Joku tässä yhtälössä mättää ja mätänee. Tunnit ei riitä, jossain on musta aukko, jota en saa tukittua.

Aamu: Herään yleensä kello 6. Silti olen tasaisesti kotiovesta ulkona vasta aikaisintaan kello 8.15. Mihin se aamu sitten menee?

Ensinnäkin olen jokseenkin pirun väsynyt niin, että pyörin ensimmäisen vartin olohuoneessa ympyrää enkä osaa tehdä mitään. Saatan katsoa kynsilakan rippeitä varpaissani viisi minuuttia ja potkia yöpaidan helmaa kymmenen. Haron kohti kahvimasiinaa, usein sekin jää puolitiehen. Kaikki jää kun päässä on jäätävää hyhmää.

Sitten alkaa keittiöshow tässä sekaista sekaisemmassa huushollissa.

Sen aikana paahdan, voitelen, kyselen kelpaako tämä kinkku vai eikö kelpaa, väittelen mehuista ja puuroista, tyrkytän maitoa, pakotan edes jotain vihreää asiakkaiden suihin laihoin tuloksin. Toinen haluaa jugurttia, toinen vihaa jugurttia. Toinen haluaa voita, toinen vihaa voita. Paahtoleipää, eiku ruisleipää. Edes jotain leipää kumminkin. Tuskin ne muuten ottaa mua vanhana kotiinsa passattavaks.

Yhtäkkiä joku keksii, että tänään pitääkin olla eväät, koska on retki tai pitkä päivä. Tehdään eväät. Juomapulloa ei löydy mistään, tokko sitä enää edes on.

Sitten alkaa vaateshow.

Yllättäen vaatteet eivät ole peseytyneet itsekseen vaan ovat kaikki pyykkikorissa. Ei löydy pikkuhousuja. Ei löydy sukkia. Ei löydy pitkiä kalsareita. Mutta harmaa collari löytyy, joka on ollut asiakkaan päällä koko viikon, koska ”se on ainoa vaate, jota voi pitää, muut on törkeen rumia.” Harmaa collari on täynnä kissankarvoja, koska se oli yön maassa kissan alusena, mutta ihan sama mulle, kunhan jotain vetää päälleen. Turha koulussa mitään tyylipisteitä enää edes havitella, niiden jakamisen aikaan ei olla ennekään oltu paikalla.

Pienempää asiakasta puetaan ja letitetään samalla toisella kädellä.

Sitten alkaa muistuttelu.

Onko läksyt tehty, onko kirjat pakattu, onko harrastusvälineet mukana, missä on avaimet, miksi kännykkä on lataamatta, missä kännykkä on, missä avaimet ovat. Tätä rataa puoli tuntia tauotta.

Jossain on mun meikit, jos vetäisis vähän tuohon luomeen tuota mustaa. Kappas, se karisee poskelle, ei voi mitään. Näytetään sitten vanhalta mustasilmäiseltä korpilta. Jossain on mun vaatteet, kappas, rytyssä keinutuolissa, ei voi mitään. Onneks on niin pimeää, ettei niitä ryppyjä kukaan huomaa. Jossain on mun voileivät, kappas, kissa söi jo kinkut. No, en mä niitä oliskaan ehtinyt ite syömään.

”Äiti, ota multa nää kurahousut pois, pitää mennä uudestaan vessaan”, pyytää asiakas ja kaatuu saman tien rähmälleen lattialle. Tulee porua ja poskea painetaan jääpussilla. Otan sen pussin käsilaukkuun, koska siinä on mustikoita – jos vaikka ehtis ne syödä jossain välissä. Lähdetään päiväkotiin tukka suorana.

Päiväkodin portilla on bussi, joka on täynnä pieniä muiden perheiden asiakkaita. Minulle sanotaan, että se teatteriin lähtö, se on nyt. Kun katson päiväkodin setää tyhjin silmin, hän halaa minua puolihuolimattomasti ja sanoo: ”taisi teatterimatka tulla sulle nyt ihan uutena tietona?” Juu tuli, vastaan siihen ja jotenkin mietin, että taitaa niillä eläkeläisillä olla kans ihan kivaa.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Hyvää aamua vaan”

  • Mie vaan sanoo:

    Jos pyörii koomassa ympyrää aamulla niin eikö senkin ajan voisi nukkua?

    Miksi kysellä toiveita jos on muutenkin kädet täynnä työtä? Passaa sitten enempi vaikka viikonloppuna jos haluaa passata.

  • Heippaliini sanoo:

    Sitten on meitä,jotka lähtevät aamulla ennen klo.7:ää töihin,kun lapset vielä nukkuvat!
    Se on mulle aivan se ja sama mitä nappaavat päällensä ja mitä nakertavat kaapista! Hyvin on mennyt näin kahden koululaisen kanssa jo viisi vuotta. Osaavat ottaa itse vastuuta,koska kukaan ei koskaan ole varmistamassa onko kaikki muistettu. Nykyään on kouluun myös aika pitkä matka, 3,5km ja hyvin senkin menevät omin voimin.

    Tietysti yksi uhmaikäinen on vietävä päiväkotiin,ja se onkin aika show.

  • toinen nelikymppinen sanoo:

    Kauhean ihania ideoita. Olettaen, että lapset ovat sitä sorttia, että kykenevät aamulla olemaan vielä samaa mieltä iltaitsensä kanssa. Meillä on näitäkin keinoja koitettu, eivätkä kaikille ne illalla sovitut aamupalat ja vaatteet kelpaa kuitenkaan. Tähän voi toki todeta, että lasta on opettettava pitämään sopimuksista kiinni, mutta jos niiden vuoksi aamu menee (lasten) huudoksi, on se vähän niinkuin plusmiinusnolla. Pukemisesta kehitetyt leikit ja temppuradat toimivat meillä kukin korkeintaan viikon, ja tämän äidin mielikuvitus on käytetty jo moneen kertaan miinukselle. Viihdyttämällä kasvattaminen on mielestäni aika paljon vaadittu vanhemmilta, joiden persoonallisuudella tällainen ei tule luonnostaan (vaan on mahdollisesti ihan yhtä stressaavaa kuin jatkuva muistuttelu), eikä vain kaikkien lasten kanssa toimi. Niinkuin ei mikään muukaan yksittäinen kikka.

    • toinen nelikymppinen sanoo:

      Edelliset siis kommenttina 40-kymppinen yhäri lähiö mutsi:lle, ei alkuperäiseen kirjoitukseen. Huonon äidin kirjoitus oli varsin mainio ja kuulosti niin kovin tutulta!

  • 40-kymppinen yhäri lähiö mutsi sanoo:

    Vielä lisävinkki, joka ei sovi heikkohermoisille: Niinä aamuina, kun ipanat muistuttavat lähinnä koomapotilaita, eivätkä reagoi mihinkään, laitetaan niiden vielä nukkuessa soimaan Robinia, Elastista, Katy Perryä tai mikä niitä nyt sillä hetkellä miellyttääkin. 5 minuuttia lisäunta popin tahdissa ja sen jälkeen natiaiset yleensä heräävät normaalisti. Äiti saa jonkun niin kaamean korvamadon loppupäiväksi, että pysyy taatusti hereillä.

  • 40-kymppinen yhäri lähiö mutsi sanoo:

    Eipä ne aamut ole täydellisiä meilläkään, mutta laitan silti jakoon muutaman vinkin, joilla ollaan ainakin tähän asti selvitty ilman myöhästymisiä ja isompia hermoromahduksia.

    Meillä jengi on illalla huomattavasti toimintakykyisempää kuin aamulla, joten kuvattu äkseeraaminen siirretään iltaan. Tietty siinäkin saa käskyttää kuin vääpeli ja iltatoimet on aloitettava hyvissä ajoin. Kaikki vaatteet alkaen puhtaista pikkareista ja päättyen säänmukaisiin ulkovaatteisiin laitetaan valmiiksi jo illalla. Samalla käydään pukeutuiseen liittyvät neuvottelut. Se, joka ei ole toimittanut sukkiaan pyykkiin tai märkiä tumppujaan kuivumaan, joutuu lainaamaan äidin tamineita. Pienempiä motivoi se, että vaatteista tehdään rata, jota pitkin voi sitten aamulla pukiessaan edetä. Reput pakataan, kännykät ladataan, tsekataan Wilma-viestit ja lappuset. Otetaan aamupalatilaukset valmiiksi.

    Retket ja muut ylimääräiset menot tulevat usein puskista, joten evästarpeita varten meillä on välipalakaappi, josta löytyy pillimehuja, välipalakeksejä ym. Kavereiden synttärit annetaan usein tiedoksi samalla tavalla, joten lisäksi kannattaa olla varalla sekä pojalle että työlle sopiva pikkulahja.

    Aamulla sitten äiti herää varttia ennen muita keräilemään itseään ja laittamaan aamupalan valmiiksi. Herättely aloitetaan unisimmasta tapauksesta ja mahdollset viideltä heränneet voivat vaikka käyttää ruutuaikansa odotellessaan muita. Valmiksi laitetut vaatteet löytävät yleensä melko helposti päälle, mutta ei ole kuolemansynti pukea 10-vuotias sylissä kuin vauva, jos se helpottaa tilannetta.

    Hampaat pestään ennen aamupalaa, joten lopulta ohjelmaksi jää vain syömisestä muistuttaminen. Itse kun voi meikata samalla, kun pysyy jatkuvalla tarkkailuetäisyydellä. Sen jälkeen ollaankin valmiina lähtöön. Unikeko voi ottaa puolet leivästään mukaan matkalle. Jos tilanne kaikesta huolimatta näyttää huonolta, voidaan leikkiä armeijan erikoisjoukkoja, jotka ovat menossa valtaamaan parkkiksella odottavaa autoa. Tällöin om moraalinen lupa huudella väliaikoja ja antaa tiukkoja käskyjä.

    • Memi sanoo:

      Jokseenkin sama systeemi täälläkin, paitsi että en ota vastaan aamupalatilauksia, vaan lapset syövät, mitä heille tarjotaan. Vihaan itse aamuja niin paljon, että haluan kaiken toimivan lähes autopilotilla. Ei tarvitse juuri edes puhua kenellekään.
      Lisäksi kokeilemisen arvoinen vinkki: kännykän ja kalenterin muistutusviestit käyttöön. Heti, kun kuulee/lukee jostain tapahtumasta, merkintä kännykkään.

  • MahaTar sanoo:

    Huonolta Mummolta pakkaa olemaan hukassa alkuviikko ja pätkä loppuviikkoa. Niiden välinen yö sinnitellään yhdellä silmällä. Saattaa olla pari pätkää tiistailta ja keskiviikolta plakkarissa. Viikonloppuna saattaa Huonokin Mummo hetkittäin olla hereillä. Jollei ole töissä.
    Huonouden perikuvana minulla on Täydellinen Miniä ja Täydellinen Äitimuori. Yhtälö rokottaa viikoittain kylkiluihin. Neuvoja sataa ko. suunnalta päntiönään.
    Alan huolestua ajan katoamisesta mustiin aukkoihin. Eikä auta edes kesältä ottalle unehtuneiden aurinkolasien riisuminen.