Miten puhua lapselle ISISistä?
Ennen olivat kukat ja mehiläiset – luulen, että vanhempieni sukupolvi piti niitä todella haastellisina puheenaiheina. Se oli muuten loppujen lopuksi aika kevyttä kauraa tähän nykymeininkiin verrattuna.
Tässä on ihan turha yrittää työntää päätä tukevasti pensaaseen, lapset ovat ihan yhtä tietoisia terroritapahtumista kuin aikuisetkin. En tarkoita nyt ekaluokkalaisia, vaan sen ikäisiä lapsia, jotka ovat kytkeytyneitä maailmantapahtumiin sosiaalisen median, Whatsappien ja älypuhelinten kautta. Erittäin monessa perheessä lapsi kuuli Pariisin terroriteoista ennen kuin vanhempansa.
Vaatimattoman otokseni mukaan terrorismi jättää lapset yhtä ymmälleen kuin aikuiset. Lapset tuntevat raivoa, vihaa ja voimattomuutta ihan samalla tavalla. Ja minun mielestäni lasten kysymyksiin on vastattava rehellisesti, kaunistelematta ja niin hyvin kuin pystyy.
”Kuoliko siellä lapsia?” En tiedä, voi olla, että niin ikävästi kävi.
”Miten ne voi tehdä tuota uskonnon takia? En pysty vastaamaan, mutta maailma on sellainen, että kaikki ihmiset eivät ole ihan täysissä järjissään.
”Voiko näin käydä Suomessa? Mahdollisuus vähenee, koska Suomi on pieni eikä niin kiinnostava.
”Voitko luvata, ettei Suomessa voi käydä mitään ikinä?” En valitettavasti voi. Kukaan äiti ei voi, vaikka kuinka haluaisi.
”Voidaanko muuttaa Lappiin?” Just nyt ei voida muuttaa Lappiin.
”Millä tavalla ihminen kuolee, kun häntä tulitetaan aseella? ” Luulen, että nopeasti.
”Mitäs jos kuolee hitaasti?” Se on kauhea ajatus.
”Kuolenko minä tai kuoletko sinä?” Emme varmasti! Joskus kyllä, mutta emme pitkään aikaan!
Toinen vaihtoehto lasten kanssa asian hoitamiseen on se, että pitää lapsen pumpulissa eli ettei kerro mitään eikä kommentoi.
Siihen en usko. Lapsi, joka saa tietoa maailmasta sellaisena kuin maailma on – ei kaunisteltuna versiona – oppii ajattelemaan kriittisesti. Hän oppii erottamaan hyvän ja pahan.
Tässä on haastetta, olemmehan rakentaneet pikku hiljaa lapsillemme todellisuuden, jossa heitä hyysätään yhä enemmän. Lasten maailmasta on yhä vähemmän riskejä ja yhä enemmän ei-sanaa. Erittäin moni lapsi on jatkuvan kyttäämisen kohteena, jossa hän ei opi lainkaan toimimaan itse tai käyttämään omaa logiikkaansa. Vanhemmat ovat huolissaan siitä, miten nopeasti lapset kasvavat aikuismaisiksi ja samaan aikaan eivät anna lapsilleen tilaa kasvaa. Tämän yhtälön kanssa maailman pahuuden selittäminen on melkomoinen rasti.
Kun tämä maailma ei totisesti ole mikään DisneyLand. Joka sekin muuten, on tänään suljettuna.
Jos haluat lukea tätä parempia ohjeita lapsen kanssa puhumisesta kriisitilanteessa, täällä ohjeita.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
