Muistot heräsivät omasta koulukiusaamisestani
Huono Äiti sai avautumisen:
Olen seurannut uutisissa laajasti esillä ollutta Vantaalla tapahtunutta asiaa ja siitä aiheutunutta keskustelua. Paljon on saanut nyt lukea siitä että miksi ei ole huomattu mitään. Miksi ei ole puututtu ajoissa.Itse olen lähinnä mielessäni miettinyt, mitä tuo lapsi on joutunut kokemaan, ennen kuin tähän on päädytty. Onko aikuiset kääntäneet katseensa pois, kuten yleensä kiusaamistapauksissa tuntuu olevan enemmän tapa kuin poikkeus?
En ota spekulointiin sen enempää kantaa, kuin että asiat nyt tuskin ovat yhtäkkiä ajautuneet siihen pisteeseen että aseeseen on tartuttu ja näin on tapahtunut.
Eniten tapahtuma kuitenkin on tuonut mieleen kivuliaita muistoja omasta lapsuudesta. Muistan miten opettajat ei puuttuneet. Osa jopa nauroi muiden kiusaajien kanssa. Minä en ollut ”häirikön” maineessa, mutta tyhmä minä opettajien mukaan olin.
Kiusaajat kyllä saivat jahdata minua teräaseiden kanssa ja asia kuitattiin sanomalla ”pojat on poikia, soosoo”. Muistan elävästi sen, miltä metsästysveitsen viileä terä tuntui kurkulla ja taustalla kuului kannustushuudot: TAPA SE, TAPA SE.
Ironista kyllä, jos se veitsi olisi ollut minun kädessäni ja olisin muita uhkaillut, minua oltaisiin oltu viemässä käsiraudoissa nuorisovankilaan, enkä edes liioittele.
Minusta tuli kuitenkin tavallinen perheenäiti. Aikuisena selvisi myös että en ollutkaan mikään tyhmä, vaikka aikuiset niin uskottelivatkin enkä minä lapsena mahtanut aikuisten auktoriteettia vastaan mitään.
Pelottavinta on kuitenkin ollut kasvaa maailmassa, jossa kiusaamisesta on tullut entistä raadollisempaa, jopa liian helppoa. En halua edes ajatella, montako näitä aikapommeja on keskuudessamme. Olisiko nyt aika keksiä konkreettisia keinoja ”koulukiusaamiselle” ja alkaa vaatia kiusaajille myös muitakin seurauksia kuin päänsilitystä ja ”ei meidän koulussa ole kiusaamista” -fraaseja.”
Näkymätön
Haluatko puhua kiusaamisesta? Katso https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 79 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen joskus koettanut pohtia, miten kiusaamisen saisi lopetettua, mutta en ole keksinyt mitään. Kiusaaminen teki omasta kouluajasta vastenmielistä niin ala-asteella kuin yläasteellakin. Kiusaajat nimitteli milloin milläkin nimellä, jotka muistan vieläkin yli kymmenen vuoden jälkeen. Yksi liittyi sukunimeen, toineen reppuun..Ala-asteella kiusaaminen oli nauramista ja muuten ilkeästi puhumista.
Pahinta varmaan ala-asteella oli kun isäni ei piitannut, että minua kiusattiin. Yksi kiusaajista oli hänen kaverinsa lapsi. Eikä isä tainut yläasteellakaan todeta muuta kuin että ”ne taitaa olla ihastuneita sinuun”. Äitini taisi yläasteella olla se joka kiusaamisasiaa hoiti.
Yläasteella karseinta oli kun yksi kiusaaja oli samalla kuvistunnilla, koska kuvis oli lempiaineeni. Pelkäsin joka kerran että hän kiusaa, mutta siellä hän ei onneksi uskaltanut kiusata. Yläasteella kukaan omalta luokaltani ei pyytänyt minua porukkaan. Joku varmaan sanoisi että se oli oma vikani, kun en mennyt juttelemaan. Lukiossakin jäin yksin ryhmässä, kun luokka oli ajettu kahtia.
En olisi halunnut mennä yläasteella kouluun, mutta sinne pakotettiin. Yksi poika yläasteella lopetti kiusaamisen kun kerroin luokanvalvojalle, mutta sitten kiusaajat oli vierekkäiseltä luokalta ja sama meno jatkui. En uskaltanut tai jaksanut sen jälkeen siitä mainita kellekään aikuiselle kotona tai koulussa. Olen antanut kiusaamisen lopettaneelle mielessäni anteeksi, mutta muille ei minulta myötätuntoa heru.
Kiusaajat sekä ylä- että ala-asteella olivat hyvistä perheistä ja kahdella taisi olla kotiolot mitä oli. Kiusaaminen ei loppunut vastaan sanomiseen, huomiotta jättämiseen eikä takaisin nimittelyyn. Tiedän että syyllistyin samaan kuin kiusaajat, mutta yritin vain päästä kiusaajista eroon.
Kiusaaminen jätti jäljet, etten ole aikuisenakaan ollut kovin helposti ihmisiin tutustuvaa tyyppiä ja sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita. En osaa välttämättä kunnolla kommunikoida eri tilanteissa, puhun jännityksen vuoksi päälle ja jään helposti yksin jos muut ihmiset eivät ole tuttuja tai kyseessä on iso porukka. Yliopistossa viihdyin yksin, joka oli oma valintani, koska ei kiinnostanut notkua viinanhuuruisissa illanistujaisissa. Niihin illanistujaisiin liittyi myös nolaavia leikkejä ym. Ainejärjestön lehdessä oli kaiken lisäksi juorupalsta, mikä kertoo osaltaan yliopistokulttuurin negatiivisista puolista. Yliopistossakin on sisäpiirejä, porukasta ulkopuolelle jättämistä ja kiusaamista. Yksi saman vuosikurssin naisopiskelija suhtautui minuun kuin ruttoon ilmehtien ja elehtien, onneksi ei tarvinnut olla hänen kanssaan missään tekemisissä.
Olen kuitenkin vielä jonkin aikaa mukana erään yhdistyksen hallituksessa, joka pyörii vapaaehtoisvoimin. Haluaisinkin tulevaisuudessa työskennellä tai olla vapaahetoisena mukana järjestössä, johon liittyy enemmän ihmisiä osallistavaa tai ihmisiä auttavaa toimintaa.
Aivan käsittämätöntä on tää kiusaus ,mitenkä ei opettajat ota kantaa jo haluavat olla kiusaajan mieleen, siinähän se on! Kamerat ja vartijat kouluihin kaikki jotka kiusaa omaan käsittelyyn huvässä mielessä keskustella myös vanhempien kanssa ,ei saa painaa villaisella //Meillä koussa ei ollut mitään kiusausta ,mutta silloin oli aika jolloin koti oli vastuussa ja opettajat hyviä, emme olleet koskaan yksin ,olihan se aikakin 60 luvulla ,mutta takaisin kuri kouluihin en tarkoita että #pahoipidellään mutta oikea oppisesti kovaa kättä kasvatukseen kouluissa ja kotona silmät ja korvat auki ja pitää huolta lapsistaan –MITEN HE VOIVAT-”Minä olen nyt aikuisena kiuusattu sanoisin terrorisoitu sitten 1987 Ruotsissa ,vain kateuden vuoksi ,ja on ollut hirveetä ,vieläkin saa varoa kun menee ulos träänaan ja pyöräileen (minulla ei saa olla hyvin asiat eikä void hyvin näin kuuluu heidän textit)