Miehen aivot ovat valikoivat. Suuren haastattelututkimukseni perusteella miehen hahmotuskyky toimii erikoisesti arkisten haasteiden edessä:

1. Värien erottelu. Mies ei pysty näkemään mitä eroa on pinkillä ja mustalla pyykillä. Mies ei myöskään näe mitä värisävyä syntyy kun ne värisävyt yhdistää.

2. Mies ei näe, onko jääkaapissa ruokaa. Mies ei usein myöskään näe, missä jääkaappia kodissa pidetään. Miehelle on ylivoimaista arvioida onko jääkaapin sisältö niin suuri, että sillä saa tehtyä seuraavan päivän aterian.

3. Hahmotuskyky. Miehen on hyvin vaikea hahmottaa asukokonaisuuksia. Jos mies pukee lapsen päiväkotiin, alla on yöpuvun yläosa ja farkut, päällimmäisenä yöpuvun alaosa ja isoveljen verkkarit.

4.  Kalenteri. Mies ei pysty merkitsemään kalenteriinsa yhtään merkkipäivää. Joulu, anopin syntymäpäivä, lasten merkkipäivät ja myös miehen omat syntymäpäivät ovat Jonkun Muun heiniä.

5. Vessa. Mies kokee vessan omaksi reviirikseen. Kun muut yrittäv ät miehen reviirille, sinne on ensin kiivettävä lehtipinojen yli.

—-

Tai sitten miehen aivot ovat niin pirun ovelat, että mies vain teeskentelee, jotta saa naisen tekemään nämäkin hommat???

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Miehen aivot”

  • Jackson sanoo:

    En nyt ihan noihin mielipiteisiin yhdy, koska itse pesen kotona paljon pyykkiä ja teen ruokaa joka päivä, et taidan varmaan kuulua harvinaisten miesten joukkoon. Siivoilukin menee ihan muitten töiden lomassa…

  • stefu sanoo:

    Tuo jääkaappiasia osui naulan kantaan meilläkin. Olen tehnyt täsmälleen saman havainnon kumppanistani. Olen mies ja kumppanini on nainen.

    Onhan näitä juttuja..

    Esim, mitä olen toimintaa tässä nyt jokuset vuodet katsellut niin on ilmeisesti niin että tavarat kuuluu jättää aina niille sijoille missä ko. tavaraa lakkaa tarvitsemasta.

    Sitten kun kaikki tavarat ovat sikinsokin ja jokin tavara siitä johtuen hukassa niin tavaran etsintä on itselleni vähän outo: etsintä ei tapahdu järjestelmällisesti vaan sen sijaan muutama todennäköisimmistä piilokohteista käydään kerta toisensa jälkeen vuorotellen läpi aina yhtä nopeasti sekä puolihuolimattomasti.

    Välillä luovutetaan ja palataan Salattujen elämien ääreen keräämään voimia ja sitten taas aletaan käymään samoja muutamia paikkoja läpi pari kierrosta.

    Jos ei kerta kaikkiaan millään meinaa löytyä niin sitten mahdollisesti harkitaan yksi kerrallaan jokaisen kohteen täydellistä läpikäyntiä

  • kaheli akka sanoo:

    Minun suuren empiirisen tutkimukseni mukaan asia oli juuri noin kyseessä ollessani exäni!!
    Nykyinen puolisoni, joka hänkin on mies, huolehtii merkkipäivät. Soittelee onnittelulaulu puheluita ympäriinsä. Jääkaapissa on aina vähintään pihvi-illallistarpeet, vessassa lukemiset on siististi kaapissa ja ainoa ihminen joka on saanut pyykit värjättyä olen minä 😀 Ainiin ja vielä lapsen pukemisesta: se on hoidettu niin, että 1,5 vuotiaalla tyttärellä on isin mittatilaustyönä tekemä mekko (!!!) siihen oikeansävyinen nyöri ryhdittämään vyötäröseutua(ettei näytä säkiltä) ja sukkahousut on tietysti sävysävyyn. Myös värianalyysiä käytetään, ettei tyttärellä ole kummallisen näköisiä värejä kasvojen lähellä (esim. pinkki ei käy).

    Olen siis onnennainen 🙂

  • Frida sanoo:

    Itsekin olen kuin jokin kuudes aisti kotona tai nojatuolin kummisetä, onko se nyt niin hemmetin vaikeaa? (keskimmäinen vetolaatikko eteisessä oikella…keittiön vasemmainen kaappi…). Mitä näille miehille pitäisi tehdä?

  • Outi sanoo:

    Mies ei myöskään pysty hahmottamaan, mitä on jonkun takana. Esim. juusto on jääkaapissa, mutta voipaketin takana (mies: meillä ei ole juustoa). Tai joku tavara (mies: missä on xxx? minä: se on siellä vessan vasemmanpuoleisessa yläkaapissa. mies: ei ole. minä: on se, siellä yyy:n alla/takana).