Kun digiajan lapsi oopperaan lähti

Lapsen kanssa Suomen kansallisoopperaan katsomaan balettia. Hmm. Uhka vai mahdollisuus?

 

Alkuvalmistelut: aivan ensin on huolehdittava väliaikatarjoilun tilaamisesta, koska väsynyt ja nälkäinen lapsi väliajalla on selvästi ikävämpi ajatus kuin pelkkä väsynyt lapsi väliajalla. Oopperan tarjoilut järjestää Kanresta ja nettivalikoima on hivenen haastava tulkittava, kun toinen on lapsi ja toinen gluteeniton. Puhelinsoitolla pääsemme maaliin, jossa häämöttää karkkikori lapselle ja skumppa äidille. Ullatus muuten.

Alkuvalmisteluiden seuraava haaste on pukeutuminen. Oopperaan voi periaatteessa pukeutua vaikka farkkuihin, kuten moni tekee tai iltapukuun, kuten moni myös tekee. Suurin haaste tässä tapauksessa tulee siitä, pukeutuuko lapsi omasta mielestään Disneyn prinsessa-asuun tai johonkin toiseen luomukseen ja päädytään toiseen luomukseen. Sukkahousut ovat toki väärän väriset, mutta elämässä on vaan joskus kestettävä väärän värisiä sukkahousuja. Kun ooperaan ollaan lähdössä työpäivän jälkeen perjantaina, kuivashampoo aikuisella on se tärkein asuste. Ihan sama, mitä lopulta on päällä, kunhan on. Kun lähestymme autolla oopperaa, muistan, ettei autolla kannata lähestyä oopperaa. Julkisilla oopperaan siskot ja veljet! Elämä helpottuu kummasti! Oopperassa on niin paljon nähtävää jo ennen esitystä, että oopperatalossa kannattaa olla ajoissa.

Vessajonossa seuralaiseni esittelee käsilaukkunsa sisältöä. ”Mulla on huulirasvaa kolmea eri makua, pari Petsiä ja tää palasaippua.” ”Miksi ihmeessä sulla on palasaippua mukana oopperassa?” Koska ei voi koskaan  tietää, onko tää saippuaoopperaa!” Aika hyvän heitti lapsi ihan muina lapsina, tulee selvästi äitiinsä!

Itse esitys sitten: olimme katsomassa Kansallisoopperan baletin Don Quijote -näytöstä. Oopperan ja baletin esitykset ihan ajantasaisena löydät tästä linkistä. 

Aikuisen silmin esitys oli erittäin hiottu, kauniisti lavastettu ja ilokkaasti puvustettu. Tähtitanssijat olivat upeita ja yhteiset osuuden olivat niin hyvin harjoiteltuja, että 12 tanssijan jalka nousi juuri yhtä aikaa ja juuri yhtä korkealle. Orkesterimontusta tuleva livemusiikki oli ilman muuta puolet esityksen nautinnosta. Aikuisen pää alkaa harhailla akselilla ”miten noi voi hypätä noin korkealle ja olla noin olemattoman kokoisia, hmmm….miten nuo lavasteet liikutetaan, hmmm….jos yksi viulu soittaa väärin, katsooko kapellimestari murhaavasti” jne jne. Lapsi ottaa esityksen kokonaisvaltaisemmin, nojaa eteen, tuijottaa, miettii ja eritoten  nauttii. Lapsi myös havaitsee edessään istuvan naisen Faceräpläilyn ja paheksuu sitä voimakkaaseen ääneen ja toki se niin on, ettei oopperan penkissä kannata katsella puolitutun FB-kaverin päivityksiä likiauenneista leskenlehdistä. Kaksi väliaikaa sopi tälle lapsiseuralaiselle hyvin eikä väsy iskenyt missään kohtaa, näkemistä ja kuulemista kun piisaa.

Oopperassa on taikapölyä, totesi lapsi ja osui asian ytimeen.

Elävän taide-esityksen kokeminen digilapselle ja hänen digivanhemmalleen mieleenpainuva elämys.  Elämyksen hinta maksaa alimmillaan parvella 15 euroa, permannolla 60-80 euroa ja paraatipaikoilla yli 100 euroa. Esimerkiksi Tuhkimo -minioopperaan pääsee 10 eurolla.

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.