari lonkeroa ja mies olutta. Harvoin sen enempää. Ja jos enemmänkin, niin ei räkäkännejä. Harvakseltaan käyn baareissa tai esim. Ruskaretkillä. Lapset eivät ole koskaan nähneet minua ympäri päissään örveltämässä. Itselläni on traumoja lapsuudesta, koska vanhenpani riitelivät aika hurjasti aina,kun sattuivat alkoholia ottamaan. Vaikka alkoholia otettiin harvoin, riidat olivat kovia. Siksi en halua itse olla lasten seurassa päissään.

  • anonyymi sanoo:

    Lapsuudenkodissani käytettiin alkoholia silloin kun tuli vieraita ja me lapset saimme maistaa viiniä, kun olimme teini-ikäisiä. Vanhemmat eivät koskaan olleet humalassa. Meistä lapsista juuri kukaan ei käytä alkoholia aikuisena, minä joskus lasillisen viiniä. Mieheni tuli kodista, jossa alkoholia ei käytetty koskaan. Alkoholista sitten tulikin hänelle se miehisyyden mitta, kielletty hedelmä ja myöhemmin hänestä tuli suurkuluttaja.

  • Tasapainoinen elämä sanoo:

    Kiitos! Ihanaa että on vielä muitakin terveellä järjellä ajattelevia,elämästä nauttivia ihmisiä ( jotka kuitenkin! pitävät perheestään huolta). Näitä järkeviä elämäntapoja,eli kohtuullisuutta, on todella vaikeaa esittää kenellekkään, koska aina tuomitaan,teit niin tai näin.

  • Piparitassu sanoo:

    Olen täysin samaa mieltä ja oma kasvatukseni oli täysin samanlainen. Itse sain maistaa siemauksen olutta ollessani kai 4v ja se oli aivan kamalaa. Edes teininä ei sitten kyllä se känniriehuminen juurikaan kiinnostanut sillä minulla ei ollut erityistä tarvetta juomiselle. Kotona vallitsi hyvin keskieurooppalainen juomakulttuuri joten en osannut pitää puistokännäämistä kovinkaan hohdokkaana. Otin ehkä yhden tai kaksi jotakin.

    Minulle tuli kesällä paha mieli kärttyisistä katseista ja kommenteista kun halusin aurinkoisena päivänä nauttia kylmän hyvän oluen ja samalla tarjota taaperolle mehua terassilla. Niinkuin vamhempanikin tekivät. Äiti tosin sanoi että silloin ei kukaan kyllä paheksunut puhein eikä katsein.

  • Maikku sanoo:

    Lasten on hyvä oppia mitä on normaali alkoholin käyttö eli lasillinen silloin tällöin tai tölkki silloin tällöin. Se myös ajaa vähemmän vanhempia ”ryyppäämään” yökerhoon. Humalassa ei saa olla lastenkanssa mutta ei kahdesta lasillisesta humalaan tule.Myöskin jos alkoholista tulee mörkö se kiehtoo lasta enemmän. Itse olen saanut maistaa nuorena kotona siideriä tai olutta hörpyn ja olen absolutisti. Alkoholi ei kiehtonut koska sitä näki ja sai maistaa.