Mies on kuin iso lapsi!

Otsikon mies ei viittaa kehenkään mieheen erityisesti vaan kaikkiin miehiin yleisesti. Asiasta on olemassa varmasti poikkeuksia, mutta kukaan ei ole vielä käynyt raportoimassa moisesta luonnonoikusta!

”Mies on kuin iso lapsi!” – Näin totesi 1960-luvun Pariisiin sijoittuvan Helsingin Kaupunginteatterin Kaktuksen kukka -näytelmän hemaisevan huvittava Stéphane (Satu Silvo) kamppaillessaan tunteidensa vuoristoradassa. Ja joo, myönnetään, että sama ajatus on hiipinyt usein myös allekirjoittaneen mieleen.

Ja ehkäpä siinä on (hieman) perääkin?

Mutta niin tai näin, tämä hersyvä näytelmä kuplii ranskalaista romantiikkaa ja helmeilevää komediaa – joten se on katsomisen arvoinen (mene vaikka puolisosi kanssa, saatatte nauraa molemmat).

Sillä kuka nyt voisi vastustaa Pariisin vetovoimaa – vaikka niissä maisemissa kompuroikin kaksi onnetonta, rakkaudessa epäonnistunutta läheisyydenkaipuun kourissa.

Kaktuksen kukka yllättää suloisella lämminhenkisyydellään ja erikoisella rakkaustarinallaan, jonka keskiössä ovat uutta elämää havitteleva hammaslääkäriaseman hammashoitaja /vastaanottovirkailija Stéphane (Satu Silvo) ja salskea hammaslääkäri Julien (Santeri Kinnunen). Näiden kahden näytteleminen onkin kerrassaan mahtavaa seurattavaa; täysin saumaton yhteistyö ja mikä uskomaton kemia! Näytelmän parasta antia, sanoisin.

1960-luvun Pariisi on tuotu taidokkaasti näyttämölle – rekvisiitta ja lavasteet ovat just eikä melkein. Tykkään! Sekoilevat suhdekiemurat saavat välillä haukkomaan henkeä. Keski-ikäinen hammaslääkäri Julien ei halua vakiintua, mutta suhde nuoreen Antoniaan (Vappu Nalbantoglu) vaikuttaa ihan ookoolta. Julien “valehtelee Antonialle ihan pikkuisen”, että hänellä on vaimo ja kolme lasta. Mutta kuten elämässä yleensäkin, valehtelu ei kannata – ja siitä ne vaikeudet sitten alkavatkin.

Antoniapa ei sitten nielekään mitä tahansa. Niinpä rakkauden pehmittämä hammaslääkäri taipuu ja lupaa erota vaimostaan. Antonia ei kuitenkaan tyydy mihinkään peruseroon, vaan vaatii saada tavata Julienin vaimon. Julien joutuu valtavan ongelman eteen: mistäpä hän nyt löytäisi sellaisen “vaimon”, josta hän voisi erota! Soppa on valmis.

 

Hammaslääkäriaseman vastaanotolla työskentelevä Stéphane on “hyvä uhri”. Onhan hän säntillistä elämää viettävä lojaali kollega, jonka Julien saa melko helposti taivuteltua huijaukseen mukaan. Ja sitten lähtikin nuttura löystymään ihan kunnolla! Stéphane vapautuu entisestä minästään ja puhkeaa todelliseen kukoistukseen. Enempää en kerro, mene katsomaan ja ihastu!

P.S. Saatat muistaa Kaktuksen kukan myös elokuvana (1969), jossa Goldie Hawn teki Oscarin arvoisen debyyttinsä Antoniana ja Ingrid Bergman nähtiin Stéphanen roolissa. Kaktuksen kukka -näytelmän  ohjasi Arn-Henrik Blomqvist, jonka edellinen Arena-näyttämön ohjaus Otetaas toiset oli yleisömenestys.

Kaktuksen kukka -näytelmän ensi-ilta oli 4.2.2016 Arena-näyttämöllä Helsingissä. Rooleissa Santeri Kinnunen, Satu Silvo, Vappu Nalbantoglu, Frans Isotalo, Eero Saarinen, Jouko Klemettilä, Eija Vilpas ja Ilona Chevakova. Näytösajat ja lisätiedot: www.hkt.fi

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.