Minilomat pusikossa loppui nyt!
Huono Äiti sai avautumisen:
”Aurinko paistaa, hyttyset inisee ja minä istun täällä märkää koiraa haisevassa lautamökissä. Tervetuloa miehen suvun mökille, sinne ”pakopaikkaan” luonnon helmaan. Pakopaikka, jossa pakenee kaikkea mukavuutta ja järkeä.
Tiedättekö, minä en vaan tajua. En käsitä tätä suomalaisten mökkimaniaa. Ihan silmät sokeina juostaan pusikoihin, vain ja ainoastaan kärsimään. Joka vuosi sama virsi: ”Oi miten ihanaa päästä mökille!” Minä kysyn: Mikä ihana?
Täällä ei ole mitään, sanon MITÄÄN, mikä ei kotona olisi paremmin. Kotona on sänky, jossa voi nukkua ilman, että kylkeen porautuu joku patjan jousi. Kotona on vessa, johon voi mennä ilman kumisaappaita ja ilman pelkoa siitä, että joku puutiainen hyppää nilkkaan. Kotona on puhdas ilmanraikastin, ei tämä märkää koiraa ja vanhaa puuta yhdistelevä ”raikas” tuoksu.
Ja hyttyset! Voi elämän kevät näitä verenimijöitä. Tuntuu, että koko metsän hyttyspopulaatio on päättänyt kokoontua juuri tämän meidän pientä lautamökkiä ympäröivään lepikkoon. Ne ovat lihoneet meidän verellä niin pyöreiksi, että näyttävät siltä, kuin olisivat nielleet mustikan. Ja mitä me teemme? Taputtelemme itsemme punaiseksi ja sanomme, että ”tämä kuuluu asiaan”. Ei, tämä ei kuulu asiaan!
Nukkumisjärjestelyt ovat oma lukunsa. Kolme ihmistä mahtuisi jotenkin nukkumaan, mutta täällä on koko suku. Joku nukkuu sohvalla, toinen lattialla makuupussissa, ja minä? Minä tunnen itseni tällä patjalla prinsessaksi herneen päällä, paitsi että se herne on kolme epätasaista lautaa ja joku edellisen mökkivieraan unohtama kivi. Ja sitten aamulla ollaan väsyneempiä kuin ennen mökille tuloa.
Tämä viikonloppu on viimeinen. Kuulitteko, VIIMEINEN! En aio enää koskaan nukkua täällä, haistella tätä lemua tai tapella hyttysten kanssa. Nyt riitti. Se on loppu minun osaltani, ja sillä sipuli. Nämä lätäköt ja mäntymetsät saa jäädä muille. Minä valitsen mieluummin sen oman kodin, jossa on puhdas vessa ja hyvät yöunet.”
Nimim. Kaupunkilaishiiri
PS. Kuvan mökkikuva on kuvituskuva, ei liity tapaukseen
PS 2. Kun lähetät kommentin, katso, että kirjoitat sen kohtaan KOMMENTOI, kiitos
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 13 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Lapsena tykkäsin mökkeilystä. Yleensä käytiin saunomassa kun mökki oli lähellä.
Aikuisena olen käynyt vain appivanhempien mökillä. Siellä sai olla usein varpaillaan: esim. Lämmitettiin mökki liian kuumaksi syksyisin. Siellä ei tarennut edes villasukissa. En pystynyt olemaan normaalisti. Lopulta lakkasin käymästä enkä ole sitä katunut.
Joskus haaveilen mökistä meren rannalla mutta se olisikin oma.
Aamulla heräät täyteen hiljaisuuteen, pulahdat uimaan ja seuraat kuikkien sukeltelua järven selällä.
Keität rauhassa kahvit, katat pitkän aamiaisen pöytään, kuuntelet radiota.
Mies tulee katiskan nostosta saaliina pari haukea. Käyt nostamassa pellosta uusia perunoita ja huljautat ne järvessä.
Ukkonen jyrähtelee ja sade ropisee kattoon. Luonnon tuoksu on huumaava. Teet takkaan tulen. Mies loikoo sohvassa ja lukee dekkaria. Ruuan jälkeen lämmitetään sauna. Sitä ennen kävellään lenkki ja tehdään samalla vihta.
Saunotaan ja uidaan. Saunassa tuoksuu savulta ja koivunlehdiltä. Lämpö rentouttaa koko kehon. Juodaan oluet. Istutaan jäähyttelemässä kylpytakeissa, ei puhuta, hiljaisuus on hyvä. Auringonlasku värjää järven selän ja kuikan ääni kantaa kauas. Mökissä keitetään kahvit ja syödään mustikkapiirakkaa. Katsotaan elokuva tai konsertti. Pyyhkeet kuivaa kuistin narulla tuulessa. Hämärä on laskeutunut, ja järvi tyyntynyt. Kömmitään vilttien sisään ja sammutetaan valot. Aamulla lähdetään veneilemään läheiseen saareen. Siellä kasvaa kanttarelleja.
Hyvä päätös. Sinä itse päätät siitä missä aikaasi vietät. Minäkään en viihdy mökillä hyttysten syötävänä, joten en mene sinne. Minä keksin monta kertaa parempaa tekemistä muualla. Luultavasti se haju johtuu homeesta, joten vältät myös turhia ongelmia kun et vietä siellä aikaasi.
Pakkomökkeilin koko lapsuuden ja vannoin etten aikuisena enää ikinä niin tekisi. Nyt keski-ikäisenä houkuttelen aikuisia lapsiani mökille kylään- itse vietän siellä koko kesän. Mökillä kamalinta on varmaan pois lähteminen.
Olen asunut lapsuuteni maalla, paitsi kesälomalla pääsin pakoon maalaiselämää kaupunkiin. Se oli parasta aikaa lapsuudessa. Ei ötököitä, mopon löyhkää ja ihmisiä-taivas. Nyt asun kaupungissa, enkä haluaisi ikinä muuttaa takaisin ja kotipaikalla käyntikin on pakkopullaa, mutta pakko tehdä niin kauan kun vanhemmat vielä elävät ja lapset haluavat käydä. Kaveri on pyytänyt mökilleen, jossa ei ole sisävessaa saatika vesijohtovettä. Olen kohteliaasti kieltäytynyt kunniasta. Minua ei sellaiseen saa lähtemään. Joten ymmärrän täysin ajatuksesi.
No makuja on monia,ja kukin taaplaa tyylillään,ei mökkeily kaikille sovi,itse viihdyn erinomaisesti kesäkodillamme
Ymmärrän oikein hyvin!
Ibs-vatsa ja keski-iän mukanaantuomat yöpissit ja huussi jossain tontin laidalla = kiitos mutta ei kiitos.
Miehen perheen möksä on talviasuttava: sähköt, ilmalämpöpumppu, hyvät sängyt, juokseva lämmin vesi JA sisäwc. Siihen pystyn, sillä minuakaan ei sellaisiin askeettisiin oloihoin saa.
Niin, on kesämökkiä, huvilaa, kakkosasuntoa, kakkoskotia.. rakkaalla lapsella monta nimeä ja rakkaita lapsia monenmoisia.
🤣🤣🤣
Tiedän tunteen.
Voin samaistua 🤭
Onneksi voi valita. 😅
Rahakysymys. Useimpien sukujen ihanat mökit on just sitä mihin sillä suvulla oli varaa, eli ei paljon mihinkään.
Mun lapsuudessa totuin siihen, että mökillä on tilaa, kunnon sängyt ja patjat, nukkuma-aittoja, erillinen saunamökki jne. ja meidän suvulla ei ollut kovin paljon rahaa, joten luulin että tämä on minimi. Muistan, että silloinkin oma äitini ei varsinaisesti rakastanut sitä alkeellista sekoilua luonnossa…
No, sitten kun nuorena aloin vierailla kaikenlaisten kavereiden ja poikaystävien sukumökeillä koin järkytyksen. Muissa suvuissa ahtaudutaan kirjaimellisesti leikkimökkeihin nukkumaan, ruokailu tapahtuu kuistilla johon mahtuu kerralla neljä istumaan ja ruoka valmistetaan jossain kesäkeittiössä satoi tai paistoi. Saunaan mahtuu kerralla kaksi ja ranta on kivinen leväinen liukastumisansa. Niissä oloissa viihtyminen on todellakin asennekysymys!
Minä taas tykkään olla mökillä ja nautin siitä täysillä. Pelkkä ajatus kesästä kaupungissa järkyttää. Me ihmiset olemme erilaisia. Mutta ei sinne mökille ole pakko mennä. Kukin taaplaa tyylillään.
Itse olisin onnellinen jos olisi varaa omaan mökkiin vaikka ilman sähköä ja juoksevaa vettä, näillä nykyisillä mahdollisuuksiin täytyy tyytyä.
Asennekysymys.
Terveiset mökiltä! Täällä on ihanaa. Hyvä sänky, sähkölämmitys, ihana järvi jne
Hyttysiäkin on ollut vain muutama.