Joulun sydän on pieni ja paahtunut
Lapsuusajan jouluina ei ruoka ollut aina se ykkösjuttu. Kinkku tai rosolli eivät jostain kumman syystä ihan yltäneet siksi odotetuimmaksi tapahtumaksi pienessä päässä. Yksi joulun ruokaperinne on silti jäänyt elävästi mieleen – se savinen, joskus jopa kristallinen, kulho täynnä maapähkinä-rusinasekoitusta.
Siitä sai hermostuneena napostella, kun odotti joulupukkia kädet hikisinä ja tukka kammattuna. Eipä juuri muuta mennyt kurkusta alas. Nyt kun asiaa ajattelee, olivat ne varmaan juuri ne maapähkinät, jotka pelastivat pienen vatsan kiljuvalta nälältä.
Jouluruoka on silti monelle aikuiselle se odotetuin osa perinteitä. Pian alkavat taas nettikeskustelut siitä, mitkä ovat ne ihan pakolliset herkut, jotka on pakko saada joka vuosi. Mutta eihän niitä voi mitenkään asettaa tärkeysjärjestykseen, kun kaikilla on omat suosikit. Tarjolla täytyy olla jokaiselle jotain: suolaista ja makeaa, kylmää ja kuumaa sekä raikasta ja täyteläistä. Yhä useampi kaipaa myös modernimpia makuja joulupöytiin: kinkku korvataan vaikka kalalla tai riistalla ja perinteisiä salaatteja tai laatikoita muunnellaan itämaisilla mauilla.
Yksi perinne taitaa kuitenkin löytyä lähes joka kodista: se lapsuudestakin tuttu pähkinäkulho.
Kun sitten itse alkaa järjestellä joulua omalle perheelleen, vasta kunnolla tajuaa, kuinka paljon pähkinöitä jouluksi täytyy hankkia. Se on kuulkaa paljon. Mantelilastuja tarvitaan glögiin, niin se vain on, lastut glögiin ja kokonainen manteli riisipuuroon. Tai ehkäpä manteli löytyykin joka puurokiposta? Hedelmäkakkuun, fudgeen, pullaan, pipareihin ja kekseihin tarvitaan jauhettuja, murustettuja tai kokonaisia pähkinöitä. Monessa perheessä ruoanlaittoon kuuluvat jo vakiintuneena osana myös pähkinämaidot, eihän tällaista olisi osannut silloin telkkaritason korkuisena edes kuvitella!
Toki myös ne kauniit kulhot täytetään naposteltavalla. Nyt saa valita suosikkinsa mitä ihanimmista pähkinäsekoituksista, taisivat ne kuorimattomat maapähkinät silloin aikoinaan jäädä joskus pitkäksikin aikaa purnukkaansa pölyttymään. Kylään mennessä on kiva kouraista ensimmäiseksi pähkinäkulhosta, konvehtirasialle kun ei tohdi rynnätä ensimmäisenä.
Maustetut mantelit ja erilaiset pähkinäkarkit ovat loistavia lahjoja, sillä ne säilyvät pitkään. Lapsiperheissä laadukkaat pähkinäsekoitukset tulevat tosi tarpeeseen. Lautapelituokio voi lähteä täysin lapasesta, jos naposteltavana on vain sokerisia nameja.
Jos pähkinät kuuluvat teidänkin perheen perinteisiin, jaa pähkinämuistosi. Arvomme kaikkien lukijoiden kesken pähkinäpaketin.
Huono Äiti sai ensimmäisen kerran Nutisalin pähkinöitä, kun olin kylässä Cloettalla. Ensimmäisten näytteiden jälkeen jäin niihin koukkuun, koska ne on kuivapaahdettu todella maukkaaksi. Myöhemmin opin, että kuivapaahto on todella vanha pähkinöiden valmistusmenetelmä, jossa pähkinät paahdetaan ilman lisättyä öljyä.
PS. Tämä on kaupallinen yhteistyö Cloettan kanssa.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Asuin Ruotsin rajan pinnassa lapsuuteni. Jouluksi haettiin aina iso pussillinen kuorellisia pähkinöitä Haaparannalta Ruotsin puolelta. Isän joulu menikin sitten rattoisasti pähkinäsaksilla pähkinöitä halkoessa, koska lasten voimat ei riittäneet niitä halkomaan 🙂